Sydney - raskaana ulkomailla

Lapsen saaminen vieraassa maassa oli alkuun hurja ja vähän pelottavakin ajatus. Positiivisen raskaustestin jälkeen ei kuitenkaan auttanut kuin sopeutua ajatukseen siitä, että meistä tosiaan tulee vanhempia täällä maailman toisella puolella. Erilaiset käytännöt osoittautuivat täysin erilaisiksi kuin Suomessa eikä harmailta hiuksiltakaan ole vältytty. Raskaus oli kuitenkin erittäin iloinen uutinen ja odotamme innolla tulevaa!

Vaihtoehtojen viidakossa olimme aluksi aivan päästämme pyörällä ja koko raskaudenseuranta sai vain päämme savuamaan. Missään ei kerrottu yksiselitteisesti mitä meidän tulisi tehdä ja mihin meidän pitäisi ottaa yhteyttä. Useiden tuntien nettisurffailun tuloksena saimme selville, että meidän täytyy hakautua omalle GP:lle (general practitioner) eli yleislääkärille, joka hoitaisi alkuraskauden seurannan. Nämä GP:t ovat yleensä yksityisiä, joten joudumme maksamaan kulumme itse. Toki meillä on paikallisen "kelan" Medicare-kortti, joka korvaa esimerkiksi osan yksityisistä lääkärikuluista (75%). Julkinen sairaanhoito on täällä suomalaisille ilmaista Australian ja Suomen välisen sosiaaliturvasopimuksen vuoksi. 

Olimme asuneet maassa vasta sen verran vähän aikaa, ettei meillä todellakaan ollut vielä omalääkäriä. Oman lääkärin etsiminen osoittautui yllättävän haasteelliseksi. Löysimme kuitenkin suhteellisen miellyttävän lääkäriaseman aivan kotinurkaltamme, jonne järjestin ensimmäisen lääkärikäynnin. Vanhempi mieslääkäri määräsi minulle liudan verikokeita ja kehotti minua varaamaan seuraavalla kerralla ajan naislääkärille, sillä heillä oli kuulemme enemmän kokemusta raskaudenseurannasta. Verikokeet täytyi myös hoitaa yksityisen kautta, eikä se todellakaan tullut halvaksi. Onneksi Medecare korvaa myös osan näistä kustannuksista.  

Seuraava aika minulla oli samalla lääkäriasemalla mutta tällä kertaa naislääkärillä. Tästä lääkäristä tuli nyt minun omalääkäri. Saimme paljon hyödyllistä tietoa sekä listan erilaisista vaihtoehdoista seurata raskautta. Meidän täytyi valita, joko sairaalan yksityinen tai julkinen puoli sekä haluaisimmeko, että raskautta seuraisi pelkkä kätilö vai haluaisimmeko niin sanotun shared caren, jolloin raskauden seurannassa olisi mukana sekä omalääkäri (GP) että kätilö. Jos olisimme valinneet shared caren olisi minun täytynyt vaihtaa omalääkäriä, sillä nykyinen lääkärini ei enää kuulemma hoida raskauksia. Näiden vaihtoehtojen lisäksi valittavana olisi erikoislääkärin seuranta tai erikoistuneen kätilön seuranta. Raskaudenseurantaan vaikuttaa myös se, missä ja miten haluaa synnyttää. Vaihtoehtona oli muun muassa synnyttää kotona, sairaalassa (julkisella tai yksityisellä puolella) tai Birth Centerissä, jossa synnytys olisi mahdollisiman luonnollinen eikä esimerkiksi epiduraalin mahdollisuutta olisi. Ajatus luonnollisesta vesisynnytyksestä kuullosti ihanalle, mutta näin ensisynnyttäjänä emme uskaltaneet valita tällaista vaihtoehtoa kotisynnytyksestä puhumattakaan.

Päädyimme julkiseen sairaalaan ja päätimme, että meille riittää pelkkä kätilön seuranta neuvolassa (antenatal clinic). Mikäli tarvitsisin lääkärin palvelua minun täytisi mennä omalääkärin vastaanotolle. Pääsimme sairaalan kirjoille vasta kuin raskausviikkoja oli takana 17. Tämä tarkoitti sitä, että ensimmäinen ultra (12 viikon) täytyi tehdä yksityisesti. Sain omalta lääkäriltäni lähetteen ultraan, jossa pääsimme käymään yhdessä Miikan kanssa. Oli ihana nähdä oma vauva ensimmäistä kertaa ja kuulla, että kaikki oli hyvin. Nyt koko raskaus tuli jotenkin todellisemmaksi - meille todella tosiaan tulee vauva!

Pian ultran jälkeen raskauteni seuranta siirtyikin julkisen sairaalan neuvolaan. Tuntui helpottavalle siirtyä sairaalan kirjoille kun siellä kaikista asioista huolehditaan puolestamme. Mihinkään ei tarvitsisi enää soittaa, eikä asioita tarvitsisi yrittää selvittää vaikeimman kautta. Neuvolassa on seurattu perusasioita kuten verenpainetta sekä vauvan sykettä ja otettu verikokeita aina silloin tällöin. He myös järjestivät rakenneultran, joka oli meille ilmainen. Puntarille minun ei ole vielä kertaakaan käsketty astua ja kohdunkin kasvua on alettu seuraamaan vasta lähiaikoina.

Raskausviikkoja minulla on takana jo 30 (kuvissa n. rv 21) ja kaikki on tähän mennessä mennyt hyvin. Töissä olen suunnitellut olevani niin pitkään kuin vain suinkin pystyn. Kuitenkin, mitä lähemmäs laskettua aikaa tullaan sitä enemmän äitiysloma on alkanut kiinnostaa. Toki myös kesällä ja helteillä on jonkin verran osuutta asiaan. Kasvava maha ja helle ei todistetusti ole paras yhdistelmä myös sisälämpötilan noustessa lähemmäs +40 astetta.

Täältä löytyy paljon hyvää tietoa raskaana oleville ja raskautta suunnitteleville New South Walesilaisille ja ehkäpä myös muuualla Australiassa asuville.

- Maiju 

Suomi - joululomailua

Australian lämmössä on ollut vaikea päästä joulutunnelmaan. Jouluvalot ja kauppakeskusten jouluinen musiikki on tuntunut lähinnä vain huvittavalle. Pikaloma Suomessa ei siis tuntunut ollenkaan hassummalle idealle. Lentomme Suomeen lähti 19.12. Rinkat oli pakattu täyteen joululahjoja, tuliaissuklaata sekä vaatteita ja kenkiä, joille ei täällä ole käyttöä. Molemmat lennot menivät hyvin vaikka joululahjaksi ostettu leikkipyssy meinasikin aiheuttaa ongelmia Hong Kongin kentällä.

Suomen ilmasto tuntui heti kotoisalle, ihanan viileää ja talvista vaikka Helsingissä ei lunta vielä ollutkaan. Saimme kuitenkin ihailla lumisia maisemia ajellessamme kohti Keski-Suomea. Lunta satoi jouluksi koko maahan ja saimme nauttia myös kunnon paukkupakkasista. Uuden vuoden tienoilla kelit harmiksemme muuttuivat ja kaunis lumi muuttui inhottavaksi loskaksi. Suomen pimeys oli meille melkoinen yllätys, vaikka osasimmekin sitä odottaa. Pimeydestä huolimatta saimme kuitenkin vuorokausirytmimme kääntymään ihmeellisen nopeasti.

Kahden viikon lomamme oli täynnä ohjelmaa ja risteilimme ympäri Suomea ehkä vähän liiankin kireällä aikataululla. Ajaminen tuotti minulle pienoisia ongelmia vaikka sainkin suurimmaksi osaksi istua pelkääjän paikalla. Tuntui jotenkin turhalta yrittää taas organisoitua toisenlaiseen liikenteeseen kun paluu takaisin Australiaan olisi pian. Ymmärrän nyt kuitenkin jotenkin paremmin sen, miten haastavissa olosuhteissa Suomen liikenteessä todella ajetaan ja mielestäni Sydneyn suurkaupungin ruuhkassa on miellyttävämpää ajaa kuin Suomen liukkailla teillä.

Joulutunnelmaan pääsimme oikeastaan vasta joulukuusen koristeltuamme. Aatto alkoi perinteisesti hautausmaalta, edesmenneiden läheisten muistamisella kynttilöin. Pakkasta oli taas sen verran, että varpaat olivat kotiin palattua tunnottomat. Onneksi perinteinen aamusauna sulatti kohmeiset varpaamme nopeasti. Jouluruokaa olin odottanut pitkään ja söinkin sitä aivan liikaa. Sama teema tuntui jatkuvan koko lomamme ajan - Suomalainen ruoka on parasta mitä tiedän ja etenkin kun kyse on jouluruoasta! Joulupäivänä pääsimme perinteisesti nauttimaan savusaunan lämmöstä sekä upeista talvisista maisemista hämärtyvässä illassa.

Joulupäivän sauna

Uusi vuosi vierähti rauhallisissa merkeissä hyvästä ruoasta ja seurasta nauttien. Uuden vuoden vaihtuminen tiesi paluuta takaisin lämpimämpään ilmastoon. Kaksi lomaviikkoa meni liian nopeasti. Oli ihana viettää joulu perheen ja ystävien kanssa mutta työt kutsuivat. Pakkasimme laukkumme täyteen ruisleipää ja suklaata ja aloitimme reilun 30 tunnin matkan "kotiin".

- Maiju

Sydney - perhe vierailulla, osa 2

Kävelypainoitteisen Blue Mountainsin reissun jälkeen oli mukava ottaa vähän rennommin. Sunnuntaina kävimme Australialaiseen tapaan grillailemassa hoitotyttöni luona. Siellä päivä vierähtikin mukavasti rupatellen ja hyvästä ruoasta nauttien. Illalla kävimme vielä virkistymässä kotirannallamme. Olimme ostaneet uimalasit joita kerkesin testailla tovin kunnes törmäsin isoon valkoiseen meduusaan. Kiljahdusten saattelemana juoksin pois vedestä muut tiukasti kannoillani. Myöhemmin selvitin, että kyseessä oli harmiton Moon Jellyfish eli korvameduusa, joita mitä todennäköisimmin tulemme näkemään kesän myötä enemmänkin.

Seuraavalla viikolla päätimme tutustua taas hieman lisää kaupunkiin. Kävimme syömässä lounaan Sydneyn Fish Marketilla, jossa tilasimme koko porukalle ison lautasellisen erilaisia mereneläviä sekä ranskalaisia. Lounaan jälkeen suuntasimme Madame Tussaudsille sekä Sydney Tower Eye:en. Päivä oli selkeä ja aurinkoinen, täydellinen päivä Sydneyn tarkasteluun yläilmoista. Maisemat olivat upeita ja onnistuimmepa paikantamaan oman kotirantammekin kaukana horisontissa. 

Tiistaina tulimme hoitotyttöni kanssa Brighton le Sandsiin, jossa vietimme mukavan päivän tutustuen kotimme lähimaastoon. Loppuviikosta, kun minä myös lomailin, pääsimme vihdoin nauttimaan kunnon rantaelämästä. Ensimmäisenä suuntasimme kuuluisalle Bondi Beachille. Ihmisiä oli valtavasti ja välillä meressä mainasi olla ruuhkaista. Toki meressähän olisi tilaa vaikka kuinka, mutta muun muassa virtausten takia on tärkeää pysyä lipuilla merkityllä uintialueella. Isot aallot viihdyttivät meitä pitkän tovin ja satuimmepa törmäämään muutamaan tv:stä tuttuun julkkikseenkin.

Bondi Beach

Seuraavana oli vuorossa suomalaisten suosima Manly. Muiden suunnatessa malttamattomina rannalle iskä innostui shoppailemaan tuliaisia ja matkamuistoja. Pian myös Miika kyllästyi pelkkään makoiluun ja innostui ajatuksesta, johon liittyi aallot ja bodyboard. Olihan sellainen hänelle sitten hommattava. Ostimme halvimman mahdollisen bodyboardin ja se valitettavasti ehkä näkyi myös laadussa - vain hetken aalloissa leikkimisen jälkeen lauta oli poikki. Kuulemma sitä pystyi silti vielä käyttämään ja ainakin kyyti oli ollut isojen aaltojen ansiosta hurjaa. Rannalla touhuilun jälkeen suuntasimme hot dog- paikan kautta Manly SEA LIFE Sanctuaryyn, koska aikaisemmin vanhemmillemme ostamaamme lippupakettiin kuului myös tämä kohde. Keskustan aquariumiin verrattuna pidän ehkä tästä paikasta enemmän. Toki paikka on aika pieni, eikä nähtävää ole lähestään yhtä paljon kuin keskustassa, mutta ihmisiä on huomattavasti vähemmän ja haita sekä rauskuja näkee mielestäni täällä paremmin.

Manly

Rantateema jatkui. Seuraavan päivän vietimme Maroubra beachilla ja koska oli viikonloppu näytti myös monella muulla olevan samanlaiset suunnitelmat. Aallot olivat täällä isompia kuin yhdelläkään aikaisemmalla rannalla mutta se ei näyttänyt ainakaan miehiä haittaavan. Jossain vaiheessa huomasimme rannan tuntumassa sinertäviä meduusoja ja pian kuulimmekin rantavahtien varoituksen Blue Bottleista. Muualla maailmalla ne tunnetaan nimellä Portuguese Man o War eli Portugalinsotalaiva ja ne polttavat erittäin kipeästi. Tieto sai ainakin minut pysymään poissa vedestä.

Maroubra

Illalla ohjelmassa oli illallinen The Rocksin alueella. Veimme auton tuttuun parkkihalliin ja jatkoimme matkaa kävellen. Aluksi kiertelimme hieman The Royal Botanic Gardensilla, josta saimme hienoja kuvia kaupungista sekä Sydneyn kuuluisimmista nähtävyyksistä. The Rocksilla jouduimme etsimään ruokapaikkaa jonkin verran ennen kuin päädyimme samaan Italialaiseen ravintolaan jossa olin käynyt aikaisemmin edellisten vieraittemme kanssa. Mahat pullollaan pitsaa ja pastaa jatkoimme historiallisen ja Sydneyn vanhimman alueen tutkimista. Illan pimeydessä ja kaupungin valojen loisteessa oli tunnelmallista kävellä takaisin autolle. 

Ihanan ja ikimuistoisen kolmen viikon jälkeen oli aika palata takaisin arkeen. Vieraittemme lento lähtisi vasta parin päivän päästä, joten he pystyivät rauhassa valmistautumaan pitkään lentoon meidän aloitellessa työviikkoa. Tiistaina jätimmekin hyvästit perheellemme ja pienen laukkusähellyksen jälkeen he pääsivät aloittamaan pitkän kotimatkan. Kiitos Ari, Tuija ja Risto ja tervetuloa uudelleen!

- Maiju 

Sydney - perhe vierailulla, osa 1

La Perouse

Isäni sekä Miikan vanhemmat matkustivat luoksemme Suomen pimeydestä Sydneyn suurkaupungin valoon. Suunnitelmissa oli kierrellä lähimaastoa, nauttia hyvistä rantakeleistä sekä tutustua paikalliseen ruokatarjontaan. Kerkesimmekin kiertää vajaassa kolmessa viikossa enemmän nähtävyyksiä kuin olemme koko täällä olomme aikana ehtineet.

                                Deer Pools                                           Kauppareissu

Vieraillamme oli pitkä lento takana ja haimme enemmän tai vähemmän väsyneet matkailijat lentokentältä. Lento oli mennyt hyvin, eikä tullissakaan ollut ongelmia vaikka laukut olivatkin täynnä ruisleipää ja suklaata. Miikalla oli vielä pari työpäivää edessä, joten hänen suunnatessa töihin minä jäin pitämään vieraitamme hereillä. Aikaero Suomeen oli 9 tuntia, joten rytmin kääntäminen ei ihan helpolla onnistu. Vanhempamme päättivät kokeilla hyväksi havaittua taktiikkaamme pysytellä hereillä iltaan asti. Sisälle ei siis kannattanut jäädä. Kävimme kävelemässä tuulisella rannalla, söimme thai-lounaan paikallisessa ravintolassa ja ajelimme La Perouseen, jossa ihailimme mm. SS Minmiä jylhissä rantamaisemissa. Vieraamme selviytyivät päivästä hienosti, eikä ainakaan unta tarvinnut illalla houkutella.

Viikonloppu menikin isänpäivää viettäen ja rantaelämästä nauttien. Toki myös kuntoilimme ja kävimme lenkkeilemässä Deer Pools kävelyreitin Bundeena Royals nimisessä luonnonpuistossa. Olemme käyneet siellä Miikan kanssa aikaisemminkin, mutta tällä kertaa meillä oli eväät mukana ja nautimme ne Deer Poolsin hiekkarannalla. Jatkoimme hieman kävelemistä eteenpäin, mutta reitti rantaan oli niin epäselvästi merkattu että päätimme ihailla autiorantoja kauempaa ja suunnata hiljalleen takaisinpäin.

Miika sai töistä pari viikkoa lomaa ja minä suunnittelin lomailevani loppuviikosta. Ensimmäisen viikon alussa kiertelimme paljon keskustassa. Miika ja vanhempamme tulivat muutamana aamuna kyydissäni keskustaan. Ensimmäisenä päivänä liityimme hoitotyttöni kanssa heidän seuraansa ja kävimme muun muassa Aquariumissa sekä ihailemassa Sydneyn kuuluisimpia nähtävyyksiä - Oopperataloa sekä Harbour Bridgeä. Keskiviikkona Miika vei koko poppoon isänpäivälahjaksi Maritime Museumiin ja kerkesivatpä he vierailla myös keskustan eläintarhassakin.
                      
Loppuviikosta suuntasimme kohti Blue Mountainssia. Olimme varanneet jo etukäteen mökin, jonne majoituimme kahdeksi yöksi. Menomatkalla poikkesimme ihailemassa Wentworth Fallsin maisemia ja jatkoimme siitä kohti Jenolan Cavesia. Molemmat paikat olivat meille jo entuudestaan tuttuja edellisten vieraittemme ansiosta. Maisemat olivat kuitenkin niin upeita, että toinen vierailu ei ollut yhtään hassumpi vaihtoehto. Matkalla näimme onneksemme myös australialaisia eläimiä - kenguruita ja pääsimme tutustumaan yhteen yksilöön oikein lähietäisyydeltä. Jenolan Cavesilla innostuimme kävelemään ohi sinisen järven aina vanhalle voimalaitokselle asti. Päivä oli kuuma, joten hiki virtasi ja vettä kului. Metsäretken jälkeen tutustuimme päänähtävyyteen eli luolastoon. Tyydyimme tälläkin kertaa pelkästään ilmaiseen omatoimikierrokseen Devils Coach Housessa.

Wentworth Falls

Blue Lake, Jenolan Caves

Devils Coach House, Jenolan Caves

Kävelyn ja kuumuuden väsyttäminä suuntasimme hämärtyvässä päivässä kohti Katoombaa ja Blue Mountainssia. Kävimme ensitöiksemme kaupassa ostamassa illallista, jonka jälkeen suuntasimme varaamallemme mökille. Mökki oli siisti ja tilava ja saimme nukuttua siellä hyvät yöunet. Seuraavana päivänä lähdimme tutustumaan Blue Mountainsin luonnonpuiston maisemiin. Päätimme kävellä Grand Canyon Walking Trackin. Arvioitu kävelyaika oli 3-4 tuntia, joka kuullosti päiväretkeksi ihan sopivalle. Aloitimme lenkin Evans Lookoutilta. Lämpötila oli korkealla jo tässä vaiheessa päivää ja päivän edetessä se jatkoi nousemistaan. Olo oli aika ajoin tukala, mutta onneksi kävelyreitti kulki pääsääntöisesti varjossa kanjonin pohjalla. Selvisimmekin kävelystä kunnialla ja vielä suunnitellussa ajassa. Maisemat olivat upeita ja monipuolisia - kävelyretki laskeutuu kanjonin pohjalle, kulkee läpi sademetsän ja nousee taas ylös kanjonin reunalle. Suosittelen reittiä lämpimästi jokaiselle, mutta kehoitan ottamaan runsaasti vettä mukaan, etenkin jos vaellat kesäaikaan.

Kävelyretken jälkeen kävimme ihailemassa Three Sisterssiä Echo Pointilla laskevan auringon valossa (ks. kuvat alla). Illallisella kävimme Leura Garage nimisessä ravintolassa, joka oli nimensä mukaisesti vanhassa autotallissa.

Seuraavana päivänä kävimme kävelemässä Leura Cascadesilla, jossa näimme muun muassa hienoja vesiputouksia (ks. kuvat alla). Lopuksi tutustuimme vielä Scenic Worldiin, josta juna ja näköalavaunu laskevat Blue Mointainsin pohjalle. Emme kuitenkaan lähteneet tähän turistivillitykseen mukaan vaan päätimme suunnata kohti kotia.

- Maiju

Sydney - alkukesän väriloistoa

Täällä kolkuttelee kesä jo sen verran ovea, että pitkähihaiset ovat jääneet totaalisesti kaappiin pölyttymään. Välillä on todella kuumiakin päiviä, mutta keskimäärin ilma on ollut oikein miellyttävä. Päivälämpötilat pysyttelevät yleensä noin +25:ssä asteessa kun taas yölämpötila +14:ssa. Viime lauantaina lämpötila kipusi kuitenkin tuskaiseen +38 asteeseen. Päivä oli todella tuulinen mutta se tuntui lähinnä föönin puhallukselle. Rannalla emme voineet tuona päivänä makoilla, sillä tuuli pöllytti hiekkaa aivan mielettömästi. Meressä lilluminen kuitenkin onnistui ja nautimmekin siitä koko menneen kevään puolesta.

Minulla onkin tämä viikko lomaa ja olen voinut hoitaa erinäisiä rästiin jääneitä asioita kuten auton huollon. Olen myös siivonnut ahkerasti vieraitamme varten ja kerkesimpä käymään pitkällä kävelylenkilläkin hienoissa lähialueen maisemissa. Itseasiassa löysimme paikan vasta vaikka se on ollut, koko täällä asutun ajan, aivan nurkkamme takana (ks. yllä olevat kuvat). Tällainen vihreä metsäpolku on kivaa vaihtelua jo niin tutuksi tulleeseen rantamaisemaan.

Odottelemme Suomesta vieraita saapuvaksi. Miikan vanhemmat ja minun isä tulevat seuraksemme kolmeksi viikoksi. Tarkoitus olisikin hieman reissailla lähiseuduilla. Siitä lisää seuraavassa tekstissä.

- Maiju

Sydney - Suomiherkkuja ja hellettä

Välillä aamuisin töihin lähtiessäni auton lämpömittari on näyttänyt +26 vaikka sää olisikin ollut pilvinen ja sateen uhka leijunut ilmassa. Tosin edelleenkin on aamuja jolloin lämpömittari jaksaa kavuta vain +13 asteeseen. Olemme kuitenkin kokeneet tässä parin viikon aikana melkoisen lämpötilamuutoksen, etenkin sisälämpötiloissa. Siirryimme viileästä sisäilmasta suoraan liian lämpimään. Tuulettimia ei ole kuitenkaan vielä tarvinnut ottaa käyttöön, paitsi ehkä kuntosalin puolella, mutta joinakin öinä peitto oli kyllä ollut aivan liikaa.

Viikonloppuisin meillä onkin ollut paljon erilaista ohjelmaa. Viime viikonloppuna kävimme muun muassa pelaamassa frisbeegolffia Olympic parkissa. Se onkin ainoa paikka Sydneyssä, jossa voi kyseistä lajia harrastaa. Kiekot saa pientä panttia vastaan lainattua paikan päältä. Rata tosin on melko "tylsä", eikä juuri haastetta ole. Positiivista radassa on se, ettei muita pelaajia juuri ole. Frisbeegolf ei ole ilmeisesti kovinkaan tunnettu laji täällä.

Toissa viikonloppuna saimme nauttia yhdestä ylimääräisestä vapaapäivästä. Maanantai oli täällä yleinen vapaapäivä ja sen kunniaksi suunnittelimme lähtevämme pienelle reissulle. Reissusuunnitelmat kuitenkin kaatuivat majoitusten puutteeseen sekä vielä vapaana olevien majapaikkojen ylihinnoitteluun. Lisäksi tiedämme, että etenkin pidennettyinä viikonloppuina ihmiset lähtevät sankoin joukoin pois kotikulmilta. Ruuhkia olisi siis myös ollut luvassa.

Kotiranta viihdytti meitä mukavasti koko pitkän viikonlopun (kuten nyt niin monena muunakin viikonloppuna). Nautimme yli 30 asteen lämmöstä sekä virkistävästä merivedestä. Tämä olikin ensimmäinen kerta meressä talven jälkeen. Merivesi on kuitenkin vielä aika kylmää, mutta se ei näyttänyt ihmisiä haittaavan. Brighton le Sandsin ranta, eli kotirantamme, oli täynnä ihmisiä. Mihin meidän ihana rauhallinen ranta on hävinnyt?

Olemme ilmeisesti nyt asuneet täällä jo sen verran kauan, että alamme tosissamme kaipaamaan kunnon suomalaista ruokaa. Päätimme siis vierailla yhtenä viikonloppuna Manleyssä, jossa tiesimme olevan pohjoismainen kauppa Nordic Fusion. Kaupassa oli kaikkea ihanaa - astioita, vaatteita ja mikä tärkeintä pohjoismaisia herkkuja. Ostimme Turkinpippureita sekä Marianneja. Lounalla kävimme ruotsalaisessa ravintolassa, Fika Swedish Kitchen, jossa tilasimme lihapullia ja muussia. Ruoka oli hyvää vaikka mielestämme hieman ylihintaista; saahan Ikeasta kolme kertaa halvemmalla ihan kohtuu hyviä lihapullia. Ruokapainnoitteisen päivän tasapainona kävimme myös Manlyn Sea Life Sanctuaryssa, jonne vuosilippumme myös kävivät. Paikka oli pieni, mutta opimme taas jotain uutta merestä ja sen eläimistä. (Yllä olevassa kuvassa Miika tutkii hain munaa.)

 

Suomalainen ruoka- teemamme jatkui vielä kotonakin ja olemme muun muassa kokkailleet maustekurkkuja, kaalilaatikkoa sekä kanelipullaa. Tänään meinasimme leipoa sämpylöitä.

- Maiju

Sydney - hyökkivät linnut

Kesä on jo ovella. Ilma on jo pääsääntöisesti ihanan lämmin, jopa aamuisin. Tänäänkin auton lämpömittari näytti aamulla +18 astetta vaikka taivas oli täysin pilvinen. Takista en ole kuitenkaan uskaltanut vielä luopua ja se kulkee jatkuvasti mukanani vaikka juurikaan käyttöä sille ei ole. Täytyy se kai pikkihiljaa uskoa, että kesä tulee.

Watsons Bay

Linnutkin ovat aloittaneet pesimisen näin kesän kynnyksellä ja etenkin paikalliset harakat puollustavat pesiään agressiivisesti. Saimme hoitotyttöni (14 kk) kanssa varoittavan esimerkin siitä, että Australiassa täytyy tosiaan olla valppaana kaikkien eläinten suhteen. Olimme rauhallisella päiväkävelyllä puistossa ja hoitotyttöni käveli noin kahden metrin päässä minusta. Harakka (Magpie) lensi aivan hoitotyttöni viereen, mutta en ollut siitä huolissani. Harakat ovat todella yleisiä lintuja täällä ja niitä näkee paljon muun muassa puistoissa. Yhtäkkiä lintu hypähti hoitotyttöni taakse ja hyökkäsi kynnet ja nokka tanassa hoitotyttöni päälle yrittäen raapia silmiä. Lintu onneksi säikähti huutoani ja lensi pois mutta tyttö säikähti kovasti ja sai muistoksi vekin silmäkulmaan. Nykyään tyttö tunnistaa linnut jo pelkän äänen perusteella. Myöhemmin luin, että linnut tosiaan ovat jonkinlainen ongelma täällä keväisin ja etenkin pyöräilijät saavat usein linnut näkemään punaista. Täältä löytyy ohjeet miten linnuilta voi suojautua.

Watsons Bay

Lähdimme isänpäiväviikonloppuna, jota vietettiin täällä tämän kuun alussa, uhmaamaan ruuhkaa ja ihmispaljoutta ja suuntasimme Watsons Baylle lounaalle. Miika ei ollut aikaisemmin siellä käynyt, joten nyt kun päivä näytti suhteellisen aurinkoiselle päätimme käyttää tilaisuuden hyödyksi. Ruuhkaa eikä liioin ihmisiäkään ollut liikenteessä juhlapäivästä huolimatta. Söimmee fish & chipsit nurmikolla ja nautimme lämpimästä päivästä. Lounaan jälkeen kapusimme näköalapaikalle ihailemaan maisemia. Tumma sadepilvi vyöryi kuitenkin niin uhkaavasti kohti meitä, että päätimme palata takaisin autolle. Sade alkoikin juuri sopivasti autolle päästyämme. "Aurinko paistaa ja vettä sattaa....".

Watsons Bay

Pari viikonloppua takaperin uskallauduin ensimmäistä kertaa lenkille shortseissa ja pienessä topissa (Miika on tosin lenkkeillyt koko talven shortseissa ja T-paidassa). Lisäksi päätimme jättää tällä kertaa kengät kotiin ja juosta lenkin paljain varpain. Shortsivalinta osoittautui oikeaksi sillä rannalla oli todella lämmin. Tämä olikin oikeastaan kevään ensimmäinen kunnon rantakeli. Rannalla oli melkoinen kuhina ja uimareiden lisäksi jäätävän kylmä vesi oli täynnä vesiskoottereita ja muita bensalla käyviä vesileluja. Juokseminen ei ollut niin nautinto kuin yleensä sillä olemme tottuneet, että ranta on suhteellisen tyhjä, mutta tällä kertaa saimme väistellä tosissamme rannalla leikkiviä lapsia sekä rannalle viritettyjä onkia.

Urheilun lisäksi viikonlopun ohjelmassa oli eläintarha sekä Madame Tussauds. Miika osti samanlaisen vuosijäsenyyden, joka minulla jo työnpuolesta on. Jäsenyys oli hyvässä tarjouksessa ja nyt pääsemme käymään esimerkiksi eläintarhassa ja Aquariumissa niin usein kuin haluamme. 

- Maiju