sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Sydney - Perhe-elämää

Ensimmäinen kuusi viikkoa äitinä on mennyt todella nopeasti. Alku oli todella raskas, enkä muista ensimmäisistä viikoista juuri mitään. Vauva oli alusta asti todella vaativa. Vauva suostui nukkumaan vähäiset unensa ainoastaan sylissä joten meillä ei juurikaan nukuttu. Lisäksi vaikka olin hoitanut vauvoja aiemminkin tuntui minusta nyt, että jouduin opettelemaan kaikki uudelleen.

Miika sai töistä kaksi viikkoa isyyslomaa mikä tuntui menevän yhdessä hujauksessa. Miika hoiti kotityöt minun linnoittutuessa sohvan nurkkaan vauvan kanssa. Päivisin sain nukuttua hetkiä silloin tällöin vauvan nukkuessa Miikan sylissä. Yöllä vauva nukkui ainoastaan mahani päällä, joten yöuneni jäivät todella vähäisiksi. Yöt alkoivat kuitenkin sujua hiljalleen paremmin ja noin kuukauden ikäisenä vauva nukkui jo satunnaisesti kolmen tunnin unipätkiä ja minusta tuntui kuin olisin syntynyt uudelleen. Päivät olivat kuitenkin edelleen hankalia ja aloin jo epäillä maidon riittävyyttä vauvan ollessa lähes aina tyytymätön.

Sain imetykseen paljon tukea ja kannustusta Early Childhood Centrestä (paikallinen neuvola) ja ilman sitä olisin varmasti jo luovuttanut useaan otteeseen. Neuvola on vain parin sadan metrin päässä kotoamme, joten sinne on ollut helppo mennä. Olenkin vieraillut ahkerasti joka tiistaisessa imetystukiryhmässä sekä vanhempainryhmässä, joista olen saanut paljon vinkkejä arjen haasteisiin. Vanhempainryhmästa olen saanut myös paljon vertaistukea ja on ollut rauhoittavaa kuulla, että muutkin painivat samojen ongelmien kanssa.

Vauva on nyt noin kuuden viikon ikäinen ja vihdoin minusta tuntuu, että homma toimii. Vauva on nyt selvästi tyytyväisempi ja nukkuu myös päivällä vähän. Lisäksi minun ei tarvitse enää olla huolissaan maidon riittävyydestä sillä nyt minusta tuntuu, että sitä tulee suihkuamalla. Vauva ei kuitenkaan edelleenkään ole päivisin kovin tyytyväinen. Ilmeisesti vatsanväänteet kiusaavat sen verran, että päivät menevät melkolailla kiukutellessa. Välillä on päiviä kun mikään ei ole hyvin. Kanniskelu on osoittautunut ainoaksi rauhoituskeinoksi rinnan lisäksi. Päivisin olenkin edelleen melko kiinni vauvassa mutta toisaalta tällä hetkellä se on ainoa mitä haluan tehdä.

Tänään vietettiin ensimmäistä äitienpäivää. Miika toi ihanan aamiaisen vuoteeseen ja lapseltani sain maailman parhaimman lahjan - hymyn. Usemmat aamuni alkavatkin ihanalla hymy ja juttutuokiolla. Se on ehdottomasti paras palkka tästä työstä jota äitinä voin saada. Rakastan yli kaiken olla äiti!

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE ÄIDEILLE!!

- Maiju