Moorea, Ranskan Polynesia - takaisin normaaliin päivärytmiin

Tsunami pysäytti hetkeksi ajatuksemme, mutta kyllä tänne saarelle kuuluu muutakin..

Olemme nyt jo melkoisia uimamaistereita räpylöinemme. Olemme snorklailleet tunnollisesti joka päivä ja joka kerralla näemme jotain uutta. Tässä ihan leirintäalueen vieressä on kaksi pientä saarta ja kuulimme että niiden välissä on paras snorkaluspaikka. Päätimme vuokrata joku päivä kanootin ja meloa sinne toteamaan asia itse. Kuitenkin yhtenä päivänä ystävällinen uusi-seelantilainen pariskunta lainasi meille muutamaksi tunnikseen omaa kanoottiaan, joten lähdimme innoissamme melomaan kohti saaria.

Huomasimme matkalla, ettei melominen ollutkaan niin helppoa, varsinkaan saarten etupuolella, jossa virta oli melkoisen voimakas. Pääsimme kuitenkin perille hapottavine käsinemme ja huomasimme, ettemme olleet todellakaan ainoita, jotka olivat kuulleet paikasta. Lisäksi sinne järjestettiin ilmeisesti jonkinlaisia retkiä, koska aina silloin tällöin paikalle tuli vene täynnä ihmisiä sukeltelemaan. Saatuamme veneen rantaan edestämme, ihan rannan vierestä, ui suuri rausku. Olimme mykistyneitä. Eikä tämä ollut todellakaan ainoa, ilmeisesti paikka on ihanteellinen rauskuille. Veteen päästyämme totesimme, että paikka oli todella kehumisen arvoinen. Vesi oli tarpeeksi syvää, joten koralleja ei tarvinnut väistellä. Lisäksi värikkäät kalat, joihin olimme tottuneet, olivat täällä paljon isompia. Näimme tosin lukuisia uusia kalojakin. Kauaa meillä ei ollut kuitenkaan aikaa ihastella, koska kanootti täytyi palauttaa. Takaisin melottuamme saimme hyvillä mielin heittäytyä rannalle pitkäksemme nauttimaan auringon lämmöstä.

Seuraavana päivänä snorkailimme tässä ihan vieressä ja yhtäkkiä silmiini osui hai. Yritin osoitella tuota isoa otusta Miikalle mutta turhaan, hai oli hävinnyt jo kaukaisuuteen. Olemme nähneet paljon haita mutta se oli ensimmäinen kerta veden alla. Onneksi olemme tietoisia näiden otusten olevan täysin vaarattomia; eivät ole koskaan hyökänneet ihmisen kimppuun. Lisäksi nämä hait ovat haiksi pieniä, joten edes minulla ei tullut pissit housuun tapaamisessa.

Meressä lillumisen ohelle olemme myös pitäneet huolen siitä että mahamme ovat tyytyväisiä. Tärkeimmäksi ateriaksemme on muodostunut kello viiden tee, joka on joka päivä ollut tarkasti samaan aikaan.

Ja taas mereen.. Tänään päätimme uida saarille, matka sinne ei todellakaan ole pitkä. Kävelimme ensin rantaviivaa pitkin aivan saaren eteen, laitoimme räpylät ja snorkkelit ja aloimme polskuttaa kohti määränpäätämme. Heti ensimmäisenä edestämme ui pieni rausku. Tämä oli tosin erinäköinen kuin ensimmäinen näkemämme pyöreän mallinen rausku, tämä oli kulmikkaampi erilisine ”siipineen” (käsineen, evineen, liehukkeineen; saatte itse valita parhaimman).

Vihdoin pääsimme saarelle ja pääsimme taas nauttimaan upeista kaloista ja vesikasveista. Näimme mm. metrin mittaisen ”keppikalan”, jättisimpukan ja isoja kalaparvia. Pyöreät rauskut näyttäytyivät meille myös
useaan otteeseen. Miikalla alkoi pohje kramppaamaan, joten lyhyen tauon jälkeen lähdimme polskutelemaan hiljakseen takaisin päin. Takaisin meno oli raskaampaa, koska virta oli voimistunut. Ja taas samanlainen pieni rausku, jonka näimme menomatkallakin. ”Kaksi. Hetkinen viisi. Ei, kyllä niitä on seitsemän.” Vaikuttavan näköinen rauskuparvi ui ihan vieressämme. Olivat ne sen verran pelottavan näköisiä, että päätimme lähteä toiseen suuntaan ja välttää yhteentörmäys.

Täällä ollessamme olemme saaneet myös kaveriksemme yhden leirintäalueella hengailevan kulkukoiran. Koira seuraa meitä aina uskollisesti minne menimmekään. Kirjaimellisesti kaikkialle, sillä koira seuraa meitä usein myös mereen. Kuten tänään meillä oli työ saada koira palaamaan takaisin rantaan. Tälläkin hetkellä koira nukkuu jaloissamme. Lisäksi olemme vaihtaneet mökkimme suurempaan. Tärkeintä mökissä on hyttysverkko, jota todella kaipasimme edellisessä huoneessamme. Lisäksi nyt meillä on oma terassi, jossa on mukava istuskella, varsinkin kun sataa vettä. Vettä täällä onkin satanut useasti. Täysin sadettomia päiviä täällä ei ole tainnut ollakaan. Tosin sade on välillä kuin virkistävä tuulahdus, sillä auringon paistaessa lämpötila nousee tukalan kuumaksi.

-Maiju