Pääsiäissaari, Chile - retkielämää

Kirjoitettu ja julkaistu Santiagossa ilmaisen netin ääressä

3, 4 ja 5. päivä

Taas hyvin teltassa nukutun yön jälkeen kävimme palauttamassa auton. Emme nähneet tarvetta kiertää saarta enää toista kertaa. Itse asiassa meitä rupesi oikeastaan laiskottamaan ja päätimme ottaa viimeiset päivät rauhallisesti, ilman stressiä siitä, että pitäisi nähdä jotain.

Päivä menikin rattoisasti kirjaa lueskellen, hyvää ruokaa valmistaen ja sitä syöden. Illasta kävimme hieman kävelemässä ja ihailemassa jylhiä rantamaisemia. Toki matkallemme sattui taas muutama kiviukko. 

Hevosia saarella vaeltelee paljon ja totesimme niitä olevan kuin Intiassa lehmiä. Hevoset tosiaan laiduntavat vapaina tässä suuressa merta ympäröivässä aitauksessa. Suurimmaksi osaksi minua kuitenkin säälitti nuo karun maan laiduntajat, sillä järjestäen jokaisen hevosen kylkiluut
ja selkäranka törröttivät riutuneen näköisten hevosten ruskean karvan alta. Hevoset olivat myös polttomerkittyjä ja joidenkin hevosten kaulasta roikkui köysiä, jotka sotkeutuivat jalkoihin. Hieman erilaista hevosten käsittelyä mihin minä olen tottunut ja olin harmissani kun en voinut muuttua heinäkasaksi ja ruokkia nälkäisiä pikkuvarsoja.

Vaikka saari onkin edellisten asukkaiden jäljiltä tyhjäksi nyhdetty, on saarelle saatu kasvatettua nykyisten asukkaiden toimesta joitakin puita. Tosin tarvitaan vielä paljon aikaa ennen kuin saari on yhtä vihreä kuin se ennen tuhoa oli.

Neljäs päivä ei ollut kolmatta kummempi. Nautimme retkielämästä ja kävimme taas pienellä kävelyretkellä. Tosin nyt meillä oli määränpää, joka kartalla näytti sijaitsevan suhteellisen lähellä. Kävely alkoi kuumassa ja kuivassa ilmastossa tuntua kuitenkin mahdottomalle ja päätimme kääntyä takaisin. Kerkesimme kuitenkin taas nähdä muutaman uuden patsaan tai niitten "raatoja". Illalla edessä oli vielä tavaroiden pakkaaminen.

Viidentenä päivänä lentomme lähti klo 12.15 kohti Santiagoa. Pakkasimme loput tavarat rinkkoihin, jotka yllättävää kyllä, painavat päivä päivältä enemmän, vaikkei sinne mitään uutta tulisikaan. Sama mies, joka toi meidät lentokentältä, myös vei meidät sinne. Lentokentälle päästyämme mies antoi jokaiselle kiviukkoa esittävät kaulakorut ja antoi minulle suukon poskelle ja Miikalle miehisen kädenpuristuksen hyvästiksi.

-Maiju