Indonesia, Bunaken - Sukellusta ja saunomista

Jos katsot tarkkaan voit nähdä merihevosen.

Menihän siinä kaiken kaikkiaan neljä päivää sairastaessa. Tässä on ollut vähän maha sekaisin itse kullakin, mutta Miika kun ryhtyy johonkin niin siihen ryhdytään sitten kunnolla. Päivät menivät oikeastaan syödessä, nukkuessa ja kirjaa lukiessa. Mutta täytyy sanoa, että kyllä neljäs päivä joutenoloa tuntui jo ylivoimaiselle ja kroppa vaati jotakin aktiviteettia. Vaikka Miikan kunto ei neljäntenä päivänä ollut vielä paras mahdollinen päätimme käydä kuitenkin vähän snorklailemassa. Vuoroveden takia päätimme aloittaa snorklailun tämän resortin edustalta ja uida seinämän myötäisesti seuraavalle resortille, josta myös matalan veden aikaan pääsee rantaan. Alkumatka sujui hyvin, mutta noin puolessa välissä matkaa Miikan jalka alkoi kramppaamaan ja tuntui, että olimme sittenkin haukanneet liian ison palan. Eikä kohtalaisesta vastavirrastakaan ollut yhtään apua. Matkaa oli vielä paljon jäljellä, emmekä kumpikaan oikein pystyneet nauttimaan snorkalilusta kun tähyilimme jatkuvasti rantaan olisimmeko jo perillä. Vihdoin näimme kuitenkin merkkipoijun ja pääsimme turvallisesti rantaan. Minä näin matkalla hienon värikkään rauskun, mutta Miikan hoputtaessa en ehtinyt jäädä tutkailemaan sitä sen tarkemmin. No ehkä parempi onni ensi kerralla. Raskaasta uintireissusta huolimatta päätimme lähteä seuraavana päivänä sukeltamaan. Sukeltaessa kun yleensä voi vain mennä virran mukana ja katsella "kala elokuvaa".

Miikalle ei oikein vieläkään mainaa ruoka maistua, mutta takana on silti jo kaksi onnistunutta sukelluspäivää. Ensimmäisenä sukelluspäivänä menimme sukeltamaan samaan paikkaan, jossa sukelsimme ensimmäiset sukelluksemme. Se ei meitä kuitenkaan haitannut sillä tiesimme, että näkisimme siellä paljon kilpikonnia. Harmitti vaan kun emme tajunneet pyytää kameraa sille päivälle lainaan. Oli ihanaa taas hypätä mereen. Näimme kuin näimmekin ensimmäisellä sukelluksella paljon kilpikonnia, isompia ja pienempiä. Näimme myös leijonakalan ja sitä katsellessa oppaamme silmään osui myös vieressä lymyilevä kivikala. Se oli niin hyvin maastoutunut ettemme todellakaan olisi sitä erottaneet, jos sitä ei meille olisi näytetty. Minulla alkoi loppusukelluksesta olemaan nosteen kanssa aika tavalla vaikeuksia sillä tankki oli kevennyt jonkin verran ja ilmeisesti 2 kg painovyö oli liian vähän minulle. Suoriuduin haasteesta kuitenkin suhteellisen mallikkaasti, vaikka Miika ja opas joutuikin vähän väliä kiskomaan minua alemmas. Päätin lisätä seuraavaan sukellukseen yhden lisäkilon. Olimme sukellusten välissä taas noin tunnin pinnassa, jonka jälkeen lähdimme päivän toiselle sukellukselle. Tällä sukelluksella näimme taas ison napoleonkalan sekä vähän kauempana ainakin kolme valkotäpläriuttahaita. Vesi oli poikkeuksellisen viileää tällä kohdalla noin 26 asteista. Normaalisti vesi on noin 29 asteista, joten ainakin minun mielestä vesi oli todella kylmää. Palelen yleensä jo lämpimämmässäkin vedessä, joten tunnin sukelluksen jälkeen sormeni olivat niin kohmeessa, että räpylöiden pois ottaminen vedessä osoittautui todella haasteelliseksi. Keskipäivän kuuma aurinko lämmitti kuitenkin minunkin sormeni hyvin nopeasti. Minulla oli jo kova nälkä. Onneksi emme olleet kovin kaukana resortistamme ja pääsimme pian syömään. Miika nakerteli vähän sieltä täältä muutaman kananpalan. Ei ruoka tahdo vieläkään oikein maistua. 

Toinen sukelluspäivä oli pilvinen. Se onkin tosi harvinaista täällä, sillä meidän aikana täysin pilvisiä päiviä ei oikeastaan ole ollutkaan. Toisaalta olimme pilviverhosta tyytyväisiä, sillä pystyimme vähentämään aurinkorasvan määrää. Huomasimme kuitenkin päivän päätteeksi että ainakin nenänvarsi ja poskipäät olivat pilvisestä säästä huolimatta saaneet mukavan punoituksen. Olimme innoissamme tämän päiväisestä sukelluksesta, sillä saimme tuttavapariskunnalta kameran lainaksi. Oman kameramme annoimme heille pantiksi. Saimme aamulla nopean ohjeistuksen kameran käytöstä veden alla ja olin varma, että saamme otettua hienoja kuvia. 

Tällä kertaa vene suunnisti hieman kauemmaksi. Paikka oli melkein samanlainen kuin aikaisemmatkin, mutta jyrkän koralliseinämän sijasta koralli oli enemmänkin kumpuilevaa. Opas viittoi meille melkein heti laskeuduttuamme jotakin. Lähemmässä tarkastelussa huomasimme pienen pienen merihevosen, joka oli kiinni täysin itsensä värisessä  korallissa kiinni. Yritin ottaa kameralla siitä kuva, mutta kohde oli sen verran pieni etten päässyt kovin lähelle. Hetken tuota pientä otusta ihmetellessäni vilkaisin ranteessani olevaa tietokonetta ja huomasimme, että olimme tulleet melkein 25 metrin syvyyteen. Nousimme kuitenkin melkein heti oikealle syvyydelle ja jatkoimme sukellusta. Vastaan ui taas kaikenlaisia värikkäitä kaloja. Tunsin itseni kömpelöksi kameran kanssa ja aina kun sain asetettua kameran kuvausasentoon kohde oli jo uinut karkuun. Kuvaus ei ollut ollenkaan niinn helppoa kuin olisi voinut olettaa. Uskon kuitenkin, että ensi kerralla (jos vielä saadaan joskus kamera mukaan) onnistun jo paremmin. Keskityinkin lähinnä Miikan kuvaamiseen, kohde oli tarpeeksi suuri ja se pysyi pyytämällä paikoillaan. Näimme tällä kertaa muun muassa kaksi merikäärmettä sekä paljon erilaisia mureenoja. 

Palasimme takaisin resortimme eteen päivän toiselle sukellukselle. Heti veteen mentäessä huomasimme, että tässä kohtaa virtasi melko kovaa. Syvemmälle mentäessä virta tuntui vain voimistuvan ja menimme koralliseinämän myötäisesti melko haipakkaa. Tämä paikka tarjosi jo todella haastetta aloittelevalle vedenalaiselle kuvaajalle, eli käytännössä en saanut juurikaan yhtään hyvää kuvaa. Positiivinen asia virtauksessa on se, että juurikaan töitä ei tarvitse eteenpäin menemisen eteen tehdä. Vaikkakin jos haluaa jäädä ihastelemaan jotain seinämässä, joutuu potkimaan vastavirtaan oikein urakalla pysyäkseen paikoillaa. Virran mukana "lillumisen" etuna oli se, että pystyimme sukeltamaan nyt hieman kauemmin kuin tavallista. Ennätykselliset 62 minuuttia. Ilmaa kului tietysti vähemmän kun eteenpäin liikkumiseen ei tarvinnut kuluttaa voimia. Tosin alamme olemaan jo melko sujut välineittemme kanssa, joten ilmaa ei kulu turhiin asioihin (kuten jatkuvaan ylös alas liikkeeseen). 

Lounaan jälkeen nukuimme taas perinteiset päiväunet. Päiväunien jälkeen päätimmekin mennä saunaan. Ajatus saunasta tässä kuumuudessa ei tuntunut aluksi yhtään houkuttelevalta, mutta saunaan päästyämme huomasimme, ettei se oli itseasiassa aika  mukavaa. Puu täällä on hyvin erilaista kuin suomessa, ainakin palamisensa suhteen. Harvian kiuas antoi kuitenkin todella mukavat löylyt vaikka lämpötila saunassa ei ollutkaan hirmu korkealla. 

 

Huomenna ajattelimme pitää välipäivän sukeltamisesta ja lähdemme tuttavapariskuntamme kanssa viidakkoretkelle, johon sisältyy myös retki tulivuorelle sekä ehkä paikallisille markkinoille. Viidakossa saamme toivottavasti ihailla kummituseläimiä, apinoita ja isoja liskoja. Nyt vaan ladataan kameran akku täyteen pakataan vaihtovaatteet mukaan ja aamulla startataan ensin veneellä ja sen jälkeen autolla kohti Tomohonia. Saa nähdä näemmekö tulivuorenpurkausta.

- Maiju