Sydney - raskaana ulkomailla

Lapsen saaminen vieraassa maassa oli alkuun hurja ja vähän pelottavakin ajatus. Positiivisen raskaustestin jälkeen ei kuitenkaan auttanut kuin sopeutua ajatukseen siitä, että meistä tosiaan tulee vanhempia täällä maailman toisella puolella. Erilaiset käytännöt osoittautuivat täysin erilaisiksi kuin Suomessa eikä harmailta hiuksiltakaan ole vältytty. Raskaus oli kuitenkin erittäin iloinen uutinen ja odotamme innolla tulevaa!

Vaihtoehtojen viidakossa olimme aluksi aivan päästämme pyörällä ja koko raskaudenseuranta sai vain päämme savuamaan. Missään ei kerrottu yksiselitteisesti mitä meidän tulisi tehdä ja mihin meidän pitäisi ottaa yhteyttä. Useiden tuntien nettisurffailun tuloksena saimme selville, että meidän täytyy hakautua omalle GP:lle (general practitioner) eli yleislääkärille, joka hoitaisi alkuraskauden seurannan. Nämä GP:t ovat yleensä yksityisiä, joten joudumme maksamaan kulumme itse. Toki meillä on paikallisen "kelan" Medicare-kortti, joka korvaa esimerkiksi osan yksityisistä lääkärikuluista (75%). Julkinen sairaanhoito on täällä suomalaisille ilmaista Australian ja Suomen välisen sosiaaliturvasopimuksen vuoksi. 

Olimme asuneet maassa vasta sen verran vähän aikaa, ettei meillä todellakaan ollut vielä omalääkäriä. Oman lääkärin etsiminen osoittautui yllättävän haasteelliseksi. Löysimme kuitenkin suhteellisen miellyttävän lääkäriaseman aivan kotinurkaltamme, jonne järjestin ensimmäisen lääkärikäynnin. Vanhempi mieslääkäri määräsi minulle liudan verikokeita ja kehotti minua varaamaan seuraavalla kerralla ajan naislääkärille, sillä heillä oli kuulemme enemmän kokemusta raskaudenseurannasta. Verikokeet täytyi myös hoitaa yksityisen kautta, eikä se todellakaan tullut halvaksi. Onneksi Medecare korvaa myös osan näistä kustannuksista.  

Seuraava aika minulla oli samalla lääkäriasemalla mutta tällä kertaa naislääkärillä. Tästä lääkäristä tuli nyt minun omalääkäri. Saimme paljon hyödyllistä tietoa sekä listan erilaisista vaihtoehdoista seurata raskautta. Meidän täytyi valita, joko sairaalan yksityinen tai julkinen puoli sekä haluaisimmeko, että raskautta seuraisi pelkkä kätilö vai haluaisimmeko niin sanotun shared caren, jolloin raskauden seurannassa olisi mukana sekä omalääkäri (GP) että kätilö. Jos olisimme valinneet shared caren olisi minun täytynyt vaihtaa omalääkäriä, sillä nykyinen lääkärini ei enää kuulemma hoida raskauksia. Näiden vaihtoehtojen lisäksi valittavana olisi erikoislääkärin seuranta tai erikoistuneen kätilön seuranta. Raskaudenseurantaan vaikuttaa myös se, missä ja miten haluaa synnyttää. Vaihtoehtona oli muun muassa synnyttää kotona, sairaalassa (julkisella tai yksityisellä puolella) tai Birth Centerissä, jossa synnytys olisi mahdollisiman luonnollinen eikä esimerkiksi epiduraalin mahdollisuutta olisi. Ajatus luonnollisesta vesisynnytyksestä kuullosti ihanalle, mutta näin ensisynnyttäjänä emme uskaltaneet valita tällaista vaihtoehtoa kotisynnytyksestä puhumattakaan.

Päädyimme julkiseen sairaalaan ja päätimme, että meille riittää pelkkä kätilön seuranta neuvolassa (antenatal clinic). Mikäli tarvitsisin lääkärin palvelua minun täytisi mennä omalääkärin vastaanotolle. Pääsimme sairaalan kirjoille vasta kuin raskausviikkoja oli takana 17. Tämä tarkoitti sitä, että ensimmäinen ultra (12 viikon) täytyi tehdä yksityisesti. Sain omalta lääkäriltäni lähetteen ultraan, jossa pääsimme käymään yhdessä Miikan kanssa. Oli ihana nähdä oma vauva ensimmäistä kertaa ja kuulla, että kaikki oli hyvin. Nyt koko raskaus tuli jotenkin todellisemmaksi - meille todella tosiaan tulee vauva!

Pian ultran jälkeen raskauteni seuranta siirtyikin julkisen sairaalan neuvolaan. Tuntui helpottavalle siirtyä sairaalan kirjoille kun siellä kaikista asioista huolehditaan puolestamme. Mihinkään ei tarvitsisi enää soittaa, eikä asioita tarvitsisi yrittää selvittää vaikeimman kautta. Neuvolassa on seurattu perusasioita kuten verenpainetta sekä vauvan sykettä ja otettu verikokeita aina silloin tällöin. He myös järjestivät rakenneultran, joka oli meille ilmainen. Puntarille minun ei ole vielä kertaakaan käsketty astua ja kohdunkin kasvua on alettu seuraamaan vasta lähiaikoina.

Raskausviikkoja minulla on takana jo 30 (kuvissa n. rv 21) ja kaikki on tähän mennessä mennyt hyvin. Töissä olen suunnitellut olevani niin pitkään kuin vain suinkin pystyn. Kuitenkin, mitä lähemmäs laskettua aikaa tullaan sitä enemmän äitiysloma on alkanut kiinnostaa. Toki myös kesällä ja helteillä on jonkin verran osuutta asiaan. Kasvava maha ja helle ei todistetusti ole paras yhdistelmä myös sisälämpötilan noustessa lähemmäs +40 astetta.

Täältä löytyy paljon hyvää tietoa raskaana oleville ja raskautta suunnitteleville New South Walesilaisille ja ehkäpä myös muuualla Australiassa asuville.

- Maiju