Indonesia, Bunaken - Open Water Diver x 2

Olimme ensimmäisen kurssipäivän jälkeen todella väsyneitä ja päivällisen jälkeen olimme valmiit kaatumaan sänkyyn. Ajattelimme hieman ennen nukkumaan menoa kertailla oppimiamme asioita kurssikirjasta. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat päästyämme takaisin mökkiimme. Tyynyllä nimittäin lepäili kämmenen kokoinen hämähäkki (kun pitkät jalat lasketaan mukaan). Tuijotimme hämähäkkiä hetken ja mietimme mitä tekisimme. Meillä ei ollut hajuakaan oliko kyseinen ötökkö myrkyllinen vai ei, joten päätimme toimia varmanpäälle. Miika urheana miespuoleisena henkilönä haki vessasta toista metriä pitkän harjanvarren, jolla yritti ajaa hämähäkin pihalle. Yritys epäonnistui kuitenkin totaallisesti ja kaverimme luikahti sängynalle ja hävisi näköpiiristämme. Metsästimme hämähäkki ainakin tunnin kunnes luovutimme. Voitte kuvitella miten inhottavaa on yrittää nukkua kun tietää, että samassa huoneessa majailee iso hämähäkki. Tungimme siis moskiittoverkon tiukasti sänkymme patjan alle, ettei kukaan pääse vahingossakaan kiipeämään yöllä sänkyymme. Yölinen vessareissu ei tosin ollut kovin mukava. Myöhemmin kysyimme sukelluskouluttajaltamme hämähäkistä ja se on kuulemma nimeltään house spider, eikä siis ole vaarallinen. Kouluttajan mukaan se on jopa oikein mukava asuinkaveri, sillä se syö kaikki hyttyset. Jostain syystä olen silti jokseenkin eri mieltä.

Toinen kurssipäivä alkoi toisaalta odottavin ja toisaalta jännittynein tunnelmin. Veneeseen noustuamme kokosimme taas välineemme ja tarkistimme että kaikki oli mukana ja lähdimme ajelemaan kohti sukelluspaikkaa. Menimme taas samaan paikkaan tekemään matalan veden harjoitukset, mutta olimme tällä kertaa hieman syvemmällä pohjassa. Harjoitukset sujuivat hyvin ja vedessä oleilu alkoi tuntua hetki hetkeltä luonnollisemmalle. Vajaan tunnin harjoittelun jälkeen nousimme pintaan, jossa teimme muutamia harjoitteita ja nousimme veneeseen lämmittelemään ja juomaan. Reilun tunnin pinnassaolon jälkeen vaihdoimme paikkaa ja hyppäsimme (oikea termi kaaduimme takaperin) taas veteen ja aloitimme laskeutumisen 12 metriin. (Tällä tavalla veteen meneminen osoittautui huonoksi vaihtoehdoksi minulle sillä minulla on jokaisen kerran jälkeen korvat täynnä vettä, toivottavasti se ei tuota myöhemmin ongelmia). Tällä paikalla oli onneksi laskeutumusköysi, joka helpotti laskeutumistani melkoisesti. Pystyin laskeutumaan niin hitaasti kuin korvani vaativat. Miikalla ei taas tuntunut olevan minkäänlaisia ongelmia. Pääsin kuitenkin yllättävän helposti halutulle syvyydelle. Näimme taas paljon värikkäitä kaloja ja korallia. Lisäksi näimme muun muassa ison napoleonkalan. Päivän toinen sukellus oli yllättävän mukava ja pinnan alla pystyi jo hieman keskittymään itse pääasiaan - vedenalaiseen maailmaan. Sukelluksen jälkeen palasimme takaisin rantaan ja lounaan jälkeen katsoimme hieman kurssivideoita ja kävimme tehtäviä lävitse.

Kolmas ja kurssin viimeinen sukelluspäivä. Tänään sukeltaisimme kaksi sukellusta 18 metriin ja samalla tekisimme muutamia harjoituksia. Vene oli taas sen mallinen, että meidän piti kaatua takkaperinkuperkeikalla veteen ja sain taas korvan täyteen vettä. Teimme aluksi pinnalla muutamia suunnistusharjoituksia kompassin kanssa ja sen jälkeen aloimme laskeutua hiljalleen 18 metriin. Minulla ei tällä kertaa ollut juurikaan vaikeuksia paineen tasaamisen kanssa, olen nimittäin keksinyt itselleni sopivan tekniikan, helppoa se ei tosin ole. 16 ja 18 metrin välissä oli selvä harppauskerros, jossa alapuolellamme oli selvästi kylmempää vettä, rajan pystyi tuntemaan selvästi kädellä. Päätimme siis pysytellä lähempänä 16 metriä, jossa vesi oli lämpöisempää. Näimme pienten värikkäiden kalojen lisäksi paljon kilpikonnia ja mureenoita. Näimme myös ison Triggesfish nimisen kalan, joka lähestyi meitä alkuun agressiivisen näköisesti ja kouluttajamme viittoi meitä pysymään paikoillaan. Pian kala kuitenkin näytti jatkavan omia touhujaan ja me pääsimme jatkamaan matkaamme. 

Kulutimme Miikan kanssa ilmaa paljon enemmän kuin kouluttajamme, sillä emme ole vielä ihan sujuja nosteen kanssa. Meidän kuuluisi leijua (niin kuin astronautit) ja pysyä suurin piirtein samalla tasolla. Se on kuitenkin vaikeaa varsinkin jos keskittyy esimerkiksi yli uivaan kilpikonnaan, jolloin ainakin minä lähden helposti nousemaan pintaa kohden. Totumme varmasti nosteeseen ja sen säätelyyn kokemuksen karttuessa ja sen myötä ilmaa ei kulu niin paljoa. Nousimme 45 minuutin sukelluksen jälkeen pintaan ja pidimme reilun tunnin tauon. 

Tauon jälkeen olimme valmiit päivän toiseen ja kurssin viimeiseen sukellukseen. Tällä kertaa pystyimme jo oikeasti keskittymään vedenalaiseen maailmaan ja näimme korallien joukossa ihan pienen pieniä värikkäitä ja toinen toistaan mielenkiintoisempia kaloja. Kouluttajamme näytti meille millon mureenan ja milloin leijonakalan merkkiä. Kouluttaja näytti meille myös leaf scorpionfish nimisen pinkin kalan, joka lähemmässäkään tarkastelussa ei meidän mielestä näyttänyt kalalta laisinkaan. Tällä sukelluksella virtasi jonkin verran, joten liikkuminen kävi kätevästi, leijumalla virran mukana ja katselemalla näkymää. Nousimme pintaan 50 minuutin sukelluksen jälkeen. Toivottavasti voisimme ottaa pian kameran mukaan veden alle, jotta voisimme ikuistaa tämän ihanan kokemuksemme. Tosin tällä hetkellä kaikki keskittyminen menee vielä hengittämiseen, nosteen säätelyyn ja kalojen katselemiseen.

Palasimme rantaan lounaalle ja sovimme, että teemme illalla kokeen. Lounaan jälkeen kertailimme hieman teoriaa ja otimme pienet päiväunet (2 h päiväunista on muodostunut meille jokapäiväinen tapa). Puoli kuuden aikaan kävelimme alas rantaan, jossa "päätalo" ja baari sijaitsevat. Mökit ja keittiö sijaitsevat hieman ylempänä rinteessä. Koe sisälsi 50 kysymystä joihin oli a,b,c ja d vaihtoehdot. Kysymykset olivat aika helppoja vaikka molemmat kompastuivat kahteen kysymykseen. Kaksi virhettä kuitenkin sallittiin, joten olemme nyt virallisesti suorittaneet Open Water Diver-kurssin. Saimme väliaikaiset kortit, jotka ovat voimassa 3 kuukautta. Tilaamme varsinaiset kortit vasta Suomesta. Kokeen jälkeen saimme rennoin ja iloisin mielin nauttia päivällisestä. 

Näimme lukuisia kilpikonnia myös pinta-ajallamme.

Illalla korvaani alkoi särkeä. Voi ei, emmekö pääsekkään sukeltamaan. Päätin seurata tilannetta huomiseen, mutta veteen ei kanata mennä, jotta korva saisi levätä. Aamulla korva oli vähän parempi mutta otin Buraanaa varmuuden vuoksi. Täällä on tarjolla kuulemma erilaisia antibioottivaihtoehtoja mikäli korva alkaa kunnolla vihoittelemaan. Päätin kuitenkin seurata tilannetta tämän päivän. Jätimme myös kaiken vesiaiheisen tekemisen väliin, jotta korva saisi kunnolla levätä. Saarella ei ole juurikaan tekemistä, mikäli ei sukella tai snorklaile, joten päivän ohjelma koostui lähinnä nukkumisestaa, lukemisesta ja syömisestä. Kyllä se päivä niinkin kului. Seuraavana aamuna minun korvani tuntui jo paremmalle, joskin vielä vähän tukkoiselle mutta Miika oli jostain kehittänyt itselleen vatsataudin. Taitaa tämäkin päivä mennä lepäillessä. 

- Maiju