torstai 14. tammikuuta 2010

Caloundra (Sunshine Coast), Australia - ryttääntynyt rekisterikilpi

Eilen meille iski kuntoiluinnostus ja päätimme lähteä aamusta urheilemaan ihan motellin vieressä olevalle nurmikentälle, johon oltiin sijoiteltu erilaisia kuntoilupisteitä. Herääminen venyi kuitenkin niin myöhäiseksi, että huomasimme urheilupaikalle kävellessämme olevamme jo lopen uupuneita kuumuudesta. Ei muuta kuin takaisin motellille ja uutta suunnitelmaa tekemään. Päätimme lähteä Sushine Plazaan shoppailemaan, koska ranta ja aurinko eivät tulleet kuulloonkaan punoittavien niskojen takia. Miikalle tarttui mukaan shortsit ja t-paita. Minä tyydyin ainoastaan uuteen rahapussiin. Australiassa tuo tyyli on hieman erilainen mihin olen tottunut - näköjään nilkkoihin ulottuvat mekot ovat muodissa.
Illan hämärtyessä ja viileän toivossa lähdimme uudelle kuntoilouretkelle, joka auringonlaskuun asti onnistui ihan hyvin. Kuitenkin hämärän tullessa ilman valtasi tuhatpäinen hyttys/ muu öppiäis lauma. Emme kestäneet enää yhtään enempää kutinaa, joten suuntasimme motellille jatkamaan vatsalihasten ja iltapalan merkeissä. Ihanaa kun on kunnon keittiö, jossa voi kokata mieleistään ruokaa ja vielä kun täältä löytyy sitä mitä haluaa, toisin kuin Japanista.

Uusia tuulia kohti. Varasimme jo etukäteen hostellin Coloundrasta, joka tuli vastaa rannikkoa hieman alaspäin ajettaessa.
Kuitenkin matkaamme tuli pieni ei toivottu viivästys, sillä jouduimme ensimmäiseen ja toivottavasti viimeiseen "kolariin", jos sitänyt siksi voi nimittää. Liikennevaloissa edessämme oleva vanhempi rouvaajoi melkein punaisia päin ja joutui jäämän pahasti suojatien päälle. Hädissään hän alkoi peruuttamaan katsomatta taakseen.Tööttäys kuitenkin havahdutti naisen ja huokasimme helpotiuksesta.Valojen vaihduttua vihreiksi nainen painoi kaasun pohjaan ja pam, nainen oli etupuskurissamme. Automaattivaihteisessa autossa oli jäänyt pakki päälle. Ei muuta kuin tienvarteen parkkiin selvittämään asiaa. Ensin tarkastimme vahingot tarkasti. Huomasimme onneksemme, että ainoastaan rekisterikilpi oli vääntynyt, pienen pieniä naarmuja lukuunottamatta. Naisella oli niin kiire kotiin,  että otimme ainoastaan hänen tietonsa ylös ja jäimme itseksemme selvittelemään asiaa. Miika soitti autovuokraamoon, jossa vahvistettiin ettei poliisia tarvittu. Ainoastaan toisen osapuolen tarkat tiedot vaadittiin täytettävän sille tarkoitettuun kaavakkeeseen. Soitimme naiselle koska tarvitsimme lisätietoja. Huomasimme aviomiehen olevan todella hiiltynyt ja kuulimme hänen manaavan, ettei nainen saisi enää koskaan ajaa autolla. Asia monimutkistui, eikä mies näyttänyt tajuavan, ettei suurta vahinkoa ollut tapahtunut. Päätimme siis ajaa suoraan heidän luokseen ja selvittää asian kasvotusten. Mennessämme sisälle tunsimme heti kireän ilmapiirrin. Minua säälitti tuo herttainen rouva, joka pyyteli jatkuvasti anteeksi. Viimein mieskin suostui tulemaan kanssamme juttelemaan ja meidät nähdessään hänen suunsa kääntyi hymyyn; "Oh, you´re a young fella". Pienen keskustelun jälkeen saimme tarvittavat tiedot ja vakuutimme miehelle, että naisen voisi huoletta päästää vielä autonrattin.

Ajelimme hyvillä mielin tänne Caloundraan, jossa nyt istumme hostellihuoneessa lepäilemässä. Kerkesimme käydä jo ruokakaupassa ja paistaa pihvit vihannesten kera ja ottaa vähän aurinkoakin läheisellä rannalla. Suomalaiselle tälläinen kuumuus on aika tuskaista, mutta emme valita: kerrankin on lämmintä!

-Maiju

4 kommenttia:

  1. Eipä näytä olevan ruuhkaa piitsillä, mutta aurinkoa taitaa olla sitäkin enemmän; olkaahan varovaisia sen polttopallon kanssa, ei varmaankaan huono asuste se pitkä hame. Varovasti myös siellä liikenteessä, kaikilla ei tunnu olevan suunnat hallussa, nehän ajaakin väärällä puolella tietä.

    VastaaPoista
  2. Ukilta ja Marjatalta terveisiä. Saivat puhelun Australiasta; on kuulemma kovasti kenguruita liikkeellä ja tullut autojen eteen, olkaa varovaisia.

    VastaaPoista
  3. Varovaisia ollaan. Miikalta sujuu jo lunnostaan tuo väärän puoleisessa liikenteessa liikkuminen. Minä puolestaan olen kerran jos toisenkin meinannut jäädä, katua ylittäessäni, auton alle. Miika ei annakaan minun enää ylittää tietä muuta kuin käsi kädessä. :)

    -Maiju

    VastaaPoista
  4. Johan oli taas tapahtumaa kerrakseen.Mukavaa lukea toilailujanne...kunhan vain selviätte ehjin nahoin öppiäisistä ja vanhoista autoilevista rouvista.Teitä jo HIRMUINEN ikävä!

    VastaaPoista