tiistai 30. kesäkuuta 2015

Hei hei Sydney!


Olemme asuneet nyt yhteensä 1,5 vuotta Australian "lämmössä". Toisessa maassa asuminen on ollut mielenkiintoinen kokemus, jota suosittelen ihan jokaiselle. On kuitenkin ihanaa palata takaisin koti-Suomeen. Työskentely täällä ei osoittautunut yhtään sen kummallisemmaksi ja asuminenkin tuntui aika luontevalle. Olemme saaneet täällä paljon uusia tuttavia ja ystäviä joita jäämme kovasti kaipaamaan. Onneksi nykyään yhteydenpito on helppoa vaikka välimatkaa onkin paljon. Myös meri ja ilmasto ovat varmasti asioita joita muistelemme lämmöllä.

Perheemme kasvoi täällä ihanalla pienellä neidillä jonka myötä saimme lisähaastetta arkeemme ja kokemuksestamme tuli kaikinpuolin erilaisempi kuin olisimme uskoneet. Kyynel silmäkulmassa odotan nyt malttamattomana vauvan ja uusien isovanhempien ensimmäistä kohtaamista. Ikää neidillä on jo kolme kuukautta ja vauva-arki on alkanut sujua päivä päivältä paremmin. Alkuvaikeudet tuntuvat vihdoin jäävän taa ja olemme voineet keskittyä muuton lisäksi myös muihin asioihin.



Innostuimme uudelleen Sydneyn nähtävyyksistä ja kiersimme niitä ahkerasti "olemmekovarmastinähneetkaiken"-stressissä. Sydneyn keskusta tuntui pienen tauon jälkeen taas mielenkiintoiselle. Kävimme ennen lähtöä esittelemässä vauvalle Australian vedenalaista elämää Aquariumissa sekä kuuluisimpia julkkiksia Madame Tussaudsissa. Samana päivänä kävimme vielä ihailemassa Vivid Sydenyn värittämää kaupunkia Sydney Towerissa. Ensimmäinen kaupunkikierros vauvan kanssa oli kaikin puolin onnistunut. Vauva oli kuitenkin reissusta sen verran poikki, että nukkui seuraavana yönä ensimmäisen kerran kunnon yöunet; 7 tuntia yhteen putkeen. Tämä oli melkoinen ihme, sillä viime aikoina vauva on heräillyt syömään parin tunnin välein. Tosin muutaman yön jälkeen olimme jo taas normaalissa rytmissä.


Tämän lisäksi kävimme myös ensimmäisen kerran Sydneyn toisessa eläintarhassa Taronga Zoo:ssa. Eläintarhaan pääsee kätevästi lautalla Circular Quay:sta. Lauttamatka on kiva turistiaktiviteetti hienoine maisemineen mutta myös kätevä kulkuvälinen esimerkiksi Manlyyn tai Watsons Baylle. Itse eläintarha ei ollut mitenkään erikoinen mikäli tavoitteena on nähdä Australian eläimiä. Itseasiassa mielestäni parempi vaihtoehto sille on pienempi eläintarha Darling Harbourissa.

Viikonloppuaktiviteettien lisäksi olen saanut aikani kulumaan mukavasti ystäväni ja hänen myös kohta kolmen kuukauden ikäisen vauvan kanssa. On ollut ihanaa kun on ollut joku jonka kanssa jakaa huolia ja vaihtaa ajatuksia äitiydestä sekä lapsen kasvatuksesta. Olen myös varma, että vauvammekin ovat nauttineet toistensa seurasta. Näitä kamuja jäämme todella kaipaamaan!



Lähtö on tuntunut pitkään hyvin kaukaiselle vaikka päivät ovatkin huvenneet yllättävän nopeasti. Vasta viimeisen siivouspaniikin aikana lähtö alkoi todella konkretisoitua. Kävimme hyvästelemässä ihanan rantamme ja kastelimme vauvan varpaita merivedessä. Nyt olimme valmiit lähtemään kotiin!

Nähdään Suomessa!

- Maiju

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Canberra - Passinhakumatka

Varasimme jo ennen vauvan syntymää lennon takaisin Suomeen ristiäisiä ajatellen. Ajankohdaksi valikoitui kesäkuun alku, jolloin vauva olisi noin kahden kuukauden ikäinen. Vauvan synnyttyä huomasimme kuitenkin, ettei se tule onnistumaan, sillä paperisota oli paljon monimutkaisempi kuin olisimme koskaan osanneet kuvitella. Meille lähdön viivästyminen oli kuitenkin pelkästään positiivinen asia sillä olimme päättäneet pitkän pohdinnan jälkeen jäädä Suomeen ja näin saimme lisäaikaa lähdön järjestämiseen. Kuitenkin ennen kuin pääsemme pois maasta meidän täytyi hommata vauvalle passi.


Vauvan synnyttyä saimme sairaalalta paperin, jolla pystyimme hakemaan syntymätodistusta (NSW Registry of Birth, Deaths & Marriages). Postitettuamme paperin huomasimme, että todistuksen saamiseen menee ainakin kahdeksan viikkoa. Miika oli heti sähköpostilla yhteydessä kyseiseen virastoon ja onneksemme sieltä luvattiin kiirehtiä asiaa mikäli meillä olisi lähettää heille todistusaineistoa tulevasta lennostamme. Onneksi asia järjestyi ja syntymätodistus tuli postissa noin pari viikkoa etuajassa. 

Syntymätodistuksen saatuamme hommasimme siihen virallisen leiman (Apostille) ja postitimme sen Suomen suurlähetystöön. Suomen suurlähetystöstä todistus lähti Suomen maistraattiin lapsen rekisteröimiseksi Suomen kansalaiseksi. Meidän tapauksessa tämä vaihe hoidettiin sähköisesti, mutta muuten tämäkin vaihe hoidetaan ilmeisesti postin kautta. Kun vauva oli vihdoin virallisesti Suomen kansalainen lähdimme hakemaan passia Australian pääkaupungista Canberrasta, jossa Suomen suurlähetystö sijaitsee. Miika varasi meille ajan maanantaiksi, joten päätimme viettää edellisen viikonlopun Canberrassa.


Ennen passinhakureissua meidän täytyi vielä hommata passikuva. Päätimme ottaa kuvan itse ja käyttää ilmaista passikuvaohjelmaa. Se oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Vauvalla oli aina pää vinossa, suu auki tai silmät kiinni. Onneksi saimme mukaan kuitenkin pari eri vaihtoehtoa.

Canberraan on Sydneystä matkaa noin 300 km. Autolla matka olisi taittunut nopeasti mutta koska uusin perheenjäsenemme ei viihdy autossa hetkeäkään jouduimme matkustamaan ekologisesti junalla. Junamatka kesti noin 4,5 tuntia ja vauva oli tyytyväinen kun sai olla sylissä koko matkan. 

Miika oli varannut meille etukäteen huoneen juna-aseman lähellä olevasta hotellista, jossa ilta kului leppoisasti syöden ja leväten. Yökin meni melko hyvin vaikka vauva nukkuikin hieman levottomammin uudessa ympäristössä. Aamulla suuntasimme tukevan hotelliaamiasen jälkeen tutustumaan pääkaupunkiin lämpömittarin näyttäessä -1 astetta. Onneksi päivä oli selkeä ja aurinko lämmitti mukavasti. Kävelimme oikeastaan koko päivän ja näimme muun muassa kuuluisat parlamenttitalot (uuden ja vanhan). Päivän päätteeksi jalat ja kädet olivat aivan poikki, jalat kävelemisestä ja kädet vauvan kantamisesta.

Seuraavana päivänä suuntasimme heti aamusta Suomen suurlähetystöön. Ilma oli taas mukavan aurinkoinen ja kävelyä tuli oikeastaan saman verran kun edellisenäkin päivänä. Itse suurlähetystön vierailu oli nopea. Teimme passihakemuksen joka lähetettiin sähköisesti Suomeen ja passiprojektimme on nyt meidän osaltamme ohi. Passin pitäisi tulla parin viikon sisällä postin mukana kotiin.

 Jäljellä enää vain junamatka kotiin...

- Maiju

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Sydney - Perhe-elämää

Ensimmäinen kuusi viikkoa äitinä on mennyt todella nopeasti. Alku oli todella raskas, enkä muista ensimmäisistä viikoista juuri mitään. Vauva oli alusta asti todella vaativa. Vauva suostui nukkumaan vähäiset unensa ainoastaan sylissä joten meillä ei juurikaan nukuttu. Lisäksi vaikka olin hoitanut vauvoja aiemminkin tuntui minusta nyt, että jouduin opettelemaan kaikki uudelleen.

Miika sai töistä kaksi viikkoa isyyslomaa mikä tuntui menevän yhdessä hujauksessa. Miika hoiti kotityöt minun linnoittutuessa sohvan nurkkaan vauvan kanssa. Päivisin sain nukuttua hetkiä silloin tällöin vauvan nukkuessa Miikan sylissä. Yöllä vauva nukkui ainoastaan mahani päällä, joten yöuneni jäivät todella vähäisiksi. Yöt alkoivat kuitenkin sujua hiljalleen paremmin ja noin kuukauden ikäisenä vauva nukkui jo satunnaisesti kolmen tunnin unipätkiä ja minusta tuntui kuin olisin syntynyt uudelleen. Päivät olivat kuitenkin edelleen hankalia ja aloin jo epäillä maidon riittävyyttä vauvan ollessa lähes aina tyytymätön.

Sain imetykseen paljon tukea ja kannustusta Early Childhood Centrestä (paikallinen neuvola) ja ilman sitä olisin varmasti jo luovuttanut useaan otteeseen. Neuvola on vain parin sadan metrin päässä kotoamme, joten sinne on ollut helppo mennä. Olenkin vieraillut ahkerasti joka tiistaisessa imetystukiryhmässä sekä vanhempainryhmässä, joista olen saanut paljon vinkkejä arjen haasteisiin. Vanhempainryhmästa olen saanut myös paljon vertaistukea ja on ollut rauhoittavaa kuulla, että muutkin painivat samojen ongelmien kanssa.

Vauva on nyt noin kuuden viikon ikäinen ja vihdoin minusta tuntuu, että homma toimii. Vauva on nyt selvästi tyytyväisempi ja nukkuu myös päivällä vähän. Lisäksi minun ei tarvitse enää olla huolissaan maidon riittävyydestä sillä nyt minusta tuntuu, että sitä tulee suihkuamalla. Vauva ei kuitenkaan edelleenkään ole päivisin kovin tyytyväinen. Ilmeisesti vatsanväänteet kiusaavat sen verran, että päivät menevät melkolailla kiukutellessa. Välillä on päiviä kun mikään ei ole hyvin. Kanniskelu on osoittautunut ainoaksi rauhoituskeinoksi rinnan lisäksi. Päivisin olenkin edelleen melko kiinni vauvassa mutta toisaalta tällä hetkellä se on ainoa mitä haluan tehdä.

Tänään vietettiin ensimmäistä äitienpäivää. Miika toi ihanan aamiaisen vuoteeseen ja lapseltani sain maailman parhaimman lahjan - hymyn. Usemmat aamuni alkavatkin ihanalla hymy ja juttutuokiolla. Se on ehdottomasti paras palkka tästä työstä jota äitinä voin saada. Rakastan yli kaiken olla äiti!

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE ÄIDEILLE!!

- Maiju

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Sydney - Uuden alku

Tätä hetkeä on odotettu ja jännitetty. Nyt oli vihdoin aika...

Synnytykseen valmistautuminen alkoi sairaalakassin pakkaamisella. Täytin laukkua hiljalleen sairaalasta saatujen ohjeiden mukaan. Lista sisälsi lähinnä kaiken mahdollisen vauvanhoitotarvikkeista nenäliinoihin. Sairaalalta saisi ainoastaan puhtaat lakanat, kaikki muut täytyi olla omasta takaa mukaanlukien vaatteet. Mitään sen kummallisempia synnytyssuunnitelmia emme tehneet. Olen kuullut niin monia tarinoita siitä kun asiat ei mennytkään niin kuin suunnitteli. Päätimme siis olla suunnittelematta ja tehdä niin kuin täytyy tai sillä hetkellä tuntuu hyvälle. 

Varsinainen synnytys käynnistyi lapsiveden menolla aamuyöllä. Muutaman minuutin päästä vesien menosta olimmekin jo puhelinyhteydessä synnytysosastolle. Meitä kehoitettiin tulemaan heti tarkistuttamaan tilanne. Tunnin sisällä olimmekin jo sairaalassa, jossa vauvan tilaa seurattiin hetki. Kuitenkin koska minulla ei ollut vielä supistuksia lähettettiin meidät vielä takaisin kotiin ja pyydettiin tulemaan seuraavana aamuna takaisin synnytyksen käynnistykseen mikäli mitään ei tapahtuisi ennen sitä.

Kotona nukuimme muutaman tunnin. Supistukset alkoivat hiljalleen ja illalla olimmekin taas matkalla sairaalaan, nyt säännöllisten supistusten kanssa. Kaikki synnytyssalit olivat kuitenkin varattuja, joten meidät lähetettiin hetkeksi osastolle. Osastolla supistukset voimistuivat ja muutaman tunnin päästä olimmekin taas synnytyssalissa. Kivunlievitykseksi minulle tarjottiin Morfiinia ja ilokaasua. Kokeilin molempia mutta merkittävää apua en niistä saanut. Aikaisemmin kokeilemani lämpötyyny sekä Miikan hieronta olivat mielestäni paras apu. Epiduraali oli sitten seuraava vaihtoehto mutta sitä en koskaan kerennyt edes harkita sillä noin puolitoista tuntia synnytyssailiin pääsystä sain syliini ihanan pienen tyttövauvan.

Synnytyksestä Australiassa jäi kaikin puolin positiivinen kokemus. Kaikki toimi eikä kielellisiä ongelmiakaan ollut. Luulisin, että kokemuksemme olisi aikalailla samanlainen vaikka olisimmekin synnyttäneet Suomessa. Nyt ei muuta kuin nauttimaan Australialaisesta perhe-elämästä! 

"En ollut koskaan tuntenut sitä 
lämpöä, iloa, rakkautta, ihmetystä tai tyytyväisyyttä, 
joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...
Ennen kuin minusta tuli äiti."

- Maiju

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Sydney - Äitiyslomailua


Olen tässä viime aikoina ollut enemmän ja joskus vähemmän äitiyslomalla. Sain jo jonkin aikaa sitten lyhennettyä työviikkoni niin, että olin keskiviikot ja perjantait kotona hoitotyttöni aloitellessa päivähoitoa. Totutin häntä sinne hiljalleen niin, että kuukauden sisällä hän oli valmis aloittamaan siellä kokopäiväisesti. Olen saanut seurata tytön kasvua noin vuoden verran ja tuntuu haikealle kun en enää näe tyttöä päivittäin. Meillä on ollut todella hauskaa ja olen iloinen, että olen saanut antaa pienen palan suomalaisuutta tälle ihanalle perheelle. Hoitotyttöni sanavarastossa on yllättävän paljon jo suomenkielisiäkin sanoja kuten vauva, kala (kaka) ja kukkuu. Puhettani hän ymmärtää täysin ja tuntuu surulliselta, että kaikki se taito unohtuu hiljalleen.

Kun raskausviikkoja oli kertynyt 38 päätin vihdoin, että on aika jäädä kunnon äitiyslomalle. Tämä tarkoitti myös sitä, että jouduin hyvästelemään myös oppilaani ja kollegani Suomi-Koulussa. Äitiyslomalle jääminen tuntui haikealle, mutta odotan innolla tulevaa. Laskettu aika sen kun lähestyy ja ajatukset alkavat olemaan enenevässä määrin synnytyksessä ja uudessa tulokkaassa.

Pientä tavaranhamstraus-stressiäkin on ollut ilmassa - onko meillä nyt varmasti kaikki tarvittava. Totuushan on se, ettei kaupat häviä mihinkään mutta olisi kuitenkin kiva tuoda vauva valmiiseen kotiin. Onneksi löysimme viime romupäivänä paljon käytännöllisiä tavaroita kadun varrelta, joista tärkeimpänä on pakko mainita vauvan sänky (valkoinen puinen laatikko). Nukumme itsekin lattialla pelkällä patjalla, joten päätimme, ettemme hommaa vauvallekaan sen kummempaa sänkyä, ainakaan vielä.


Pieniä lakanoita en löytänyt mistään, joten päädyin hakemaan ihania kankaita kangaskaupasta ja ompelemaan liinavaatteet itse. Ompelukoneen sain lainaksi yhdeltä Suomalaiselta täällä jo pitkään asuneelta naiselta. Ompeleminen onkin ollut mukavaa puuhaa näin lomailun ohessa. Vaatteet ja vaipat olemme saaneet hommattua käytettynä ja tuttavamme täällä ovat luvanneet lainata meille lisää, mikäli niitä vielä tarvitsisimme. Hoitopöydän, kantorepun sekä autonistuimen löysimme myös käytettyinä. Rattaat taitavatkin olla ainoa uusi isompi hankintamme (Bugaboo Bee3).   

Tietysti tässä vaiheessa täytyi myös ikuistaa vauvamaha. Maaliskuun puolessa välissä kävimme ystäviemme kanssa kuvailemassa mahoja Sydneyn maisemissa. Samalla saimme nauttia viimeisistä hetkistä aikuisporukassa ja päätimme käydä kuvaussession päätteeksi illallisella The Star Casinon All-you-can-eat Garden Buffetissa. Buffetti oli ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ja etenkin jälkiruoat hurmasivat. Henkilökohtainen suosikkini oli ehdottomasti suklaaputous. Mukavan illan kruunasi ilotulitus Darling Harbourissa.

Toinen miellyttävä ravintolakokemuksen tarjosi The Boathouse, jossa kävimme hoitotyttöni perheen kanssa viime viikonloppuna. He halusivat tarjota meille lounaan tulevan perheenlisäyksen kunniaksi. Ravintola oli viihtyisä ja sen nimikkoannos Snapper Pie oli hyvää. Toki muistakin annoksista jäi hyvä maku suuhun, etenkin jäkiruuasta.

Nyt vain odotamme uuden perheenjäsenen tuloa...

- Maiju

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Australia, Port Stephens - Surffauksen huumaa

Hyvin nukutun motelliyön ja omatekoisen aamiaisen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti rannikkoa ja Nelson Bayta. Matka meni nopeasti maalaismaisemia katsellen. Perille päästyämme suuntasimme ensimmäisenä One Mile nimiselle rannalle. Ylätykseksemme rannalla oli melko vähän ihmisiä vaikka olikin viikonloppu ja keli täydellinen.
One Mile Beach

Pojat innostuivat surffauksesta ja päättivät vuokrata aloittelijoiden laudat pariksi tunniksi. Pojilla näytti olevan homma hallussa oikeastaan heti ja jo parin yrityksen jälkeen molemmat olivat laudan päällä pystyssä. Vau ja minä kun luulin, että surffaaminen on vaikeaa? Aallot olivat juuri sopivan korkeita aloittelijalle ja taisivat pojat ratsastaa lähinnä murtuneilla aalloilla. Kaiken kaikkiaan poikien meno näytti niin kivalle, että minunkin olisi tehnyt mieli mukaan. Tällä kertaa jouduin kuitenkin tyytymään valokuvaajan rooli ja kahlaamiseen polven syvyydessä.

Poikien onnistuneen ensimmäisen surffauskokemuksen jälkeen lähdimme etsimään leirintäaluetta, josta olimme jo etukäteen varanneet mökin. Leirintäalue löyty hetken harhailtuamme ja pääsimme majoittumaan viihtyisään kahden makuuhuoneen mökkiin. Luonto oli täällä todella kovaäänistä lähinnä "nauravien" Kookaburra lintujen takia. Saimme kuulla myös, että leirintäalueella asustaa yksi naaraspuoleinen koala ja meitä kehoitettiin tähyilemään puiden oksille. Tänään emme kuitenkaan onnistuneet paikantamaan koalaa.

Majotuimme etummaisessa mökissä
Toisena päivänä päätimme tutustua alueen muihin rantoihin (täältä löytyy informaatiota Port Stephensin rannoista). Ajoimme ensimmäiseksi Fingal Bay nimiselle rannalle. Ranta itsessään vaikutti kivalle mutta tänään tuuli oli niin voimakas, ettei rannallamakoilusta tullut pöllyävän hiekan vuoksi mitään. Päätimme lähteä tutustumaan Stockton Beachiin, joka on kuuluisa isoista hiekkadyyneistään. Laskiaisen kunniaksi meillä olisi ollut mahdollisuus laskea mäkeä hiekalla tai ratsastaa kamelilla, mutta auringon porottaessa kuumasti emme pystyneet edes ajattelemaan sellaisia aktiviteettia kun vaihtoehtona oli viilentävä merivesi. Kävimme syömässä lounaan rantaravintolassa, jonka jälkeen olimme virtaa täynnä ja keksimme kaikenlaista kivaa puuhaa rantahietikolla.

Stockton Beach


Illallisen kokkasimme itse leirintäalueen yleisellä grillillä. Onneksemme eräs turisti tuli kertomaan meille kesken grillailujen, että oli bongannut koalan läheisestä puusta ja näytti ystäväällisesti paikan meille. Näimme korkealla puussa epämääräisen harmaan möykyn; uneliaan koalan takapuolen. Itse emme kyllä ikinä olisi osanneet tulkita sitä koalaksi.

Seuraavana päivänä meidän täytyi luovuttaa mökki. Runsaan aamiaisen jälkeen olimme taas valmiit rannalle. Suuntasimme jo tutuksi tulleelle One Mile Beachille, jossa pojat innostuivat taas surffaamaan. Tänään merivesi oli todella viileää, joten myös märkäpuvut olivat ehdottomat. Pojat näyttivät taas parasta osaamistaan ja varmuuden lisääntyessä he yrittivät yhä syvemmälle isompiin aaltoihin. Aaltojen läpi puskeminen oli kuitenkin vielä liian haastavaa isojen lautojen kanssa. Kokemus oli kuitenkin kaikin puolin positiivinen ja uskon, että ainakin Miika lähtee kokeilemaan surffausta uudelleen. Kaiken kaikkiaan miniloma oli onnistunut ja lähdimme iloisin mielin ajelemaan kotia kohti.


Seuraavana päivänä meillä alkoi taas arkinen aherrus ja vieraamme pääsivät jatkamaan jo aikaisemmin aloittamaansa nähtävyyskierrosta Sydneyn kaupungin vilskeessä. Kiitos Tuukka ja Elisa matkaseurasta!

- Maiju

perjantai 20. helmikuuta 2015

Australia - Viininmaistelua Hunter Valleyssa


Tuukka ja Elisa tulivat pariksi viikoksi tutustumaan Sydneyn kesään. Päätimme samalla myös itse lomailla ja suuntasimme pitkäksi viikonlopuksi hieman pohjoisemmaksi. Lähdimme ajamaan ensimmäisen lomapäivän aamuna kohti Hunter Valleyta, joka tunnetaan lähinnä viinialueena. Matkaa Sydneystä alueelle on noin 120 km, joten päiväreissu sinne on mahdollinen. Hunter Valleyhin järjestetäänkin paljon myös opastettuja viininmaistelumatkoja Sydneystä käsin. Omatoimimatkailu onnistuu myös, eikä sen kummempia matkasuunnitelmia välttämättä tarvita.

Ajomatka meni nopeasti ja ensivaikutelma Hunter Valleyn viiniköynnösten täyttämästä maisemasta oli vakuuttava. Olimme ottaneet jo etukäteen selvää muutamasta pienestä viinitilasta, joilla halusimme ehdosttomasti käydä. Cockfighter's Ghost valikoitui ensimmäiseksi vierailukohteeksi ja asetimme navigaattorin ohjaamaan meidät suoraan perille. Ovesta (cellar door) sisään astuttuamme olimme aluksi hieman pihalla miten tulisi toimi. Hetken ihmeteltyämme baaritiskin takana oleva mies ohjasi meidät tiskille ja antoi eteemme listan viineistä joita voisimme maistella. Innokkaat viininmaistelijat valitsivat listalta muutamia hyvältä kuullostavia vaihtoehtoja ja maistelivat niitä hieman jännittyneesti. Minä tyydyin lähinnä haistelemaan viinejä joka yllättävää kyllä kertoi aika paljon. Raatimme suosikiksi valikoitui makea Moscato. Tunnelma tällä viinitilalla oli aavistuksen jäykkä eikä meille kerrottu viineistä tai sen valmistuksesta oikeastaan mitään. Ensimmäinen viininmaistelukokemuksemme oli siis ehkä hienoinen pettymys.

Cockfighter's Ghost

Seuraavaksi ajoimme kohti Audrey Wilkinsonin viinitilaa. Paikkaa oli suositeltu upean maisemansa vuoksi emmekä todella joutuneet pettymään. Paikka oli kaikin puolin kuin romanttisesta novellista. Tällä kertaa meidät otettiin sisällä lämpimästi vastaan ja baaritiskin takana oleva nuori tyttö alkoi tarjoilla viiniä listalta järjestyksessä esitellen jokaisen viinin yksityiskohtaisesti. Nyt kun olimme jo hieman kärryillä siitä miten tuli toimia alkoi viininmaistelu olla mukavaa puuhaa. En tiedä miten hyvin nämä viininmaistelijaturistit tunnistivat eri viinien ominaisuuksia, mutta ehkä se ei olekaan reissun päätarkoitus? Raatimme suosikkeja olivat taas makea Moscato sekä mielenkiintoinen jälkuruokaviini Vin De Vie Nv. Viininmaistelun jälkeen rentouduimme ja nautimme eväät viinitilan kauniissa maisemissa.

Audrey Wilkinson
Seuraava kohteemme oli Iron Gate Estate, jonka olimme myös etukäteen valinneet. Kyseisellä viinitilalla oli heti pihaan ajettuamme hyvin espanjalainen tunnelma. Viininmaistelijat lähtivät taas maistelemaan viinejä järjestyksessä. Baaritiskin takana oli mukava hyvin puhelias mies, joka kertoi meille paljon tarinoita viininvalmistuksesta sekä heidän eri viinilajeistaan. Tuntui, että täällä todella opimme jotain viininvalmistuksesta. Myös paikan omistaja kävi tarjoilemassa meille yhdet lasilliset mutta ei jäänyt sen kauemmaksi aikaa kanssamme juttelemaan. Lopuksi saimme eteemme palat suklaakakkua, keksiä sekä lasiin "kuuluisaa" Sweet Shirazia. Tätä oli tarkoitus maistella ilman syötävää sekä erilaisten syömisten kanssa. Viini vakuutti raatimme ja he olivat yksimielisiä siitä, että viini toimi parhaiten suklaakakun kanssa.


Vielä oli aikaa yhdelle viinitilalle. Petersons valikoitui kartalta viimeiseksi vierailukohteeksi. Paikka oli viehättävä. Saimme taas eteemme viinilistan, josta viininmaistelijat valikoivat tällä kertaa muutamia erilaisia viinejä. Raatimme makuaisti alkoi tosin jo olla aika turta kaikille uusille vivahteille. Kuivemmista vaihtoehdoista raatimme suosikki tällä kertaa oli Cuvee Chardonnay. Tunnelma oli tässä paikassa mitä mainioin ja saimme nauraa poskemme kipeiksi. Lisäksi kun kerroimme olevamme Suomesta saimme vastaukseksi "hölkyn kölkyn" tai jotain sinne päin. Kuulemma viinitilalla on vieraillut paljon suomalaisia ja ruotsalaisia turisteja, joten kansalaisuudestamme löytyi paljon vitsailtavaa. Tähän oli hyvä lopettaa onnistunut viininmaisteluseikkailumme.

Petersons

Kaiken kaikkiaan päivä oli pitkä ja viininmaistelun lomassa olimme unohtaneet kokonaan syödä. Päätimme lähteä ajelemaan kohti etukäteen varaamaamme motellia Kurri Kurrissa ja pysähtyä matkalla syömään ensimmäiseen vastaantulevaan ravintolaan. Tuukka oli jo pitkään puhunut Dominoksen pitsoista ja miten sattuikaan; ensimmäinen vastaan tuleva ruokapaikka oli Dominos. Tilasimme siis pitsat ja nautimme ne puistossa hyvällä ruokahalulla. Motellimme (Kurri Motor Inn) osoittautui perille päästyämme todella viihtyisälle, jos niin voi motellista sanoa. Olimme varanneet yhden huoneen, jossa oli yksi parisänky ja kaksi normaalia sänkyä. Kävimme päivän päätteeksi hakemassa iltapalaa sekä huomiselle aamupalaa vieressä olevasta Colesista. Pojat kävivät vielä viilentymässä motellin uima-altaalla ennen nukkumaan menoa. Toivottavasti kellään ei ole huomenna pää kipeä!

- Maiju