Sydney - perhe vierailulla, osa 2

Kävelypainoitteisen Blue Mountainsin reissun jälkeen oli mukava ottaa vähän rennommin. Sunnuntaina kävimme Australialaiseen tapaan grillailemassa hoitotyttöni luona. Siellä päivä vierähtikin mukavasti rupatellen ja hyvästä ruoasta nauttien. Illalla kävimme vielä virkistymässä kotirannallamme. Olimme ostaneet uimalasit joita kerkesin testailla tovin kunnes törmäsin isoon valkoiseen meduusaan. Kiljahdusten saattelemana juoksin pois vedestä muut tiukasti kannoillani. Myöhemmin selvitin, että kyseessä oli harmiton Moon Jellyfish eli korvameduusa, joita mitä todennäköisimmin tulemme näkemään kesän myötä enemmänkin.

Seuraavalla viikolla päätimme tutustua taas hieman lisää kaupunkiin. Kävimme syömässä lounaan Sydneyn Fish Marketilla, jossa tilasimme koko porukalle ison lautasellisen erilaisia mereneläviä sekä ranskalaisia. Lounaan jälkeen suuntasimme Madame Tussaudsille sekä Sydney Tower Eye:en. Päivä oli selkeä ja aurinkoinen, täydellinen päivä Sydneyn tarkasteluun yläilmoista. Maisemat olivat upeita ja onnistuimmepa paikantamaan oman kotirantammekin kaukana horisontissa. 

Tiistaina tulimme hoitotyttöni kanssa Brighton le Sandsiin, jossa vietimme mukavan päivän tutustuen kotimme lähimaastoon. Loppuviikosta, kun minä myös lomailin, pääsimme vihdoin nauttimaan kunnon rantaelämästä. Ensimmäisenä suuntasimme kuuluisalle Bondi Beachille. Ihmisiä oli valtavasti ja välillä meressä mainasi olla ruuhkaista. Toki meressähän olisi tilaa vaikka kuinka, mutta muun muassa virtausten takia on tärkeää pysyä lipuilla merkityllä uintialueella. Isot aallot viihdyttivät meitä pitkän tovin ja satuimmepa törmäämään muutamaan tv:stä tuttuun julkkikseenkin.

Bondi Beach

Seuraavana oli vuorossa suomalaisten suosima Manly. Muiden suunnatessa malttamattomina rannalle iskä innostui shoppailemaan tuliaisia ja matkamuistoja. Pian myös Miika kyllästyi pelkkään makoiluun ja innostui ajatuksesta, johon liittyi aallot ja bodyboard. Olihan sellainen hänelle sitten hommattava. Ostimme halvimman mahdollisen bodyboardin ja se valitettavasti ehkä näkyi myös laadussa - vain hetken aalloissa leikkimisen jälkeen lauta oli poikki. Kuulemma sitä pystyi silti vielä käyttämään ja ainakin kyyti oli ollut isojen aaltojen ansiosta hurjaa. Rannalla touhuilun jälkeen suuntasimme hot dog- paikan kautta Manly SEA LIFE Sanctuaryyn, koska aikaisemmin vanhemmillemme ostamaamme lippupakettiin kuului myös tämä kohde. Keskustan aquariumiin verrattuna pidän ehkä tästä paikasta enemmän. Toki paikka on aika pieni, eikä nähtävää ole lähestään yhtä paljon kuin keskustassa, mutta ihmisiä on huomattavasti vähemmän ja haita sekä rauskuja näkee mielestäni täällä paremmin.

Manly

Rantateema jatkui. Seuraavan päivän vietimme Maroubra beachilla ja koska oli viikonloppu näytti myös monella muulla olevan samanlaiset suunnitelmat. Aallot olivat täällä isompia kuin yhdelläkään aikaisemmalla rannalla mutta se ei näyttänyt ainakaan miehiä haittaavan. Jossain vaiheessa huomasimme rannan tuntumassa sinertäviä meduusoja ja pian kuulimmekin rantavahtien varoituksen Blue Bottleista. Muualla maailmalla ne tunnetaan nimellä Portuguese Man o War eli Portugalinsotalaiva ja ne polttavat erittäin kipeästi. Tieto sai ainakin minut pysymään poissa vedestä.

Maroubra

Illalla ohjelmassa oli illallinen The Rocksin alueella. Veimme auton tuttuun parkkihalliin ja jatkoimme matkaa kävellen. Aluksi kiertelimme hieman The Royal Botanic Gardensilla, josta saimme hienoja kuvia kaupungista sekä Sydneyn kuuluisimmista nähtävyyksistä. The Rocksilla jouduimme etsimään ruokapaikkaa jonkin verran ennen kuin päädyimme samaan Italialaiseen ravintolaan jossa olin käynyt aikaisemmin edellisten vieraittemme kanssa. Mahat pullollaan pitsaa ja pastaa jatkoimme historiallisen ja Sydneyn vanhimman alueen tutkimista. Illan pimeydessä ja kaupungin valojen loisteessa oli tunnelmallista kävellä takaisin autolle. 

Ihanan ja ikimuistoisen kolmen viikon jälkeen oli aika palata takaisin arkeen. Vieraittemme lento lähtisi vasta parin päivän päästä, joten he pystyivät rauhassa valmistautumaan pitkään lentoon meidän aloitellessa työviikkoa. Tiistaina jätimmekin hyvästit perheellemme ja pienen laukkusähellyksen jälkeen he pääsivät aloittamaan pitkän kotimatkan. Kiitos Ari, Tuija ja Risto ja tervetuloa uudelleen!

- Maiju 

Sydney - perhe vierailulla, osa 1

La Perouse

Isäni sekä Miikan vanhemmat matkustivat luoksemme Suomen pimeydestä Sydneyn suurkaupungin valoon. Suunnitelmissa oli kierrellä lähimaastoa, nauttia hyvistä rantakeleistä sekä tutustua paikalliseen ruokatarjontaan. Kerkesimmekin kiertää vajaassa kolmessa viikossa enemmän nähtävyyksiä kuin olemme koko täällä olomme aikana ehtineet.

                                Deer Pools                                           Kauppareissu

Vieraillamme oli pitkä lento takana ja haimme enemmän tai vähemmän väsyneet matkailijat lentokentältä. Lento oli mennyt hyvin, eikä tullissakaan ollut ongelmia vaikka laukut olivatkin täynnä ruisleipää ja suklaata. Miikalla oli vielä pari työpäivää edessä, joten hänen suunnatessa töihin minä jäin pitämään vieraitamme hereillä. Aikaero Suomeen oli 9 tuntia, joten rytmin kääntäminen ei ihan helpolla onnistu. Vanhempamme päättivät kokeilla hyväksi havaittua taktiikkaamme pysytellä hereillä iltaan asti. Sisälle ei siis kannattanut jäädä. Kävimme kävelemässä tuulisella rannalla, söimme thai-lounaan paikallisessa ravintolassa ja ajelimme La Perouseen, jossa ihailimme mm. SS Minmiä jylhissä rantamaisemissa. Vieraamme selviytyivät päivästä hienosti, eikä ainakaan unta tarvinnut illalla houkutella.

Viikonloppu menikin isänpäivää viettäen ja rantaelämästä nauttien. Toki myös kuntoilimme ja kävimme lenkkeilemässä Deer Pools kävelyreitin Bundeena Royals nimisessä luonnonpuistossa. Olemme käyneet siellä Miikan kanssa aikaisemminkin, mutta tällä kertaa meillä oli eväät mukana ja nautimme ne Deer Poolsin hiekkarannalla. Jatkoimme hieman kävelemistä eteenpäin, mutta reitti rantaan oli niin epäselvästi merkattu että päätimme ihailla autiorantoja kauempaa ja suunnata hiljalleen takaisinpäin.

Miika sai töistä pari viikkoa lomaa ja minä suunnittelin lomailevani loppuviikosta. Ensimmäisen viikon alussa kiertelimme paljon keskustassa. Miika ja vanhempamme tulivat muutamana aamuna kyydissäni keskustaan. Ensimmäisenä päivänä liityimme hoitotyttöni kanssa heidän seuraansa ja kävimme muun muassa Aquariumissa sekä ihailemassa Sydneyn kuuluisimpia nähtävyyksiä - Oopperataloa sekä Harbour Bridgeä. Keskiviikkona Miika vei koko poppoon isänpäivälahjaksi Maritime Museumiin ja kerkesivatpä he vierailla myös keskustan eläintarhassakin.
                      
Loppuviikosta suuntasimme kohti Blue Mountainssia. Olimme varanneet jo etukäteen mökin, jonne majoituimme kahdeksi yöksi. Menomatkalla poikkesimme ihailemassa Wentworth Fallsin maisemia ja jatkoimme siitä kohti Jenolan Cavesia. Molemmat paikat olivat meille jo entuudestaan tuttuja edellisten vieraittemme ansiosta. Maisemat olivat kuitenkin niin upeita, että toinen vierailu ei ollut yhtään hassumpi vaihtoehto. Matkalla näimme onneksemme myös australialaisia eläimiä - kenguruita ja pääsimme tutustumaan yhteen yksilöön oikein lähietäisyydeltä. Jenolan Cavesilla innostuimme kävelemään ohi sinisen järven aina vanhalle voimalaitokselle asti. Päivä oli kuuma, joten hiki virtasi ja vettä kului. Metsäretken jälkeen tutustuimme päänähtävyyteen eli luolastoon. Tyydyimme tälläkin kertaa pelkästään ilmaiseen omatoimikierrokseen Devils Coach Housessa.

Wentworth Falls

Blue Lake, Jenolan Caves

Devils Coach House, Jenolan Caves

Kävelyn ja kuumuuden väsyttäminä suuntasimme hämärtyvässä päivässä kohti Katoombaa ja Blue Mountainssia. Kävimme ensitöiksemme kaupassa ostamassa illallista, jonka jälkeen suuntasimme varaamallemme mökille. Mökki oli siisti ja tilava ja saimme nukuttua siellä hyvät yöunet. Seuraavana päivänä lähdimme tutustumaan Blue Mountainsin luonnonpuiston maisemiin. Päätimme kävellä Grand Canyon Walking Trackin. Arvioitu kävelyaika oli 3-4 tuntia, joka kuullosti päiväretkeksi ihan sopivalle. Aloitimme lenkin Evans Lookoutilta. Lämpötila oli korkealla jo tässä vaiheessa päivää ja päivän edetessä se jatkoi nousemistaan. Olo oli aika ajoin tukala, mutta onneksi kävelyreitti kulki pääsääntöisesti varjossa kanjonin pohjalla. Selvisimmekin kävelystä kunnialla ja vielä suunnitellussa ajassa. Maisemat olivat upeita ja monipuolisia - kävelyretki laskeutuu kanjonin pohjalle, kulkee läpi sademetsän ja nousee taas ylös kanjonin reunalle. Suosittelen reittiä lämpimästi jokaiselle, mutta kehoitan ottamaan runsaasti vettä mukaan, etenkin jos vaellat kesäaikaan.

Kävelyretken jälkeen kävimme ihailemassa Three Sisterssiä Echo Pointilla laskevan auringon valossa (ks. kuvat alla). Illallisella kävimme Leura Garage nimisessä ravintolassa, joka oli nimensä mukaisesti vanhassa autotallissa.

Seuraavana päivänä kävimme kävelemässä Leura Cascadesilla, jossa näimme muun muassa hienoja vesiputouksia (ks. kuvat alla). Lopuksi tutustuimme vielä Scenic Worldiin, josta juna ja näköalavaunu laskevat Blue Mointainsin pohjalle. Emme kuitenkaan lähteneet tähän turistivillitykseen mukaan vaan päätimme suunnata kohti kotia.

- Maiju

Sydney - alkukesän väriloistoa

Täällä kolkuttelee kesä jo sen verran ovea, että pitkähihaiset ovat jääneet totaalisesti kaappiin pölyttymään. Välillä on todella kuumiakin päiviä, mutta keskimäärin ilma on ollut oikein miellyttävä. Päivälämpötilat pysyttelevät yleensä noin +25:ssä asteessa kun taas yölämpötila +14:ssa. Viime lauantaina lämpötila kipusi kuitenkin tuskaiseen +38 asteeseen. Päivä oli todella tuulinen mutta se tuntui lähinnä föönin puhallukselle. Rannalla emme voineet tuona päivänä makoilla, sillä tuuli pöllytti hiekkaa aivan mielettömästi. Meressä lilluminen kuitenkin onnistui ja nautimmekin siitä koko menneen kevään puolesta.

Minulla onkin tämä viikko lomaa ja olen voinut hoitaa erinäisiä rästiin jääneitä asioita kuten auton huollon. Olen myös siivonnut ahkerasti vieraitamme varten ja kerkesimpä käymään pitkällä kävelylenkilläkin hienoissa lähialueen maisemissa. Itseasiassa löysimme paikan vasta vaikka se on ollut, koko täällä asutun ajan, aivan nurkkamme takana (ks. yllä olevat kuvat). Tällainen vihreä metsäpolku on kivaa vaihtelua jo niin tutuksi tulleeseen rantamaisemaan.

Odottelemme Suomesta vieraita saapuvaksi. Miikan vanhemmat ja minun isä tulevat seuraksemme kolmeksi viikoksi. Tarkoitus olisikin hieman reissailla lähiseuduilla. Siitä lisää seuraavassa tekstissä.

- Maiju

Sydney - Suomiherkkuja ja hellettä

Välillä aamuisin töihin lähtiessäni auton lämpömittari on näyttänyt +26 vaikka sää olisikin ollut pilvinen ja sateen uhka leijunut ilmassa. Tosin edelleenkin on aamuja jolloin lämpömittari jaksaa kavuta vain +13 asteeseen. Olemme kuitenkin kokeneet tässä parin viikon aikana melkoisen lämpötilamuutoksen, etenkin sisälämpötiloissa. Siirryimme viileästä sisäilmasta suoraan liian lämpimään. Tuulettimia ei ole kuitenkaan vielä tarvinnut ottaa käyttöön, paitsi ehkä kuntosalin puolella, mutta joinakin öinä peitto oli kyllä ollut aivan liikaa.

Viikonloppuisin meillä onkin ollut paljon erilaista ohjelmaa. Viime viikonloppuna kävimme muun muassa pelaamassa frisbeegolffia Olympic parkissa. Se onkin ainoa paikka Sydneyssä, jossa voi kyseistä lajia harrastaa. Kiekot saa pientä panttia vastaan lainattua paikan päältä. Rata tosin on melko "tylsä", eikä juuri haastetta ole. Positiivista radassa on se, ettei muita pelaajia juuri ole. Frisbeegolf ei ole ilmeisesti kovinkaan tunnettu laji täällä.

Toissa viikonloppuna saimme nauttia yhdestä ylimääräisestä vapaapäivästä. Maanantai oli täällä yleinen vapaapäivä ja sen kunniaksi suunnittelimme lähtevämme pienelle reissulle. Reissusuunnitelmat kuitenkin kaatuivat majoitusten puutteeseen sekä vielä vapaana olevien majapaikkojen ylihinnoitteluun. Lisäksi tiedämme, että etenkin pidennettyinä viikonloppuina ihmiset lähtevät sankoin joukoin pois kotikulmilta. Ruuhkia olisi siis myös ollut luvassa.

Kotiranta viihdytti meitä mukavasti koko pitkän viikonlopun (kuten nyt niin monena muunakin viikonloppuna). Nautimme yli 30 asteen lämmöstä sekä virkistävästä merivedestä. Tämä olikin ensimmäinen kerta meressä talven jälkeen. Merivesi on kuitenkin vielä aika kylmää, mutta se ei näyttänyt ihmisiä haittaavan. Brighton le Sandsin ranta, eli kotirantamme, oli täynnä ihmisiä. Mihin meidän ihana rauhallinen ranta on hävinnyt?

Olemme ilmeisesti nyt asuneet täällä jo sen verran kauan, että alamme tosissamme kaipaamaan kunnon suomalaista ruokaa. Päätimme siis vierailla yhtenä viikonloppuna Manleyssä, jossa tiesimme olevan pohjoismainen kauppa Nordic Fusion. Kaupassa oli kaikkea ihanaa - astioita, vaatteita ja mikä tärkeintä pohjoismaisia herkkuja. Ostimme Turkinpippureita sekä Marianneja. Lounalla kävimme ruotsalaisessa ravintolassa, Fika Swedish Kitchen, jossa tilasimme lihapullia ja muussia. Ruoka oli hyvää vaikka mielestämme hieman ylihintaista; saahan Ikeasta kolme kertaa halvemmalla ihan kohtuu hyviä lihapullia. Ruokapainnoitteisen päivän tasapainona kävimme myös Manlyn Sea Life Sanctuaryssa, jonne vuosilippumme myös kävivät. Paikka oli pieni, mutta opimme taas jotain uutta merestä ja sen eläimistä. (Yllä olevassa kuvassa Miika tutkii hain munaa.)

 

Suomalainen ruoka- teemamme jatkui vielä kotonakin ja olemme muun muassa kokkailleet maustekurkkuja, kaalilaatikkoa sekä kanelipullaa. Tänään meinasimme leipoa sämpylöitä.

- Maiju

Sydney - hyökkivät linnut

Kesä on jo ovella. Ilma on jo pääsääntöisesti ihanan lämmin, jopa aamuisin. Tänäänkin auton lämpömittari näytti aamulla +18 astetta vaikka taivas oli täysin pilvinen. Takista en ole kuitenkaan uskaltanut vielä luopua ja se kulkee jatkuvasti mukanani vaikka juurikaan käyttöä sille ei ole. Täytyy se kai pikkihiljaa uskoa, että kesä tulee.

Watsons Bay

Linnutkin ovat aloittaneet pesimisen näin kesän kynnyksellä ja etenkin paikalliset harakat puollustavat pesiään agressiivisesti. Saimme hoitotyttöni (14 kk) kanssa varoittavan esimerkin siitä, että Australiassa täytyy tosiaan olla valppaana kaikkien eläinten suhteen. Olimme rauhallisella päiväkävelyllä puistossa ja hoitotyttöni käveli noin kahden metrin päässä minusta. Harakka (Magpie) lensi aivan hoitotyttöni viereen, mutta en ollut siitä huolissani. Harakat ovat todella yleisiä lintuja täällä ja niitä näkee paljon muun muassa puistoissa. Yhtäkkiä lintu hypähti hoitotyttöni taakse ja hyökkäsi kynnet ja nokka tanassa hoitotyttöni päälle yrittäen raapia silmiä. Lintu onneksi säikähti huutoani ja lensi pois mutta tyttö säikähti kovasti ja sai muistoksi vekin silmäkulmaan. Nykyään tyttö tunnistaa linnut jo pelkän äänen perusteella. Myöhemmin luin, että linnut tosiaan ovat jonkinlainen ongelma täällä keväisin ja etenkin pyöräilijät saavat usein linnut näkemään punaista. Täältä löytyy ohjeet miten linnuilta voi suojautua.

Watsons Bay

Lähdimme isänpäiväviikonloppuna, jota vietettiin täällä tämän kuun alussa, uhmaamaan ruuhkaa ja ihmispaljoutta ja suuntasimme Watsons Baylle lounaalle. Miika ei ollut aikaisemmin siellä käynyt, joten nyt kun päivä näytti suhteellisen aurinkoiselle päätimme käyttää tilaisuuden hyödyksi. Ruuhkaa eikä liioin ihmisiäkään ollut liikenteessä juhlapäivästä huolimatta. Söimmee fish & chipsit nurmikolla ja nautimme lämpimästä päivästä. Lounaan jälkeen kapusimme näköalapaikalle ihailemaan maisemia. Tumma sadepilvi vyöryi kuitenkin niin uhkaavasti kohti meitä, että päätimme palata takaisin autolle. Sade alkoikin juuri sopivasti autolle päästyämme. "Aurinko paistaa ja vettä sattaa....".

Watsons Bay

Pari viikonloppua takaperin uskallauduin ensimmäistä kertaa lenkille shortseissa ja pienessä topissa (Miika on tosin lenkkeillyt koko talven shortseissa ja T-paidassa). Lisäksi päätimme jättää tällä kertaa kengät kotiin ja juosta lenkin paljain varpain. Shortsivalinta osoittautui oikeaksi sillä rannalla oli todella lämmin. Tämä olikin oikeastaan kevään ensimmäinen kunnon rantakeli. Rannalla oli melkoinen kuhina ja uimareiden lisäksi jäätävän kylmä vesi oli täynnä vesiskoottereita ja muita bensalla käyviä vesileluja. Juokseminen ei ollut niin nautinto kuin yleensä sillä olemme tottuneet, että ranta on suhteellisen tyhjä, mutta tällä kertaa saimme väistellä tosissamme rannalla leikkiviä lapsia sekä rannalle viritettyjä onkia.

Urheilun lisäksi viikonlopun ohjelmassa oli eläintarha sekä Madame Tussauds. Miika osti samanlaisen vuosijäsenyyden, joka minulla jo työnpuolesta on. Jäsenyys oli hyvässä tarjouksessa ja nyt pääsemme käymään esimerkiksi eläintarhassa ja Aquariumissa niin usein kuin haluamme. 

- Maiju 

Sydney - Kevät

Kevät alkoi virallisesti tämän kuun alussa. Puissa näkyy jo hiirenkorvia ja ilma on aavistuksen lämmennyt vaikkakin edellinen kuu oli erittäin sateinen. Odotamme kovasti kesää ja lämpimämpiä kelejä jotta pääsisimme viettämään oikeaa australialaista elämää rannalla ja meressä.

Arki rullaa edelleen samalla tahdilla. Ainoa viimepäivien arjen erikoisuus oli auton puhjennut rengas. Se ei kuitenkaan ehkä ollut ihan se kaivatuin muutos arkeen. Huomasin tosiaan torstai-iltana, että auton rengas oli puhki. Olin jo tietysti muutaman päivän ajellut tyhjällä renkaalla sillä olin maininnut Miikalle edellisiltana, että auto kolisee kuopista mentäessä kummallisesti. Mitään muuta erikoista en huomannut. Tyypillinen nainen? Ei auttanut muuta kuin ruveta renkaan vaihtoon, mutta koska emme omistaneet tunkkia oli meillä edessä melkoinen ongelma. Kaikki tunkkeja myyvät liikkeet olivat tietysti jo kiinni, mutta hetken etsittyämme löysimme tuurilla yhden auki olevan liikkeen. Saimme tunkin ja saimme vaihdettua ehjän renkaan alle.

Myös viikonloppuohjelma on muotoutunut suurin piirtein samanlaiseksi: nukutaan myöhään, syödään tukeva aamiainen samalla kun katsellaan Yle Areenasta ohjelmia, urheillaan ja katsellaan elokuvia. Olemme kuitenkin koittaneet hieman terästäytyä ja olemme muutamana viikonloppuna käyneet katselemassa paikallisia nähtävyyksiä. Meidän täytyisi ehkä aktivoitua enemmänkin kun nyt täällä kerran olemme. Tosin kelien puolesta emme mitään vaelluksia tai muita ulkoaktiviteetteja ole voineet edes suunnitella.

Intouduimme yhtenä viikonloppuna keskustan nähtävyyksistä. Vein Miikan The Rocksin alueelle, jossa olin jo aikaisemmin käynyt vieraittemme kanssa. Alueelle oli juuri jonkinlaiset markkinat ja ihmisiä oli pilvin pimein. Myynnissä oli muun muassa metrilakua, mutta pitkän jonon vuoksi jätimme nuo herkut ostamatta. Seuraavaksi suuntasimme Harbour Bridgelle. Emme ole koskaan kävelleet siltaa pitkin, joten päätimme tehdä sen tänään. Onneksi keli oli hyvä ja saimme nauttia hienoista maisemista, vaikka itse sillalla käveleminen ei mikään erikoinen kokemus ollutkaan.

Viime viikonloppuna päätimme lähteä ajelemaan Wollongongiin, joka sijaitsee noin 80 kilometrin päässä Sydneystä etelään. Harmiksemme päivä oli todella sateinen, mutta päätimme silti jatkaa matkaa. Oikeastaan matkamme päätarkoitus oli Kiamassa sijaitseva Blowhole, jonne matkaa Wollongongista oli vielä muutama kymmenen kilometriä. Kävimme hakemassa matkalla lounaaksi pitsaa, jonka nautimme tyrskyistä merta katsellen. Tuuli oli navakka ja toinen toistaan kovemmat sadekuurot rummuttivat automme kattoa.

Blowhole on rannalla oleva aukko, josta merivesi purkautuu ilmanpaineen vaikutuksesta jopa 25 metrin korkeuteen. Harmiksemme juuri reiälle päästyämme taivas repesi ja olimme sekunneissa läpimärkiä. Minua sade ei haitannut sillä olin pukeutunut sateenpitäviin vaatteisiin mutta Miika oli pelkissä tuulipuvunhoisuissaan kuin uitettu koira. Ei auttanut muuta kuin juosta takaisin autolle. Onneksi näimme kuitenkin yhden ison pärskäytyksen. Kuivattelimme hetken autossa ja sateen taas hellittäessä kävin nappaamassa pärskeistä muutaman kuvan. Miikalla oli kuitenkin märistä housuista johtuen niin epämiellyttävä olo, että pääsimme lähteä ajelemaan takaisin kotiin. Tällä kertaa ajoimme Great Pacific Drivea pitkin. Maisemat olivat paikka paikoin upeita ja voittavat ainakin menomatkan moottoritien maisemat.

Huomenna täällä vietetään isänpäivää. Hyvää isänpäivää siis kaikille isille täältä Australian maalta!

- Maiju