Pääsiäissaari, Chile - kiviset, pitkäkorvaiset miehet

Kirjoitettu ja julkaistu Santiagossa ilmaisen netin äärellä

1. päivä

Saavuimme Pääsiäissaaren lentokentälle yhdentoista aikoihin 4 päivä maaliskuuta. Olimme aikaisemmin kuulleet Mihinoa Campingistä, joka kuulemamme mukaan on saaren halvin majapaikka. Päätimme siis mennä sinne. Törmäsimme lentokentällä mieheen, joka vuokrasi telttoja leirintäalueelta. Lähdimme siis hänen kyydissä toisen pariskunnan tavoin leirintäalueelle, joka itseasiassa sijaitsee aivan lentokentän vieressä. Itseasiassa koko "kaupunki" sijaitsee lentokentän vieressä melko pienellä alueella. Loppu saaresta on karua, lähes asumatonta, ylä- ja alamäkien vaihtelua.

Leirintäalue vaikutti todella viihtyisältä. Sosiaalinen tila oli käytännöllinen, keittiö ja vessat siistejä ja mikä tärkeintä telttamme oli ehjä. Teltan vuokraan sisältyi myös makuualustat ja makuupussit, joten meillä oli mahdollisuus käyttää omia makuupussejamme tyynyinä. Luksusta, voisi sanoa.

Telttaan majoittumisen jälkeen vuorossa oli pankin metsästys ja rahan vaihto. Rahan vaihto oli kuitenkin mahdotonta niin myöhään. Saimme kuiten nostettua automaatista rahaa ravintolaa varten. Tilasimme ravintolasta kaikkien aikojen kalleimmat kala-ateriat, mutta hinkuvan nälkämme vuoksi kykenimme maksamaan niinkin paljon ateriasta. Täydellä mahalla olikin mukava käydä ruokaostoksilla, sillä mukaan ei tarttunut mitään ylimääräistä. Kävimme myös kyselemässä hiemann skoottereiden ja autojen hinnoista, koska päätimme kiertää toisena päivänä saaren ympäri.

Kuumuus ja vähäiset yöunet alkoivat viedä verojaan, joten sen enempää miettimättä kellahdimme telttaamme ja nukuimme sikeästi iltaan asti. Yllättävää, että niinkin pitkien päiväunien jälkeen minulle teetti töitä saada Miika ylös ja ulos teltasta, sen kummemmin asiaa kuitenkaan murehtimatta - tiesin, ettei Miika jättäisi yhtään ateriaa väliin.

Leirintäalue

2. päivä

Lähdimme aamulla tuhdin puuroaamiaisen jälkeen vuokraamaan itsellemme kulkupeliä. Päädyimme tällä kertaa autoon ja perustelimme valintamme sadekuurojen mahdollisuudella. Onneksi niin. Vaikka sadetta ei kuulunut, totesimme teiden kuitenkin olevan todella huonossa kunnossa. Jos asfalttia sattui tiellä olemaan, oli se täynnä isoja monttuja. Millä tahansa kaksipyöräisellä ajaminen olisi ollut todella haasteellista ja raskasta. Lisäksi tiet pöllyävät toden teolla, joten uskon keuhkojemmekin kiittävän tästä valinnasta.

Päivä menikin tehokkaasti saarta kiertäessä ja erikokoisia ja -ilmeisiä kivisiä, pitkäkorvaisia miehiä tai niiden puolikkaita ihaillessa. Suurin osa patsaista oli aikojen saatossa kaatuneet, mutta yllättävän moni seisoi vielä uskollisesti jalustallaan. Patsaita on käytännössä kaikkialla ja emme voineet kuin ihmetellä, miten kummassa nuo monien kymmenien tonnien painoiset patsaat on saatu kuljetettu pitkienkin matkojen päähän kivien alkuperäisistä paikoista. Lisäksi joillekin patsaille on jollain ilveellä asetettu isot kiviset, ja takuulla painavat, hatut päihin. Vaikuttavaa ja mystistä.

Kävimme myös, uskokaa tai älkää, ihka oikealla hiekkarannalla, jossa myös komeili pitkä patsasrivistö. Pulahtaminen merivedessä virkisti oloa kummasti, joten jaksoimme taas kaivaa kamerat valmiiksi ja suunnata seuraaavia patsaita kohti.

Ihmetellessämme patsaita olimme unohtaneet kokonaan syödä, jopa Miika. Porhalsimme siis kiireästi kiljuvine vatsoinemme kokkailemaan itsellemme kanankoipia. Ruoan jälkeen huomasimme saaneemme jo oikeastaan yliannostuksen tästä maailman suurimmasta ulkoilmamuseosta ja päädyimme istuttamaan itsemme merenrannalle ihailemaan pimenevää iltaa kauniin auringonlaskun ja kuohuavien aaltojen seurassa.

- Maiju