Rotorua, Uusi-Seelanti - märkää ja sumuista

Päivät Taupossa olivat aika harmaita, mutta päätimme siitä huolimatta varata reisssun Tongarito alpine crossingiin. Käytännössä siis varauduimme aamun aikaiseen herätykseen ja n.20 km vaellukseen pitkine nousuineen. Toivoimme todella, että vuori selkenisi huomiseen aamuun mennessä.

Kello herätti meidät seuraavana aamuna viiden aikaan. Söimme aamupalan, pakkasimme eväät, rakkolaastarit, sadetakit, aurinkirasvan ja hellehatut mukaan ja hyppäsimme bussin kyytiin. Bussi vei meidät Tongariron luonnonpuistoon ja jätti meidät lähtöpaikalle lukuisten muiden turistien kanssa. Tarkoituksena oli kävellä vuoriston yli toiselle puolelle, josta bussi ottaisi meidät kyytiin ja veisi takaisin Taupoon. Aikaa matkaan varattiin 7-8 tuntia.

Lähdimme matkaan. Aluksi polulle muodostui jono kävelijöistä, mutta matkan edetesssä joukot hajaantuivat ja jokainen jäi kävelemään omaa vauhtiaan. Aamuinen sumu verhosi näkymää ja sormet ristissä toivoimme kelin paranevan. Askeleita kertyi ja eväitä kului, mutta pilvet sen kun tummuivat ja lopulta alkoivat tihuttaa vettä. Nousimme jatkuvasti yhä korkeammalle ja korkeammalle ja loppujen lopuksi emme nähneet ennää kättämme pidemmälle. Tuuli ja sade voimistuivat ja korkealla vuorella pelkäsin oikeasti tuulen heittävän meidät alas. Jännitystä lisäsi vielä kapeat polut, joilta ei kannattanut astua ohi. Evästaukommekin lyhenivät kylmyyden vuoksi.

Vihdoin saavutimme huipun ja edessä oli ehkä matkan haastavin osuus - laskeutuminen jyrkkää irtohiekkaista rinnettä alas. Monta kertaa käteni huitoivat läheltäpiti kaatumisien vuoksi, mutta selvisimme kuitenkin kunnialla alas huipulta. Maisemat olisivat olleet kirkkaalla säällä varmasti upeita, mutta onneksi meillä on kuitenkin hyvä mielikuvitus. Sumun läpi eteemme avautui kirkkaan sinisiä järviä tai pikemminkin lammikoita. Onneksi sumu hieman hälveni tällä kohtaa, että näimme edes jotain.

Edessä oli vielä melkein puolet matkasta, mutta nousuja ei enää ollut. Vihdoin laskeuduimme, vuorien korkeimpia kohtia peittävän, pilven sisältä pois ja näimme jo jopa taivaanrannan. Ilmakin lämpeni heti ainakin 10 asteella, eikä enää tihuttanut. Vaikka loppumatkalla näkyikin jotain alkoi käveleminen silti jo vähän kyllästyttää. Reidetkin olivat jo ihan loppu. Sisulla selvisimme kuitenkin parkkipaikalle asti, jossa bussi meitä jo odottikin. Istumaan päästyämme silmämme alkoivat lupsumaat - illalla varmasti uni maistuu.

Tänään heräsimme aamulla hyvissä ajoin, sillä olimme varanneet bussin Rotoruaan. Nivelet ja lihakset hellinä laahustimme bussiasemalle, josta hyppäsimme bussin kyytiin. Tällä hetkellä lepäilemme hostellihuoneessamme ja nautimme hiljaisuudesta, sillä viime yö meni juhlivia seinanaapureita kuunnellessa.

- Maiju