Indonesia, Bunaken - sukelluksen alkeet

Viimeiset päivä Kambodzan lämmössä. Otimme totisesti kaiken ilon irti luksuselämästä ja hotellista. Oleilimme altaalla sen minkä jaksoimme, luemme kirjoja, otimme aurinkoa ja välillä pulahdimme lämpimään veteen. Välillä oli kuitenkin pakko myös hieman kuntoilla kun vielä oli mahdollista. Lämpimänä päivänä sali oli myös mukava pakopaikaksi keskipäivän kuumuudelta. Kävimme myös melkein päivittäin keskustassa syömässä, vaikkakaan emme tehneet sitä päästäksemme halvemmalla. Hotellilla syöminen oli yllättävä halpaa sillä olimme VIP-vieraita, kuten reipas nainen meille kertoi ennen lähtöämme. Ihmettelimmekin, että saavatko kaikki hotellin asiakkaat ilmaisia illallisia, ilmaisia hedelmäkoreja tai tuntuvia alennuksia ruoista ja juomista. Kaupungilla valitsimme ravintolan niin, että pystyimme seuraamaan kadun tapahtumia. Se oli yllättävän viihdyttävää ja ruokailut saattoivat kestää useita tunteja.

Olimme viettäneet viikon Siam Reapissa ja oli aika jatkaa matkaa. Söimme lentokentällä lounaan ja nousimme koneeseen. Teimme välilaskun Phnom Pheniin ja pian sen jälkeen savuimme taas tuttuun Singaporeen. Nukuimme ikkunattomassa hotellissa, joka vaikutti luksushotellimme jälkeen kamalaakin kamalammalta ja suuntasimmekin aamulla hieman seitsemän jälkeen takaisin kentälle. Söimme aamupalan kentällä ja aloitimme 3,5 tunnin lennon kohti Indonesiaa. Emme tienneet juurikaan sen enempää minkälaiseen paikkaan olimme menossa, jonkinlainen sukellusresortti. Koneessa viereemme istui suomalainen mies, joka osoittautui paikan omistajaksi. Emme olleet juurikaan keskustelleet haluaisimmeko sukeltaa ja ehkä olimme kumpikin tahoillamme kallistuneet siihen, että vain snorklailisimme. Paikan omistaja sai meidät kuitenkin vakuuttuneiksi, että meidän piti osallistua sukelluskurssille, sillä bunaken, johon olimme menossa, oli kuulemma yksi maailman parhaista sukelluspaikoista. Tosiaan uskon että meitä harmittaisi tulevaisuudessa kovasti mikäli emme olisi päättäneet sukeltaa. Kurssille osallistuminen puolestaan oli kaikin puolin järkevintä ja tulisi luultavastikin kokeilusukelluksia halvemmaksi. Lisäksi asioiden oppiminen tuo turvallisuutta ja tekee kokemuksesta varmastikin paljon nautinnollaisemman.

Koneen laskeuduttua Manadoon jonotimme todella pitkältä tuntuvan ajan viisumeita. Kuski oli odottamassa meitä, paikan omistajaa ja brittimiestä. Hän tervehti meitä selkeästi suomeksi. Ajelimme ensin autolla rantaan, josta jatkoimme veneellä saarelle. Kuumuus oli tukahduttava. Rantaan päästyämme meidät toivotettiin tervetulleiksi ja istutettiin rantabaariin, jossa saimme kylmät juomat. Ihanaa. Seuraavaksi huomasimmekin jo täyttävämme sukelluskurssin papereita. Pienen infon jälkeen tutustumme huoneeseemme ja söimme kevyen välipalan, paahtoleipää ja kananmunaa. Resortin kaikki bungalovit ovat rinteessä, joten näkymä merelle on lähes esteetön. Ympäristö on todella kaunista ja vihreää, olemmehan sademetsässä. Tosin sillä on myös huonot puolensa, sillä ötököiden määrä on valtava ja ne ovat toinen toistaan ällöttävämpiä ja isompia. Iltaruoalla sain jopa oikein lähituntumaa melkein kämmenen kokoiseen kovakouraiseen jonka päälle astuin. Enemmänhän siihen varmasti sattui kuin minuun, mutta melkein kuolin siihen ällötykseen kun tarkempi tutkimus osoitti että kyseiset ötökät myös sihisevät.

Huoneen hintaan kuuluu tosiaan 3 ateriaa (aamupala, lounas ja päivällinen). Ruoat ovat olleet täällä todella hyviä, jos nyt näin 3 päivän kokemuksella voin sanoa. Tosin ruoka alkaa varmasti jossain vaiheessa toistamaan itseään jossain vaiheessa, sillä jokainen ateria on koostunut lähinnä riisistä, kanasta ja kalasta eri muodoissa. Huone/bungalovi on hieno ja sieltä löytyy kaikki mitä täällä oleiluun tarvitsee, aina suihkusta hyttysmyrkkyyn asti. Ensimmäinen yö meni kuunnellessa viidakon ääniä, mutta kyllä moskiittoverkon suojissa uskalsi nukkuakin.

Seuraavana päivänä heräsimme hyvissä ajoin aamupalalle, jonka jälkeen päätimme lähteä snorklaamaan. Vuorovesivaihtelu on täällä hyvin suurta, joten resortimme edestä ei päässyt uimaan merelle. Kävelimme siis n. 5 min viereiselle resortille, jossa oli tehty pieni aukko/polku koralliin, josta pääsimme koralliseinämän toiselle puolelle. Paikka oli uskomattoman hieno. Pystyseinämä täynnä värikkäitä koralleja ja kaloja. Loppu päivä menikin lepäillessä ja hieman tutustuessa kurssikirjan ensimmäisiin kappaleisiin, sillä seuraavana päivänä pääsisimme tositoimiin.

Ensimmäinen sukelluspäivä. Täytyy myöntää, että hieman kyllä jänitti. Kouluttajamme on suomalainen, joten ainakaan ymmärtämisestä ei tarvitse olla huolissaan. Aamupalan jälkeen nousimme veneeseen, jossa odotti eilen sovittamamme varusteet. Tutustuimme hieman laitteisiin ja kokosimme ne valmiiksi ennen lähtöä. Vene vei meidät jonkin matkan päähän paikkaan, jossa oli tarpeeksi matalaa ensimmäisiä harjoituksia varten. Märkäpuvun päälle vetäminen osoittautui äärettömän vaikeaksi. Saimme kuitenkin kaikki varusteet päällemme ja olimme valmiit ensimmäiseen harjoitukseen. Veteen hyppääminen (tai oikeastaan astuminen) sai sykkeen nousemaan, kuten myös ensimmäiset hengenvedot veden alla. Mitä enemmän vietimme aikaa veden alla sitä luonnollisemmin hengitys alkoi sujumaan. Teimme matalassa vedessä erilaisia harjoituksia noin tunnin verran, jonka jälkeen pidimme pienen tauon. Hytisin kylmissäni vedestä päästyäni, mutta keskipäivän auringossa ei kauaa tavinnut oleilla kun veri kiersi kehossa taas normaalisti. Oli toisen sukelluksen aika ja tällä kertaa sukeltaisimme ihan oikeasti.

Vedimme kamppeet päällemme, tarkastimme toistemme välineet ja sukelsimme veteen. Minulla oli heti alkuun ongelmia paineen tasaamisen kanssa ja jouduin jatkuvasti viittomaan kouluttajallemme, että minulla oli ongelmia korvien kanssa. Nousimme aina vähän ylemmäs ja yritin uudelleen ja taas alemmas ja taas ylemmäs. Jatkoimme tätä jonkun aikaa ennen kuin opin tasaamaan paineen. Laskeuduimme 12 metriin. Alkuun kaikki huomio meni syvyyden seuraamiseen ja siinä pysymiseen, se olikin yllättävän haastavaa. Lisäksi maskiini tuli jatkuvasti vettä ja jouduin vähän väliä tyhjäämään sitä, no tulipahan ainakin yksi asia opittua oikein kunnolla. Pikkuhiljaa pystyimme alkaa nauttimaan myös ympäröivästä näkymästä, värikkäitä kaloja ja koralleja. Vähän matkan päässä näimme myös kilpikonnan joka kävi vähän väliä pinnassa. Kilpikonna päästi meidät todella lähelle ja tuijotimme toisiamme silmiin noin kahden metrin päästä, vau. En kadu hetkeäkään päätöstä lähteä sukeltamaan. Olimme kuluttaneet Miikan kanssa ilmaa nopeasti, joten lähdimme nousemaan hiljalleen pintaan. Pinnalle päästyämme en voinut olla hymyilemättä, se oli yksi elämäni hienoimmista kokemuksista. Ajelimme veneellä takaisin resortille, jossa lounas odotti meitä. Lounaan jälkeen lepäsimme ja illalla kävimme teoriaa lävitse. Huomenna taas ensin harjoittelemaan matalalle ja sitten sukeltamaan.  

- Maiju