sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Australia, Port Stephens - Surffauksen huumaa

Hyvin nukutun motelliyön ja omatekoisen aamiaisen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti rannikkoa ja Nelson Bayta. Matka meni nopeasti maalaismaisemia katsellen. Perille päästyämme suuntasimme ensimmäisenä One Mile nimiselle rannalle. Ylätykseksemme rannalla oli melko vähän ihmisiä vaikka olikin viikonloppu ja keli täydellinen.
One Mile Beach

Pojat innostuivat surffauksesta ja päättivät vuokrata aloittelijoiden laudat pariksi tunniksi. Pojilla näytti olevan homma hallussa oikeastaan heti ja jo parin yrityksen jälkeen molemmat olivat laudan päällä pystyssä. Vau ja minä kun luulin, että surffaaminen on vaikeaa? Aallot olivat juuri sopivan korkeita aloittelijalle ja taisivat pojat ratsastaa lähinnä murtuneilla aalloilla. Kaiken kaikkiaan poikien meno näytti niin kivalle, että minunkin olisi tehnyt mieli mukaan. Tällä kertaa jouduin kuitenkin tyytymään valokuvaajan rooli ja kahlaamiseen polven syvyydessä.

Poikien onnistuneen ensimmäisen surffauskokemuksen jälkeen lähdimme etsimään leirintäaluetta, josta olimme jo etukäteen varanneet mökin. Leirintäalue löyty hetken harhailtuamme ja pääsimme majoittumaan viihtyisään kahden makuuhuoneen mökkiin. Luonto oli täällä todella kovaäänistä lähinnä "nauravien" Kookaburra lintujen takia. Saimme kuulla myös, että leirintäalueella asustaa yksi naaraspuoleinen koala ja meitä kehoitettiin tähyilemään puiden oksille. Tänään emme kuitenkaan onnistuneet paikantamaan koalaa.

Majotuimme etummaisessa mökissä
Toisena päivänä päätimme tutustua alueen muihin rantoihin (täältä löytyy informaatiota Port Stephensin rannoista). Ajoimme ensimmäiseksi Fingal Bay nimiselle rannalle. Ranta itsessään vaikutti kivalle mutta tänään tuuli oli niin voimakas, ettei rannallamakoilusta tullut pöllyävän hiekan vuoksi mitään. Päätimme lähteä tutustumaan Stockton Beachiin, joka on kuuluisa isoista hiekkadyyneistään. Laskiaisen kunniaksi meillä olisi ollut mahdollisuus laskea mäkeä hiekalla tai ratsastaa kamelilla, mutta auringon porottaessa kuumasti emme pystyneet edes ajattelemaan sellaisia aktiviteettia kun vaihtoehtona oli viilentävä merivesi. Kävimme syömässä lounaan rantaravintolassa, jonka jälkeen olimme virtaa täynnä ja keksimme kaikenlaista kivaa puuhaa rantahietikolla.

Stockton Beach


Illallisen kokkasimme itse leirintäalueen yleisellä grillillä. Onneksemme eräs turisti tuli kertomaan meille kesken grillailujen, että oli bongannut koalan läheisestä puusta ja näytti ystäväällisesti paikan meille. Näimme korkealla puussa epämääräisen harmaan möykyn; uneliaan koalan takapuolen. Itse emme kyllä ikinä olisi osanneet tulkita sitä koalaksi.

Seuraavana päivänä meidän täytyi luovuttaa mökki. Runsaan aamiaisen jälkeen olimme taas valmiit rannalle. Suuntasimme jo tutuksi tulleelle One Mile Beachille, jossa pojat innostuivat taas surffaamaan. Tänään merivesi oli todella viileää, joten myös märkäpuvut olivat ehdottomat. Pojat näyttivät taas parasta osaamistaan ja varmuuden lisääntyessä he yrittivät yhä syvemmälle isompiin aaltoihin. Aaltojen läpi puskeminen oli kuitenkin vielä liian haastavaa isojen lautojen kanssa. Kokemus oli kuitenkin kaikin puolin positiivinen ja uskon, että ainakin Miika lähtee kokeilemaan surffausta uudelleen. Kaiken kaikkiaan miniloma oli onnistunut ja lähdimme iloisin mielin ajelemaan kotia kohti.


Seuraavana päivänä meillä alkoi taas arkinen aherrus ja vieraamme pääsivät jatkamaan jo aikaisemmin aloittamaansa nähtävyyskierrosta Sydneyn kaupungin vilskeessä. Kiitos Tuukka ja Elisa matkaseurasta!

- Maiju

perjantai 20. helmikuuta 2015

Australia - Viininmaistelua Hunter Valleyssa


Tuukka ja Elisa tulivat pariksi viikoksi tutustumaan Sydneyn kesään. Päätimme samalla myös itse lomailla ja suuntasimme pitkäksi viikonlopuksi hieman pohjoisemmaksi. Lähdimme ajamaan ensimmäisen lomapäivän aamuna kohti Hunter Valleyta, joka tunnetaan lähinnä viinialueena. Matkaa Sydneystä alueelle on noin 120 km, joten päiväreissu sinne on mahdollinen. Hunter Valleyhin järjestetäänkin paljon myös opastettuja viininmaistelumatkoja Sydneystä käsin. Omatoimimatkailu onnistuu myös, eikä sen kummempia matkasuunnitelmia välttämättä tarvita.

Ajomatka meni nopeasti ja ensivaikutelma Hunter Valleyn viiniköynnösten täyttämästä maisemasta oli vakuuttava. Olimme ottaneet jo etukäteen selvää muutamasta pienestä viinitilasta, joilla halusimme ehdosttomasti käydä. Cockfighter's Ghost valikoitui ensimmäiseksi vierailukohteeksi ja asetimme navigaattorin ohjaamaan meidät suoraan perille. Ovesta (cellar door) sisään astuttuamme olimme aluksi hieman pihalla miten tulisi toimi. Hetken ihmeteltyämme baaritiskin takana oleva mies ohjasi meidät tiskille ja antoi eteemme listan viineistä joita voisimme maistella. Innokkaat viininmaistelijat valitsivat listalta muutamia hyvältä kuullostavia vaihtoehtoja ja maistelivat niitä hieman jännittyneesti. Minä tyydyin lähinnä haistelemaan viinejä joka yllättävää kyllä kertoi aika paljon. Raatimme suosikiksi valikoitui makea Moscato. Tunnelma tällä viinitilalla oli aavistuksen jäykkä eikä meille kerrottu viineistä tai sen valmistuksesta oikeastaan mitään. Ensimmäinen viininmaistelukokemuksemme oli siis ehkä hienoinen pettymys.

Cockfighter's Ghost

Seuraavaksi ajoimme kohti Audrey Wilkinsonin viinitilaa. Paikkaa oli suositeltu upean maisemansa vuoksi emmekä todella joutuneet pettymään. Paikka oli kaikin puolin kuin romanttisesta novellista. Tällä kertaa meidät otettiin sisällä lämpimästi vastaan ja baaritiskin takana oleva nuori tyttö alkoi tarjoilla viiniä listalta järjestyksessä esitellen jokaisen viinin yksityiskohtaisesti. Nyt kun olimme jo hieman kärryillä siitä miten tuli toimia alkoi viininmaistelu olla mukavaa puuhaa. En tiedä miten hyvin nämä viininmaistelijaturistit tunnistivat eri viinien ominaisuuksia, mutta ehkä se ei olekaan reissun päätarkoitus? Raatimme suosikkeja olivat taas makea Moscato sekä mielenkiintoinen jälkuruokaviini Vin De Vie Nv. Viininmaistelun jälkeen rentouduimme ja nautimme eväät viinitilan kauniissa maisemissa.

Audrey Wilkinson
Seuraava kohteemme oli Iron Gate Estate, jonka olimme myös etukäteen valinneet. Kyseisellä viinitilalla oli heti pihaan ajettuamme hyvin espanjalainen tunnelma. Viininmaistelijat lähtivät taas maistelemaan viinejä järjestyksessä. Baaritiskin takana oli mukava hyvin puhelias mies, joka kertoi meille paljon tarinoita viininvalmistuksesta sekä heidän eri viinilajeistaan. Tuntui, että täällä todella opimme jotain viininvalmistuksesta. Myös paikan omistaja kävi tarjoilemassa meille yhdet lasilliset mutta ei jäänyt sen kauemmaksi aikaa kanssamme juttelemaan. Lopuksi saimme eteemme palat suklaakakkua, keksiä sekä lasiin "kuuluisaa" Sweet Shirazia. Tätä oli tarkoitus maistella ilman syötävää sekä erilaisten syömisten kanssa. Viini vakuutti raatimme ja he olivat yksimielisiä siitä, että viini toimi parhaiten suklaakakun kanssa.


Vielä oli aikaa yhdelle viinitilalle. Petersons valikoitui kartalta viimeiseksi vierailukohteeksi. Paikka oli viehättävä. Saimme taas eteemme viinilistan, josta viininmaistelijat valikoivat tällä kertaa muutamia erilaisia viinejä. Raatimme makuaisti alkoi tosin jo olla aika turta kaikille uusille vivahteille. Kuivemmista vaihtoehdoista raatimme suosikki tällä kertaa oli Cuvee Chardonnay. Tunnelma oli tässä paikassa mitä mainioin ja saimme nauraa poskemme kipeiksi. Lisäksi kun kerroimme olevamme Suomesta saimme vastaukseksi "hölkyn kölkyn" tai jotain sinne päin. Kuulemma viinitilalla on vieraillut paljon suomalaisia ja ruotsalaisia turisteja, joten kansalaisuudestamme löytyi paljon vitsailtavaa. Tähän oli hyvä lopettaa onnistunut viininmaisteluseikkailumme.

Petersons

Kaiken kaikkiaan päivä oli pitkä ja viininmaistelun lomassa olimme unohtaneet kokonaan syödä. Päätimme lähteä ajelemaan kohti etukäteen varaamaamme motellia Kurri Kurrissa ja pysähtyä matkalla syömään ensimmäiseen vastaantulevaan ravintolaan. Tuukka oli jo pitkään puhunut Dominoksen pitsoista ja miten sattuikaan; ensimmäinen vastaan tuleva ruokapaikka oli Dominos. Tilasimme siis pitsat ja nautimme ne puistossa hyvällä ruokahalulla. Motellimme (Kurri Motor Inn) osoittautui perille päästyämme todella viihtyisälle, jos niin voi motellista sanoa. Olimme varanneet yhden huoneen, jossa oli yksi parisänky ja kaksi normaalia sänkyä. Kävimme päivän päätteeksi hakemassa iltapalaa sekä huomiselle aamupalaa vieressä olevasta Colesista. Pojat kävivät vielä viilentymässä motellin uima-altaalla ennen nukkumaan menoa. Toivottavasti kellään ei ole huomenna pää kipeä!

- Maiju