Indoonesia, Bunaken - Aika pakata räpylät ja snorkkelit

Mantereella viettämämme ajan jälkeen oli ihanaa taas pulahtaa veteen. Illalla, retkeltä takaisin tultuamme, ilmoitimme että haluaisimme sukeltaa vielä viimeisen kerran. Perjantaina kun sukeltaminen ei enää ole suotavaa, sillä lentomme lähtee lauantaina aamupäivästä. Nautimme aamupäivän kahdesta sukelluksesta ja veneellä olemisesta niin hyvin kuin osasimme. Sukeltaminen tuntui tällä kertaa ihan oikeasti fundivingilta ihan niin kuin kuuluukin. Ainoa ongelma oli, että jostakin kumman syystä minua alkoi muutaman kerran oikein kunnolla yököttämään regulaattorin suussa pitäminen. En tiedä mistä se johtui, mutta sain kuitenkin koottua ajatukseni veden alla ja pystyin sivuuttamaan yökötyksen tunteen. Muuten päivän kaksi sukellusta olivat oikein nautittavia vaikka emme nähneetkään odottamaamme paholaisrauskua. Näimme kuitenkin onneksemme skorppionkalan, joka oli maastoutunut täydellisesti pohjaan. Hetken seuraamisen jälkeen kala alkoi kuitenkin liikkumaan ja vilautti meille todella värikkäät sivuevänsä. Skorppionikalan lisäksi oppaamme kaivoi korallin joukosta paljon pieniä rapuja ja merietanoita. Näitä hyvin hyvin pieniä otuksia joutui tihrustamaan oikein kunnolla, jotta saimme edes jotain selkoa niiden muodosta.

Näin kymmenen sukelluksen jälkeen tuntuu, että tästä se sukeltaminen vasta alkaa. Nyt perusasiat ovat hyvin hallussa ja veden alla voi keskittyä oleellisiin asioihin. Toivottavasti päästään lähiaikoina sukeltamaan uudestaan ja pitämään taitoa jollain tavalla yllä. Suomen vesissä sukeltaminen kun ei oikein houkuttelevalta kuullosta. Sukeltaminen, vaikka se kallis harrastus onkin, on sellainen kokemus, jota suosittelen ihan kaikille. Ja mitä kurssin suorittamiseen tulee, uskon sen olevan oikeastaan välttämätön, jotta pystyy huolettomasti nauttimaan itse sukelluksesta. Lisäksi se tuo varmuutta ja turvallisuuden tunnetta kun tietää itsekin miten tulee toimia missäkin tilanteessa. Täällä sukeltamaan opetteleminen oli tehty meille ehkä vähän liiankin helpoksi suomalaisen kouluttajan ansiosta. Lisäksi pienet ryhmät (olimme tosiaan Miikan kanssa kahdestaan kurssilla) mahdollistavat oppimisen ihan eri tavalla kuin isommissa ryhmissä, joista olen kuullut tarinoita muilta sukeltajilta. Kurssin jälkeen meillä oli oikeasti luottavainen mieli. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia sukelluskohteita.

Tosin ei tuo snorklaaminenkaan täällä hullumpaa ole. Olimme tänään vielä viimeisen kerran snorklailemassa. Olimme mielissämme sillä näimme paljon erilaisia kaloja, isompia ja pienempiä. Nautimme viimeisistä silmäyksistä vedenalaisesta maailmasta oikein urakalla. Olimme liikuttuneita kun näimme lopuksi vielä kaksi kilpikonnaa. Toinen kävi ihan vierestämme pinnalla hengittämässä ennen kuin mönki takaisin pieneen koloseen allamme. Tähän oli hyvä lopettaa tämän kertainen vedenalainen tutkimusmatkamme.

Loppu päivä kului lepäillen ja pikkuhiljaa pakkaillen. Olimme saaneet taas kerran levitettyä lahjakkaasti kaikki vähäiset omaisuutemme pitkin mökkiä. Illallisella haikean mielen voitti ajatus siitä, että saisimme pian jotain muuta syötävää. Ehkä tuoretta salaattia ja kunnon pihvi. Lähdemme huomenna aamulla veneellä kohti Manadoa ja lentokenttää. Häämatkasta jäi ihana muisto ja olemme taas monta kokemusta rikkaampia. Nyt on aika hetkeksi palata Suomen arkeen. Tosin seuraava matka on jo suunnitteella. Kiitos lukijoille, kotona nähdään!

- Maiju