Canberra - Passinhakumatka

Varasimme jo ennen vauvan syntymää lennon takaisin Suomeen ristiäisiä ajatellen. Ajankohdaksi valikoitui kesäkuun alku, jolloin vauva olisi noin kahden kuukauden ikäinen. Vauvan synnyttyä huomasimme kuitenkin, ettei se tule onnistumaan, sillä paperisota oli paljon monimutkaisempi kuin olisimme koskaan osanneet kuvitella. Meille lähdön viivästyminen oli kuitenkin pelkästään positiivinen asia sillä olimme päättäneet pitkän pohdinnan jälkeen jäädä Suomeen ja näin saimme lisäaikaa lähdön järjestämiseen. Kuitenkin ennen kuin pääsemme pois maasta meidän täytyi hommata vauvalle passi.

Vauvan synnyttyä saimme sairaalalta paperin, jolla pystyimme hakemaan syntymätodistusta (NSW Registry of Birth, Deaths & Marriages). Postitettuamme paperin huomasimme, että todistuksen saamiseen menee ainakin kahdeksan viikkoa. Miika oli heti sähköpostilla yhteydessä kyseiseen virastoon ja onneksemme sieltä luvattiin kiirehtiä asiaa mikäli meillä olisi lähettää heille todistusaineistoa tulevasta lennostamme. Onneksi asia järjestyi ja syntymätodistus tuli postissa noin pari viikkoa etuajassa. 

Syntymätodistuksen saatuamme hommasimme siihen virallisen leiman (Apostille) ja postitimme sen Suomen suurlähetystöön. Suomen suurlähetystöstä todistus lähti Suomen maistraattiin lapsen rekisteröimiseksi Suomen kansalaiseksi. Meidän tapauksessa tämä vaihe hoidettiin sähköisesti, mutta muuten tämäkin vaihe hoidetaan ilmeisesti postin kautta. Kun vauva oli vihdoin virallisesti Suomen kansalainen lähdimme hakemaan passia Australian pääkaupungista Canberrasta, jossa Suomen suurlähetystö sijaitsee. Miika varasi meille ajan maanantaiksi, joten päätimme viettää edellisen viikonlopun Canberrassa.

Ennen passinhakureissua meidän täytyi vielä hommata passikuva. Päätimme ottaa kuvan itse ja käyttää ilmaista passikuvaohjelmaa. Se oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Vauvalla oli aina pää vinossa, suu auki tai silmät kiinni. Onneksi saimme mukaan kuitenkin pari eri vaihtoehtoa.

Canberraan on Sydneystä matkaa noin 300 km. Autolla matka olisi taittunut nopeasti mutta koska uusin perheenjäsenemme ei viihdy autossa hetkeäkään jouduimme matkustamaan ekologisesti junalla. Junamatka kesti noin 4,5 tuntia ja vauva oli tyytyväinen kun sai olla sylissä koko matkan. 

Miika oli varannut meille etukäteen huoneen juna-aseman lähellä olevasta hotellista, jossa ilta kului leppoisasti syöden ja leväten. Yökin meni melko hyvin vaikka vauva nukkuikin hieman levottomammin uudessa ympäristössä. Aamulla suuntasimme tukevan hotelliaamiasen jälkeen tutustumaan pääkaupunkiin lämpömittarin näyttäessä -1 astetta. Onneksi päivä oli selkeä ja aurinko lämmitti mukavasti. Kävelimme oikeastaan koko päivän ja näimme muun muassa kuuluisat parlamenttitalot (uuden ja vanhan). Päivän päätteeksi jalat ja kädet olivat aivan poikki, jalat kävelemisestä ja kädet vauvan kantamisesta.

Seuraavana päivänä suuntasimme heti aamusta Suomen suurlähetystöön. Ilma oli taas mukavan aurinkoinen ja kävelyä tuli oikeastaan saman verran kun edellisenäkin päivänä. Itse suurlähetystön vierailu oli nopea. Teimme passihakemuksen joka lähetettiin sähköisesti Suomeen ja passiprojektimme on nyt meidän osaltamme ohi. Passin pitäisi tulla parin viikon sisällä postin mukana kotiin.

 Jäljellä enää vain junamatka kotiin...

- Maiju