Sydney - kotiseutumatkailua

Ennen pitkiä pääsiäisvapaita saimme vihdoin hommattua olohuoneeseen sohvan. Olin haaveillut Ikean valkoisesta Karlstad-sohvasta jo pitkään mutta emme olleet vielä hennoneet ostaa sitä. Löysimme sattumalta Gumtreestä (paikallinen tori.fi) todella siistin käytetyn Karlstad-sohvan. Sohvan päälliset saisi irrotettua ja vaihdettua tarvittaessa. Kuvien perusteella kyseisen sohvan päälliset näyttivät kuitenkin olevan todella siistit, joten uskoin, että pärjäisimme niillä pitkään. Sohvan kuljettaminen ei kuitenkaan ole helppoa ja olisimme joutuneet vuokraamaan peräkärryn tai käyttämään kuljetuspalvelua, jotta saisimme sohvan kotiin. Kuljetusoperaation järjestäminen ja toteuttaminen olisi ollut liian työläs prosessi, joten päätimme unohtaa sohvan. Onneksi viisas insinöörimieheni kuitenkin tajusi, että kyseessä oli Ikean sohva, eli sen saisi luultavastikin purettua osiin. Lähdimme siis toiveikkain mielin katsomaan sohvaa. Paikanpäällä kävi ilmi, että sohvan todella sai purettua osiin ja se mahtui vieläpä ilman suurempia ponnisteluja auton perälle. Sohvan lisäksi mukaamme lähti samaa sarjaa oleva rahi sekä sohvatyyny. Nyt pystyimme rauhassa keskittymään tulevaan lomaan ilman huonekalustressiä; kaikki tarpeellinen on jo hankittu!

Ensimmäinen pääsiäisvapaapäivä kului uudella kotisalilla kuntoillen sekä kotirannalla makoillen. Talven tulon huomaa kuitenkin jo selvästi - mittari ei kipua enää juurikaan yli 25 asteen ja tuuli tuntuu viileälle. Merivesi on onneksi edelleen suhteellisen lämmintä, joten näin suomalaisesta näkökulmasta rantakelit jatkuvat.

Olimme suunnitelleet tekevämme loman aikana päivän tai parin reissun jonnekin lähistölle, mutta emme lopulta päässeetkään Sydneytä pidemmälle. Lauantaina kävimme kävelemässä Royal National Parkissa, jonne oli kotoa noin 30 minuutin ajomatka. Ostimme matkalla Subwayn patongit evääksi ja lähdimme kävelemään hieman huonosti merkittyä polkua. Miikan maha alkoi kuitenkin kesken matkan reistailemaan emmekä pystyneet tekemään mitään mainittavaa kävelysuoritusta. Onneksi kerkesimme nähdä kuitenkin pusikkoisen kävelyreitin lisäksi paljon pikkulintuja, vihaisia muurahaisia sekä kävelymme päänähtävyyden: ihanan pienen joen, joka laski pieneen hiekkarantaiseen lampeen (Deer Pool). Lammessa olisi voinut käydä vaikka uimassa, mutta Miikan maha halusi jo kovasti kotiin, joten päätimme jättää uimisen toiseen kertaan. Miikalla onkin ollut aina silloin tällöin maha enemmän tai vähemmän sekaisin ja kotiin päästyämme ymmärsimme vihdoin mikä sen aiheutti. Olimme jo jonkin aikaa epäilleet jääkaappimme toimivuutta, mutta vasta nyt todella tajusimme ettei se ehkä toiminutkaan niin kuin kuuluisi. Loppuilta kuluikin uutta jääkaappia internetin myyntipalstoilta etsien.

Sunnuntaina totesimme että jääkaappi oli lopettanut kokonaan toimintansa. Pakastin oli edellään kylmä, mutta jääkaappi oli enää vain hyvin etäisesti viileä ja jopa osa vihanneksista oli pilaantunut. Olimme löytäneet eilisen metsästysoperaation tuloksena uuden jääkaapin Gumtreestä, mutta sen pystyi hakemaan vasta maanantaina. Asiaa ei auttanut jäädä sen kummemmin murehtimaan, joten suuntasimme taas kotikuntosalin kautta rannalle. Keli oli kuitenkin hieman viileä tuulesta johtuen, joten päätimme lähteä tutkimaan toista luonnonpuistoa. Tällä kertaa suuntasimme lähialueelle, Botany Bayn National Parkiin. Botany Bay (iso lahti) sijaitsee kotirantamme eli Brighton le Sandsin edustalla ja luonnonpuiston voi nähdä etäisesti lentokentän takana.

Cape Banks, SS Minmi näkyy kaukana kuvan keskellä

Botany Bayn luonnonpuiston nähtävyys on ranta, meri ja tiettynä vuodenaikana (Australian talvella, eli Suomen kesäaikaan) valaat, joiden bongailuun paikka on mitä mainioin. Rannikkoa pitkin voi kävellä pitkiäkin matkoja nauttien upeista rannikkomaisemista, mutta emme olleet tälläkään kertaa varautuneet pitkään kävelysuoritukseen, joten ajoimme autolla niin lähelle rantaa kuin pääsimme. Jätimme auton pelastushelikopterin tukikohdan edustalla olevalle parkkipaikalle ja kävelimme muutaman sata metriä rannalle. Kävelimme vähän matkaa rannikkoa pitkin ja saavuimme Cape Banks nimiselle alueelle. Paikka näytti upealle. Ylitimme pienen sillan, jota pitkin pääsisimme kalliolle ja lähemmäs merta. Kallio oli mielettömän hieno ja tuntui kuin olisimme tulleet toiselle planeetalle. Hieman ylempänä merenpinnasta kallio oli liuskainen, aivan kuin ohuita kiviliuskoja olisi ladottu päällekkäin ja alempana, melkein meren tasolla, kallionpinta oli täynnä pieniä kuppeja. Kupit olivat täynnä merivettä sekä pieniä kotiloita. Hieman kauempana näkyi laivan hylky. Uteliaana ihmisenä minun oli päästävä tarkkailemaan hylkyä ihan läheltä. Miika tyytyi katselemaan laivanruhoa himan kauempaa. Myöhemmin luimme netistä että kyseessä oli SS Minmi niminen laiva, joka haaksirikkoutui rajun merenkäynnin sekä sankan sumun vuoksi vuonna 1937. Mitä kaikkea muuta voimmekaan löytää aivan kotikulmilta?

Luontoseikkailun jälkeen olimme todella nälkäisiä eikä jääkaapissa ollut syötäväksi kelpaavaa ruokaa. Päätimme siis käydä ravintolaillallisella ensimmäisen kerran. Vaihdoimme nopeasti hieman siistimmät vaatteet päälle ja suunnistimme rantaan, jossa kaikki alueen ravintolat sijaitsevat. Ravintolavaihtoehtoja oli useita, mutta päädyimme tällä kertaa Kreikkalaiseen ravintolaan. Tilasimme lammasta sekä lasilliset Kreikkalaista viiniä. Lopuksi herkuttelimme isoilla kakkupaloilla ja jäätelöllä, eikä yllättävän pieni laskukaan saanut tunnelmaa latistettua. Illan kruunasi pieni iltakävely merenrannassa.

Seuraavan päivä alkoi jääkaapin haulla. Tämä jääkaappi oli hieman isompi kuin edellinen, mutta epäilyksistä huolimatta uusikin jääkaappi mahtui hyvin autoomme. Kuitenkin edessä oli vielä haasteita, sillä nyt epäilimme jaksaisinko kantaa jääkaapin Miikan kanssa sisälle. Kuitenkin tämäkin huoli osoittautui turhaksi ja vaimo odotettua voimakkaammaksi. ”Aamutreenin” jälkeen lähdimme ansaitulle aamupalalle ravintolaan. Tilasimme isot täytetyt croisantit sekä pirtelöt. Tukevan aamiaisen jälkeen päätimme käydä ostoksilla läheisessä ostoskeskuksessa. Ostoskeskus oli suuri, mutta myös äärettömän sekava, joten emme siellä kauaa viihtyneet. Otimme lounaaksi takeaway – kiinalaista, jonka nautimme kotona omalla parvekkeella auringosta nauttien. Tällä aikaa uusi jääkaappi oli ehtinyt viilenemään tarpeeksi, joten kävimme vielä päivän päätteeksi ruokaostoksilla.

Pääsiäisvapaat olivat nyt ohi ja arki taas edessä. Onneksi tällä viikolla on vain kolme työpäivää ja pääsemme taas nauttimaan pitkästä viikonlopusta sekä kotikaupunkimme nähtävyyksistä.

- Maiju