Moorea, Ranskan Polynesia - tsunami

Kaikkea sitä voikin reissussa kokea. En olisi voinut kuvitellakaan että joutuisimme joskus evakuoiduksi luonnonkatastrofin takia.

Ensimmäinen puhelu tuli iskältä klo: 23.50 paikallista aikaa: ”Chilessä on järissyt 8,8 richterin voimalla ja tsunami on liikkeellä”. Epätodellisin ajatuksin herätin Miikan ja rupesimme tutkimaan asiaa tarkemmin internetistä. Tottahan se oli. Tsunamivaroitus oli annettu Tyynellevaltamerelle, koskien myös Ranskan Polynesiaa. Skypelinja kävi kuumana kun jokainen perheenjäsenemme soitti vuorollaan varoittaakseen ja varmistaakseen että olemme turvassa.

Kävimme tasasin väliajoin pihalla katsastamassa tilannetta. Kaukainen meren pauhu tuntui pimeydessä aina vain voimistuvan ja voimistuvan.Tuntui kuin jokainen aalto enteilisi jotain suurempaa. Lisäksi epätietoisuus

siitä, miten tulisi toimia, sai sydämen pamppailemaan. Emme olleet varmoja tulisiko meidän herättää paikan omistajat, sillä he nukkuivat täysin tietämättöminä tapahtuneesta. Olimme selvästikin ainoita leirintäalueella,
jotka tiesivät madollisesta vaarasta.

Päivitimme jatkuvasti uutissivustoja lisätietojen toivossa. Onneksi uutta tietoa tulikin suhteellisen ripeään tahtiin.Vihdoin noin neljältä aamulla kuulimme ulkoa jotain elomerkkejä. Ilmeisesti sana tsunamista oli tavoittanut myös isäntäperheen, sillä he olivat alkaneet pakkaamaan autoonsa kaikkea mahdollista. Hetkenpäästä he herättivät myös muut leirintäalueen asukkaat ja ilmoittivat mahdollisesta evakuoinnista. Ryhdyimme siis pakkaamaan kamppeitamme ja pienen pohdinnan jälkeen päätimme ottaa kaiken mukaamme shampoita ja pesuainetta lukuun ottamatta. Otimme myös hieman patonkia ja hilloa mukaan aamupalaksi.

Kello lähenteli viittä kun omistajat alkoivat kuskata porukkaa vähän matkan päässä sijaitsevan hotellin edustalle. Hotelli sijaitsi n. 20 metrin korkeudessa merenpinnasta, joten vaikka Chilestä lähtenyt kahdeksan metrinen aalto iskisikin saarelle, olisimme turvassa. Sitten vain odottelimme aallon tuloa. Meri näytti kuitenkin rauhalliselta kaiken aikaa. Yöllä alkanut sade alkoi hellittää, joten saatoimme hetkeksi heittää pitkäksemme nurmikolle ja lepuuttaa silmiämme.

Monen tunnin odottamisen jälkeen ihmiset alkoivat tehdä lähtöä. Tsunamivaara oli ohi. Klo 11.00 jälkeen omistaja kävi hakemassa meidät takaisin leirintäalueelle ja kertoi nelimetrisen tsunamin iskeneen Marquesassaarille ja tuhonnut siellä ainoastaan 3 venettä.

Pikaisen lounaan jälkeen rojahdimme väsyneinä sänkyymme ja nukahdimme saman tien. Unta olisi riittänyt vaikka koko päiväksi, mutta perinteinen kello viiden tee sai meidät vääntäytymään sängystä ylös. Loppu päivä onkin mennyt kirjaa lukiessa ja elokuvia katsoessa. Peukut pystyyn, että huominen on hieman parempi.

-Maiju