Mantereella viettämämme ajan jälkeen oli ihanaa taas pulahtaa veteen. Illalla, retkeltä takaisin tultuamme, ilmoitimme että haluaisimme sukeltaa vielä viimeisen kerran. Perjantaina kun sukeltaminen ei enää ole suotavaa, sillä lentomme lähtee lauantaina aamupäivästä. Nautimme aamupäivän kahdesta sukelluksesta ja veneellä olemisesta niin hyvin kuin osasimme. Sukeltaminen tuntui tällä kertaa ihan oikeasti fundivingilta ihan niin kuin kuuluukin. Ainoa ongelma oli, että jostakin kumman syystä minua alkoi muutaman kerran oikein kunnolla yököttämään regulaattorin suussa pitäminen. En tiedä mistä se johtui, mutta sain kuitenkin koottua ajatukseni veden alla ja pystyin sivuuttamaan yökötyksen tunteen. Muuten päivän kaksi sukellusta olivat oikein nautittavia vaikka emme nähneetkään odottamaamme paholaisrauskua. Näimme kuitenkin onneksemme skorppionkalan, joka oli maastoutunut täydellisesti pohjaan. Hetken seuraamisen jälkeen kala alkoi kuitenkin liikkumaan ja vilautti meille todella värikkäät sivuevänsä. Skorppionikalan lisäksi oppaamme kaivoi korallin joukosta paljon pieniä rapuja ja merietanoita. Näitä hyvin hyvin pieniä otuksia joutui tihrustamaan oikein kunnolla, jotta saimme edes jotain selkoa niiden muodosta.
Loppu päivä kului lepäillen ja pikkuhiljaa pakkaillen. Olimme saaneet taas kerran levitettyä lahjakkaasti kaikki vähäiset omaisuutemme pitkin mökkiä. Illallisella haikean mielen voitti ajatus siitä, että saisimme pian jotain muuta syötävää. Ehkä tuoretta salaattia ja kunnon pihvi. Lähdemme huomenna aamulla veneellä kohti Manadoa ja lentokenttää. Häämatkasta jäi ihana muisto ja olemme taas monta kokemusta rikkaampia. Nyt on aika hetkeksi palata Suomen arkeen. Tosin seuraava matka on jo suunnitteella. Kiitos lukijoille, kotona nähdään!
- Maiju
Tervetuloa kotiin, pohjoiseen, maahan märkään sohjoiseen. Kiitos, kun päästiin jäniksinä mukaan teidän matkallenne, ollaan taas yhtä matkakokemusta rikkaampia.
VastaaPoista