Norja - pikavisiitillä pohjoisessa

Päätimme kesäloman kunniaksi lähteä käymään pohjoisessa ja samalla reissulla myös Norjassa, sukulaistemme uudella leirintäalueella. Aloitimme matkan tietämättöminä siitä kaiheasta ajosta joka meillä oli edessä. Toki emme tehneet mitään tiukkaa aikataulua, sillä emme olleet varmoja missä kaikkialla haluaisimme käydä.

Ensitöiksemme ajelimme Rovaniemelle moikkaamaan serkkujani sekä pientä prinssiä. Matka jatkui vielä samana iltana isäni luokse Pyhälle.

Seuraavana aamuna päätimme ensitöiksemme käydä kuntosalilla. Hotellin kuntosalilla ei ollut muita, joten saimme nauttia rauhassa urheilusta sekä ikkunasta avautuvasta tunturimaisemasta. Salin jälkeen söimme ruhtinaallisen lounaan hotellilla. Illalla menimme porukalla pelaamaan frisbeegolfia. Pyhän frisbeegolfrata on 18 väylänen ja se oli mielestämme todella hyväkuntoinen ja monipuolinen. Maasto oli vaihtelevaa ja rinnettä ylös alas kävely käy kuntoilusta. Meidän onneksemme edes ötököistä ei ollut haittaa. Pelin alussa sovimme, että häviäjä tarjoaa jälkiruoan ja ylätys yllätys minä sain toimia maksumiehenä. Tarjosin siis iskälle ja Miikalle jäätelöt jäätelöbaarissa.

Seuraavana päivänä päätimme kiivetä Miikan kanssa Noitatunturin huipulle, joka on Pyhä-Luoston kansallispuiston korkein kohta (540 m). Varasimme mukaamme pientä naposteltavaa matkaevääksi. Polku oli alusta asti hyvin kivinen ja vaikeakulkuinen, mutta takaisinkaan ei voinut enää kääntyä (toivoimme salaa, että polku paranisi). Pidimme ensimmäisen tauon Oravalammella. Sytytimme nuotiopaikalle tulen ja paistoimme makkarat. Aterian jälkeen aloitimme kapuamisen Noitatunturille. Matkaa ei ollut paljon, mutta aikaa kipuamiseen kului paljon - maasto oli aina vain kivikkoisempaa. Kivikkoinen kävelyalusta ei oikein nilkkakipuiselle Miikalle ollut paras mahdollinen mutta maisemat olivat tällä puolella niin upeat ettemme katuneet hetkeäkään (Miika ehkä muutaman hetken) reittivalintaamme.

Noitatunturin päällä söimme viimeisiä eväitämme nauttien auringonpaisteesta ja huikeista näkymistä, vaikkakin vesi oli jo siinä vaiheessa viimeistä pisaraa myöten juotu. Evästauon jälkeen aloimme laskeutua tunturin toista puolta alas; tällä puolella oli kunnollinen polku ja loppumatka meni yllättävän nopeasti. Täytimme vesipullomme Karhunjuomalammella ja ennen kuin huomasimmekaan olimme jo Pyhänkasteenputouksella. Nälkä kurni jo kovasti, sillä emme olleet syöneet kunnollista päivällistä ja kello lähenteli jo kuutta. Kävelimme siis nopeasti Isonkurun läpi, kipusimme portaat ylös (Miika raahautui) ja pian olimmekin jo autolla. Raskaan kävelyrupeaman jälkeen kävimme pikaisesti peseytymässä ja suunnistimme pitsalle Huttu-Uulaan. Pitsan jälkeen pelailimme uuden kierroksen frisbeegolfia; minä tarjosin taas jälkiruoan.

 

Parin urheilullisen päivän jälkeen päätimme lähteä ajelemaan kohti Pohjois-Norjaa. Söimme päivällisen Sodankylässä, josta ostimme myös mm. kahvia tuliaisiksi Norjaan. Matkalla pysähdyimme "Karhunpesässä" - myymälän takaa lähti portaat ylös rinteeseen josta löytyi ontto kivi, jonka sisällä mahtui aikuinenkin seisomaan suorassa. Kiven pinta oli sisältä huisin hieno. Onko luonto tosiaan muovannut jotain näin hienoa?

Päätimme yöpyä leirintäalueella Karigasniemellä aivan Inarijoen varrella - Suomen puolella kun yöpyminen on halvempaa. Saimme kivan pienen mökin, jonka jääkaappi täyttyi pian kaupasta hakemilla aamupalatarpeillamme. Illallisen kävimme syömässä varmasti Karigasniemen ainoassa ravintolassa, jossa Suomen kieltä ei juurikaan kuullut.

Nordkapp

Lähdimme seuraavana aamuna ajelemaan kohti Nordkappia. Matka oli pitkä (284 km), mutkainen ja täynnä poroja. Vähän ennen Nordkappia oli pieni kylä, jossa kävimme hampurilaisilla. Perille päästyämme keli oli taas mitä mainioin, joten saimme nauttia kunnolla huikeista Nordkappin maisemista. Pystysuorat seinämät, kirkkaan sininen meri, laivoja kaukaisuudessa... Turisteja oli alueella melko paljon, mutta isolla alueella se ei haitannut. Sisällä tutustuimme museoon, katsoimme "elokuvan" ja söimme hyvää kalakeittoa. Ajokilometrejä oli suunniteltu vielä tälle päivälle vielä toinen samanlainen rypistys, joten jatkoimme taas matkaa. Tosin maisemia olisi voinut ihailla pidemmänkin aikaa ja minua harmitti kun meillä ei ollut telttaa mukana, jossa olisimme voineet yöpyö katsellen auringonlaskua täällä Euroopan pohjoisimmassa kolkassa.

Ajelimme Nordkappista suoraan Altaan, jossa sukulaistemme leirintäalue on. Olimme alkuillasta perillä Alta River Campingissa. Pitkä ajopäivä oli tehnyt tehtävänsä ja väsymys oli kova. Kävimme vielä kuitenkin ennen nukkumaan menoa kotasaunan pehmeissä löylyissä.

Alta River Camping

Seuraavana päivänä puuhastelimme aamupäivän leirintäalueella. Päivällä päätimme käydä uimassa jäämeressä. Meidän epäonneksemme ukkospilvi peitti juuri ennen veteen pääsyämme lämmittävän auringon, mutta koska näin ainutlaatuista tilaisuutta ei voinut heittää hukkaan, oli meidän käytävä jäisessä vedessä kastautumassa (ei se oikeasti kylmää ollut).

Kolmantena päivänä suunnistimme heti aamupalan jälkeen Alta-museoon katsomaan kalliopiirroksia. Aurinko paistio taas pilvettömältä taivaalta, joten saimme ihastella piirroksia ihan rauhassa. Kiersimme myös sisällä museossa tutustuen mm. Pohjois-Norjan kulttuuriin. Museokierroksen jälkeen kävimme syömässä porosalaatit keskustassa. Lounaan jälkeen kävimme hakemassa kaupasta kokonaisia katkarapuja ja muita ruokatarvikkeita gourmet-illallista varten.

Bubbelen

Neljäntenä päivänä ajattelimme lähteä hiljalleen ajelemaan merenrantaa myötäillen kohti Suomea. Valitsimme tämä hieman pidemmän reitin mahtaviksi kehittujen maisemien vuoksi. Matkalla pysähdyimme "Bubbelenissa" - paikka jossa vesi tulee kallionsisältä ja purkautuu pienestä aukosta kuplien maanpinnalle ja siitä jatkaa matkaansa kohisten vesiputouksena. Paikkaa ei ole millään tavoin merkattu, mutta läheinen leirintäalue kuulemma neuvoo ohjeet perille. Me löysimme jonkinlaiset ohjeet netistä ja niiden avulla löysimme, ihme kyllä, perille. Kipusimme pientä polkua kohti yhä ylemmäs. Matka ei ollut pitkä ja se oli lähinnä mukavaa vaihtelua autossa istumiseen. Paikka oli hieno ja suosittelemme siellä poikkeamista ohikulkijoille.
 

Evästauko

Tie oli mutkainen ja jossain kohtaa aloimme katua päätöstämme lähteä "maisemareitille". Maisemat olivat kyllä hienot, mutta ajaminen ja autossa istuminen alkoi todella puuduttaa. Viimeistään siinä vaiheessa kun saimme isot ylinopeussakot (ylinopeutta oli vain 8 km/h) olimme varmoja, että olimme väärällä reitillä. Kesälomamieli kirkasti kuitenkin ajatuksemme ja saimme myös nautittua näistä jylhistä maisemista. Vihdoin illan hämärtyessä saavuimme Suomen puolelle. Kilpisjärvellä oli kuitenkin sen verran ruuhkaa, että päätimme illallisen jälkeen jatkaa vielä matkaa eteenpäin. Yövyimme Karesuvannossa Davvi Artic lodgessa, josta saimme saunallisen mökin. Loppu ilta kuluikin saunoessa.

Aamulla söimme hieman tylsän aamupalan hotellilla ja jatkoimme matkaa. Tarkoituksena ajaa Äänekoskelle saakka. Söimme lounaan Pellossa ja Oulusta haimme kaupasta evästä loppumatkalle. Vihdoin perillä! Viimeinen päivä oli pelkkää ajosuorittamista ja olin ylpeä siitä, että pystyn rehdisti sanomaan: "hoidin oman osuuteni". Reissumme aikana kilometrejä kertyi yhteensä noin 3000 ja ajamiseen kului noin viisi päivää. Huh huh olipahan rutistus meille jotka ei autoilusta todellakaan pidä!

- Maiju
 

Kiina, Peking - viikko tehoturisteina

Päätimme Miikan kanssa jatkaa matkaa suoraan Islannista Kiinaan, jossa ystävämme Jonna ja Juho olivat vaihdossa. Peking - mikäs sen parempi tekosyy loman pidentämiseen? Ensi töiksemme tyhjensimme Helsinki-Vantaan lentokentälle saavuttuamme rinkojen sisällön autoon ja pakkasimme kesäisemmän vaatekerran tilalle. Hyvästelimme Islannin matkaseuramme Tuijan ja Riston ja koska aikaa oli riittämiin, päätimme käydä syömässä lounaan. Söimme kunnon suomalaista kotiruokaa; jauhelihakeittoa ja ruisleipää ja siirryimme täysillä vatsoilla turvatarkastuksen toiselle puolelle odottelemaan lennon lähtöä.

Lento pääsi lähtemään ajallaan ja olimme 7,5 tunnin jälkeen Pekingissä. Käytännössä aikaeron vuoksi menetimme yhden kokonaisen yön ja laskeuduimme Kiinan aikaisin aamulla. Miika sai nukuttua koneessa hyvän tovin, mutta minun uneni jäivät todella vähäisiksi.

Lama Tempel

Olimme varanneet etukäteen hostellin, jota Jonna suositteli. Varasimme hostellin kautta myös lentokenttäkuljetuksen, mutta emme löytäneet mistään nimellämme varustettua kylttiä tai kuskia. Miika soittelikin melko pian hostellille ja kyseli missä kuskimme viipyi. Hostellilta ilmoitettiin, että kuski oli ollut paikalla, mutta oli lähtenyt kun meitä ei näkynyt. Jostain kumman syystä meille tuli tunne ettei kuski koskaan edes ollut kentällä (olimme tosiaan kentällä ajoissa). Lähdimme siis metsästämään taksia, joka onneksi löytyi melko nopeasti. Ongelmia tuotti kuitenkin kuskin kanssa kommunikoiminen - kuski ei millään ymmärtänyt minne halusimme mennä vaikka kertomamme lisäksi näytimme osoitetta heidän omalla kirjoituksellaan hostellin nettisivuilta ja viimeisenä oljenkortena aluetta kartalta. Yhtäkkiä kuski näytti kuitenkin tajuavan minne halusimme ja pääsimme matkaan. Tosin epäileväisinä seurasimme itse kuskin liikkeitä navigaattorimme avulla; oikeaan suuntaan näytimme ajelevan. Hostellin kohdalla jouduimme kuitenkin huutamaan kovaan ääneen seis ja jäimme kyydistä suurin piirtein oikealla kohdalla pienen hintaneuvottelun jälkeen.

Seuraavaksi ongelmaksi muodostui hostellin (Spring Time hostel) löytäminen. Pyörimme ympyrää ja harhailimme samalla risteysalueella. Pian huomasimme kuitenkin, että olimme pyörineet koko ajan aivan hostellin nurkalla. Löysimme siis perille ja saimme huoneemme sekä Kiina-aiheisia kortteja lohdutukseksi siitä kun lentokenttäkuljetus ei ollut onnistunutkaan. Hostelli on uusi ja sen huomaa kaikkialta, niin palveluista kuin itse rakennuksestakin - kun jokin asia ei toimi muistetaan esimmäisenä mainita, että hostelli on vasta avattu.

Olimme niin aikaeron rasittamia, että päätimme ottaa pienet päiväunet, joilta heräsimme Jonnan ja Juhon kolkuttaessa oveamme. Ei muuta kuin ylös, ulos ja tutustumaan ensimmäisiin Pekingin nähtävyyksiin. Kiertelimme hienossa puistossa sekä Lama Temppelillä sekä kävimme tutustumassa Jonnan ja Juhon asumukseen. Illemmalla päätimme vielä käydä Olympic Parkissa, joka on rakennettu Pekingin vuoden 2008 olympialaisia varten. Jäimme metrolla hieman aikaisemmalla pysäkillä ja kävelimme hämärtyvän illan ja iloisten Penkingiläisten ihmisten musisoinnin ja hauskanpidon luoman hyvän tunnelman ympäröimänä kohti puistoa. Alueella oli paljon paikallisia turisteja sekä erilaisia kojuja heitä varten - jokaisella lapsella roikkui kaulassa kultainen vuoden 2008 Olympia mitallin kopio. Alue on hienoimmillaan pimeällä, sillä puisto on valaustu hienoilla valoilla - oranssin punainen yleisurheilustadion Bird´s Nest sekä sininen uimastadion Water Cube. Lisäväriä loi paikallisten lennättämät leijat, jotka oli varusteltu toinen toistaan värikkäimmillä valoilla.

Bird´s Nest

Water Cube

Metroaseman metsästystä

Seuraavana päivänä suuntasimme Taivaallisen rauhan aukiolle (Tian'anmen-aukio) Jonnan ja Juhon ollessa koulussa. Metrosta ulos päivänvaloon astuessamme huomasimme kuitenkin, ettei kyseessä ollut mikään tavallinen päivä. Puomien ja sotilaiden ympäröimän aukion ympärille oli kerääntynyt suuri joukko paikallisia, eikä itse aukiolle tai museoon ollut asiaa. Hetken ihmettelyn jälkeen olin valmis juoksemaan henkeni edestä karkuun kun aukion keskellä olleet sotilaat alkoivat "ampua" tykeillä. Olimme ihmeissämme, emmekä voineet kuin pidellä korviamme, sen verran kova ääni tykeistä lähti. Emmekä tiedä vielä tänä päivänäkään kenen tai minkä kunniaksi tykeillä ammuttiin, mutta olipahan sekin kokemus. Kävimme samalla myös Kielletyn kaupungin portilla, mutta olimme liikkeellä sen verran myöhään, ettei sisälle enää päässyt. Päätimme kiertää Kielletyn kaupungin reunustaa pitkin kohti kukkulaa, jonka päältä on hyvät näkymät Kiellettyyn kaupunkiin. Päivä oli lämmin mutta erittäin harmaa saastesumusta johtuen. Saimme kuitenkin kukkulalta jonkinlaisen käsityksen siitä miten suuresta palatsikompleksista oli kyse.

Kielletty kaupunki

Kiellettyyn kaupunkiin tutustumisemme osottautui todella raskaaksi ja jalkamme olivat todella väsyneet ja rakoilla monen monen kolometrin kävelystä. Illalla suuntasimme kuitenkin vielä läheiselle ostoskadulle "shoppailemaan". Lähinnä ihmettelimme suuria ostoskeskuksia ja söimme hyvin.

The Kro's Nest, pitsapäivä

Perjantaina pääsimme luokkaretkelle Jonnan ja Juhon vaihtariluokan kanssa. Kohteena oli Kiinan muuri - The Great Wall. Reput oli ahdettu täyteen edellisenä päivänä hamstraamiamme pikkunaposteltavia ja vettä, muurilla kun ei ole ruokatarjoilua. Bussimatka kesti n. 1,5 h ja siinä ajassa kerkesimme jo syödä osan eväistämme (aamulla ostamamme tuliset kanapiirakat). Kiinan muuria alkoi vilahdella aina siellä täällä ja pian olimmekin perillä kohteessamme muurin Jinshanling-nimiselle osalla. Ilma oli loistava, aurinko paistoi, eikä saastesumusta ollut tietoakaan. Pikaisen yhteiskuvan jälkeen porukka hajaantui ja lähdimme omaan tahtiin tutustumaan tuohon Kiinan suurimpaan nähtävyyteen. Ensivaikutelma oli huikea - korkeita vuorenhuippuja joita pitkin muuri kulkee aina silmän kantamattomiin. Tässä vaiheessa ei voinut kuin vain ihmetellä sitä suurta hikipisaroiden määrää, joka muuria rakentaessa on vuodatettu.

Opettaja kehoituksesta tutustuimme muurin "hienompaan" osaan ensin.Tämä uudistettu osaa pitkin kävellessä pystyi melkein kuvittelemaan miltä 1300-luvun loppulla on siellä näyttänyt. Tosin turisteja ei siihen aikaan luultavastikaan ollut. Emme kuitenkaan viitsineet kävellä uudistettua muuria liian pitkälle, sillä vanhempi muurin osa kiehtoi kovasti. Kaukaa katsottuna vanha osa näytti ihan samalle kuin uudistettukin, mutta lähempää tarkastellessa huomasi, että muuri oli osin pahasti sortunut. Miikan nilkka alkoi tällä röpelöisemmällä alustalla vihoitella, joten tyydyimme lähinnä vain ihailemaan maisemia yltiöpäisen patikoimisen sijasta. Muurilla olimme täysin paahtavan auringon armoilla, joten hattu ja auronkorasva oli tarpeen. Vielä muutama kuva ennen paluumatkalle lähtöä. Paluumatka tuntui kestävän ikuisuuden ja nälkä oli kova. Heti takaisin päästyämme kävimmekin syömässä Jonnan ja Juhon vakiopaikassa (ei turisteille suunnatussa perinteisessä kiinalaisessa ravintolassa). "Oppaamme", joiksi myös ystäviämme täällä olemme alkaneet kutsumaan, tilasivat tottuneesti kiinalaisin merkein kirjoitetulta listalta mm. pavunpalkoja ja kanaa. Ruoka oli todella hyvää kuten yleensäkin Kiinassa.

Kiinanmuuriseikkailun jälkeen kävimme syömässä Pekingin ankkaa. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille tänne tuleville! Koska olemme "tehoturisteja" suuntasimme heti seuraavana päivänä Kesäpalatsille. Palatsialue oli täynnä turisteja ja päivä oli taas todella lämmin, joten kiertelimme alueen hyvin suurpiirteisesti. Palatsikierroksen jälkeen otimme taksin ja päädyimme vatsat kurnivina teppanyaki-paikkaan. Maksoimme alle 30 € per pää ja saimme tilata listalta mitä halusimme (sisälsi myös kaikki juomat) niin paljon kuin jaksoimme syödä. Ruoka oli niin hyvää, että olimme harmissamme kun vatsamme täyttyivät niin nopeasti.

Sunnuntai oli shoppailupäivä. Suuntasimme heti aamutuimaan antiikkimarkkinoille, jossa kiertelimme tunteja mitään ostamatta. Tavaraa oli jos jonkin laista ja etenkin vanhat (tai ainakin vanhan näköiset) posliinivaasit ja huonekalut kiehtoivat minua. Niiden raahaaminen Suomeen olisi kuitenkin tuhoon tuomittu ajatus, joten tyydyin vain ihastelemaan niitä. Antiikkimarkkinoiden kuumuudesta oli ihana siirtyä hetkeksi viileään ostoskeskukseen, joka oli täynnä silmälasiliikkeitä. Ostimme molemmat itsellemme uudet autinkolasit, kovan tinkimisen jälkeen tietysti. Maanataina kävimme katsomassa shoppailun ohella akropatiaa. Tiistai taisi kulua oikeastaan lepäillessä ja hutongeilla (pienillä kujilla) pyöriessä. Keskiviikkoaamuna olikin aika lähteä kotiin. Kiitos Jonna ja Juho ihanasta viikosta Pekingissä!

- Maiju