Sydney - driving upside down

Ennen tänne muuttoa kuvittelimme, että ainakin auton ostaminen olisi helppoa. Toisin kuitenkin kävi, oikeanlaisen auton löytäminen ei ollutkaan niin helppoa. Meillä oli tietyt vaatimukset auton suhteen ja kuvittelimme haluavamme samanlaisen auton kuin Suomessa. Kuitenkin täällä hetken ajettuamme, totesimme, ettei ”iso” auto todellakaan ole paras vaihtoehto. Täällä ajokaistat ovat kapeita ja parkkipaikkoja, etenkin isommalle autolle, on mahdoton löytää. Parkkipaikkoja on ylipäätään todella vähän, joka tuntuu kummalliselta kun kyse on kuitenkin tällainen polkupyöräilyä sorsiva automaa. Harkitsimme siis pienempään autoon sijoittamista, mutta ajatusta hetken pyöriteltyämme olimme varmoja että tarvitsemme farmariauton. Joudumme luultavastikin kuskaamaan lähiaikoina paljon huonekaluja ym. joten tilaa ei voi olla liikaa. Lisäksi totesimme, että pienet autot ovat täällä kalliimpia kuin esimerkiksi suuret katumaasturit. Sellaista emme kuitenkaan ekologisina ihmisinä halua.

Ei riemulla rajaa kun työpick-upilla ajaa

Päätöksen jälkeen oli aika lähteä koeajolle. Ensimmäisenä kävimme katsomassa halpaa Mitsubishi Magnaa. Auto oli parkkeerattu aivan taaimmaiseksi, joten ennen koeajoa myyjän täytyi tehdä hieman järjestelyitä. Kävimme sillä välin lounaalla läheisellä ostoskeskuksella. Syödessämme Miika pohti jo autoon vakuutuksen ostamista, mutta päätimme kuitenkin koeajaa auto ensin. Tämä osoittautui oikeaksi päätökseksi, sillä auto ei kerta kaikkiaan pysynyt käynnissä ilmastoinnin ollessa päällä. Myyjä vakuutteli, että autoon tarvitsisi vaihtaa vain 20 dollarin anturi ja vika olisi korjattu. Kuitenkaan hän ei suostunut vaihtamaan anturia ennen kuin sitoutuisimme ostamaan auton. Kauppoja ei tällä kertaa siis tullut.

Seuraavaksi kävimme katsomassa hieman kalliimpaa vaihtoehtoa Volkswagen Passatia. Tämä yksilö oli kuitenkin sisältä erittäin kulunut ja ensivaikutelma oli lähinnä käytetty taksi. Myyjän mukaan Australiassa muun muassa ratti ja ovenkahvat kuluvat väistämättä hikoilevien käsien vuoksi. Tarina ei meitä vakuuttanut, mutta päällisin puolin auto oli siisti ja olimme taas ostoaikeissa. Kuitenkin käynnistettyömme auton, huomasimme että moottori savutti pahasti. Olimme taas lähtöruudussa vaikka myyjä yrittikin parhaansa mukaan keksiä toinen toistaan parempia selityksiä. Jatkoimme siis eri vaihtoehtojen pyörittelyä ja päätimme käydä testaamassa yksityisen myyjän Mitsubishia; samanlaista josta jo aikaisemmin meinasimme tehdä kaupat. Auto oli siisti ja toimi hyvin. Koeajon jälkeen pohdimme pitkään otammeko auton vai emme. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että on aikalisän paikka.

Päätimme unohtaa halvemman luokan autot ja siirtyä hintaluokassa pykälän tai kaksi ylöspäin. Löysimmekin useita hyviä eri vaihtoehtoja. Miikan pomon pomo kutsui meidät viikonloppuna kotiinsa vierailulle ja yksi autovaihtoehto sattui olemaan matkan varrella. Ensimmäisenä koeajovuorossa oli siis vuoden 2008 Mazda 6. Auto vakuutti meidät heti ensisilmäyksellä ja viimeistään koeajon jälkeen olimme varmoja että kaupat tulisi. Hintaa autolle tuli enemmän kuin alun perin olimme suunnitelleet, mutta saimmepahan hyvän auton. Lisäksi olimme helpottuneita siitä, ettei meidän enää tarvitse kuluttaa vapaapäiviämme autokauppoja kierrellessä. Autoliike sijaitsi Sydneyn toisella puolella ja auto olisi saatava ehjänä "kotiin". Onneksi aivan ydinkeskustaan ei tarvitsisi ajaa, sillä toiselle puolelle pääsee kätevästi tunnelia pitkin.

Iloiset uuden auton omistajat lähdössä lenkille

Olimme liikkeellä Miikan työpaikan laina-autolla ja se tarkoitti sitä, että minä joutuisin ajamaan uutta autoamme. Päätimme, että Miika ajaisi edellä ja minä seuraisin perässä. Kuitenkin juuri ennen tunneliin johtavalle moottoritielle liittymistä Miikan navigaattori sekosi ja ajoimme harhaan. Päätimme vaihtaa osia ja nyt minä ajoin edellä toisen navigaattorin turvin. Ajoimme kuitenkin taas ohi, mutta en halunnut luovuttaa ja päätin yrittää uudelleen. Tällä kertaa navigaattori ei ollut taaskaan kartalla ja huomasin yhtäkkiä ajavani ”the sillalla”. Tässä vaiheessa minulle iski suunnaton paniikki eikä sitä helpottanut tieto siitä, että olin toistamiseen kääntynyt väärästä liittymästä ja olimme matkalla ydinkeskustaan. Isojen pilvenpiirtäjien ympäröimänä kurvasin tienvarteen puhaltelemaan. Tärisin kuin haavanlehti ja pääni kävi ylikierroksilla, sillä jouduin edelleenkin keskittämään suurimman osan aivokapasiteetistani siihen, että ajaisin tien vasemmalla puolella ja nyt huomioitavia asioita tuli tuplasti lisää. Teimme uuden sotasuunnitelman ja nyt vuorostaan Miika lähti johtamaan. Pyörimme hetken keskustassa kunnes huomasimme olevamme taas sillalla menossa takaisin toiselle puolelle. Olin kuitenkin helpottunut ydinkeskustan jäädessä taa. Miika ajoi takaisin Mazda-liikkeelle, josta lähdimme toiveikkaina kokeilemaan uutta reittiä. Toivoimme ettei meidän tarvitsisi enää yrittää löytää oikeaa kaistaa äärettömän epäselvästä liikennehässäkästä, josta olimme ajaneet jo kolme kertaa väärin. Epäonneksemme navigaattori petti kuitenkin myös kiertoreitillämme. Tässä vaiheessa nälkä alkoi jo haitata näköä, mutta luovuttaa ei voinut. Käännyimme siis takaisin ja yritimme vielä kerran liittyä tunneliin vievälle tielle. Tällä kertaa Miika löysi oikean kaistan ja pääsimme vihdoin takaisin asunnolle ja vielä ehjin nahoin ja pellein.

Vaikka ajokokemus oli äärettömän stressaava ja hermoja raastava, oli siinä kuitenkin positiivisiakin puolia. Nyt voin sanoa, että osaan oikeasti ajaa täällä, enkä säikähdä vaikka vastaisuudessa joutuisinkin ajamaan ihan ydinkeskustassa. Täällä on kuitenkin esimerkiksi merkitty kaistat yllättävän selkeästi, eikä matkalla tullut kertaakaan hätää siitä, etten tiennyt miten tai missä tulisi ajaa. Ainoastaan oikean kaistan ja suunnan löytäminen monikaistaisissa risteyksissä epäilyttää, mutta eiköhän siihenkin vielä saada selvyys.

Ajelemisiin,

- Maiju