La Paz, Bolivia - korkeaan ilmastoon sopeutumista

Heräsimme Santiagossa puoli kolmen aikoihin, keitimme itsellemme aamupuurot ja hyppäsimme taksin kyytiin. Taksi oli tilattu meille hostellin puolesta ja saavuimme lentokentälle hyvissä ajoin. Puolet lentokentästä on edelleen kiinni, pahojen vaurioiden vuoksi, joten chek-in oli siirretty telttoihin. Pääsimme kuitenkin odottelemaan lentoa sisätiloihin ja tuhlaamaan rahojamme karkkeihin. 

Aikainen lento ei ollutkaan niin paha kuin luulimme, saimme ainakin nauttia upeasta auringonnoususta jylhän vuorijonon takaa. Kuitenkin, ilmeisesti Chilen tilanteen vuoksi, meille jaettiin aamupalan sijasta ainoastaan juomia ja keksiä. La Paziin saapuessamme olimme jo todella nälkäisiä.

Rinkat saatuamme vaihdoimme kentällä vielä hieman Bolivianoja ja suuntasimme taksilla kohti hostelliamme. Matkalla saimme ihastella Bolivian erilaisuutta: vaikka maa on köyhä ja rakennukset sen näköisiä, täällä ei kuitenkaan ole likaista (kuten esim. Intiassa on), ihmiset pukeutuvat omalla värikkäällä tyylillään ja itse kaupunki on upean näköinen vaihtelevien pinnanmuotojen vuoksi.

La Paz sijaitsee 3 640 metrin korkeudessa, joten ilma täällä on melkoisen ohutta. Oppaissa kehoitettiin ottamaan ensimmäinen päivä rauhallisesti, ettei vuoristotaudin oireita tulisi.

Hostellille päästyä edessämme oli melkoinen kipuaminen neljänteen kerrokseen, jossa huoneemme oli. Huomasimme pian korkeuden vaikutukset: sydän hakkasi todella lujaa ja hengästyimme jo muutaman portaan jälkeen. Jouduimme pitämään pieniä taukoja jokaisessa kerroksessa ja tasaamaan hengitystämme. Vihdoin huoneeseen päästyämme totesimme olevamme kuin hotellissa. Huoneessamme olisi nukkumapaikat neljälle hengelle ja tietysti oma kylpyhuone, parveke ja kaapeli TV. 

Pikaisen huonekatsauksen jälkeen lähdimme etsimään ravintolaa, josta saisimme jotain suuhumme. Löysimme kivan pitserian, jossa söimme hyvällä ruokahalulla maailman parhaimmat pitsat. Miika jopa intoutui maistamaan paikallista olutta.

Loppupäivä menikin lepäillessä ja uudella ravintolakierroksella käydessä. Maata ei ole ainakaan hinnoilla pilattu sillä esimerkiksi Miika tilasi ravintolassa pihvin, ranskalaisia ja vihanneksia ja sai kaiken sen vajaalla kolmella eurolla. Minun jättiläismäisen kanasalaatin sai vajaalla kahdella eurolla.

Toisena päivänä kiertelimme hieman kaupunkia. Turisteja varoitellaan kovasti taskuvarkaista ja huijari poliiseista, mutta meillä on turvallinen olo Miikan Mahdoton Ryöstää -laukun vuoksi. Lisäksi jouduimme kaivamaan pitkästä aikaa takit esille; huomasimme, ettei täällä vuoristossa mikään lämmin ole.

Kaupunkikierroksen päätteeksi kävimme varaamassa itsellemme koko loppukuun retket, joten seuraava kuukausi menee varmasti kuin siivillä.

Tänään illasta lähdemme bussilla kohti Uyunia, josta retkemme suola-aavikolle alkaa. Lisää tarinoita sitten suolaisten kokemusten jälkeen.

-Maiju