Ajomatka Vegasiin sujui letkeästi leveää moottoritietä pitkin. Kaistojen määrässä meni sekaisin jo matkan alkuvaiheessa. On toki sanomattakin selvää että Los Angelesissa autoja riittää ja ihmiset lähinnä näyttävät seisovan ruuhkissa. Toki moottoriteiltä löytyy myös kimppakyytikaistat, joilla saa ajaa jos autossa on ihmisiä vähintään kaksi. Me käytännössä ajoimme näitä kaistoja ruuhkista välittämättä, koska hyvin harvoin kaistalla näkyi muita autoja. Ilmeisesti jos kimppakyytikaistalla ajaa yksin napsahtaa mojova sakko, koska sääntö rikkovia ei juuri näkynyt. Tosin ihmetyttää miksi kaikkien ihmisten on pakko ajaa yksin?
Vegasissa meillä oli varattuna majoitus ensimmäiselle parille yölle hieman halvemmasta hotellista, koska oli viikonloppu. Viikolla myös kalliimmista hotelleista saa huoneita kohtuullisen edullisesti. Tarkoitus olikin majoittua ensin halvalla ja vasta viikolla törsäillä. Ensimmäinen hotelli oli nimeltään Sahara Hotel and Casino, joka on varman parhaat päivänsä nähnyt joskus 50-luvulla. Ihan kohtuullinen paikka silti, sijainti hieman syrjempänä nykyisestä "keskustasta", joten Vegasin glamour ja kiilto ei ihan tänne asti yllä. Kävimme myös katsomassa Saharan omaa Striptease-nimellä pyörinyttä tanssishowta, joka oli kyllä uskomatonta rahan haaskausta. Vegasista löytyy kyllä monenlaista showta ja oletettavasti maineikkaista esiintyjistä kannattaa myös maksaa. Saharan katolla / pihalla menee myös vuoristorata, joka käytiin tietysti myös testaamassa.
Lauantain kunniaksi ajateltiin lähteä myös tutustumaan Vegasin yöelämään. Tuomo ja Lasse olivat jo kotisuomessa, mutta Tuukalla oli vielä viimeinen ilta ennen aamulla lähtevää lentoa. Koettiin myös takaisku Tomin sairastumisen muodossa; 40 asteen kuume oli ilmeisesti saanut alkunsa jossain LA:n ja Vegasin välillä. Tomi kävi myös hakemassa sairaalasta sopivia lääkkeitä, mutta lähinnä taisivat paikalliset potilaat pelästyä ulkomaalaista lintuinfluenssantartuttajaa. Bileilta oli kuitenkin Tomin osalta unohdettava. Tomin sairauden vuoksi unohdettiin myös Grand Canyonilla käynti.
Me muut vedimme ykköset ylle (aamulla outletistä ostetut kauluspaidat) ja ei muuta kuin Vegasin yöelämään. Valinnaksi osui tietysti uusin Casino ja sen paras yökerho, eli tässä tapauksessa Wynn-Casino ja Tryst-yökerho, jossa oli ennakkotietojen mukaan lähes 30 metrinen vesiputous keskellä clubia ja muutenkin fiini meininki. Näin jälkikäteen voin todeta, että ennakkotiedot pitivät hyvin paikkaansa. Puitteiden puolesta kaikki oli viimeisen päälle laitettu niin tilojen kuin henkilökunnankin puolesta; vessassakin oli ainakin viisi järjestysmiestä ohjailemassa vapaisiin vessoihin ja avaamassa vesihanoja käsien pesua varten. Pesun jälkeen ojennettiin heti pyyhettä käsien kuivaamista varten. Täällä pystyy suoriutumaan WC käynnistä todennäköisesti kuinka pahassa humalatilassa tahansa, ei tosin testattu teoriaa terveyssyistä. Alkoholi on myös melko kallista; olut maksoi $15 ja drinkit alkaen $20. Olimme clubilla koko rahan edestä (Tuukka toki myös) aina aamun pikkutunneille. Tuukka lähtikin heti aamusta virkeänä kohti lentokenttää kuumeisen Tomin kyydissä. Myöhempien huhujen mukaan oli mukava lento.
Me muut jattkoimme Vegasin lomaa ja vaihdoimme Saharasta keskeisemmälle paikalle MGM Grandiin, yhteen maailman suurimmista hotelleista. Tämäkään hotelli ei tosin aivan Vegasin eliittiä ole, mutta elämys sinänsä jo kokonsakin puoleasta. Etenkin allasalue oli hieno (täälläkin pelattiin lentopalloa, tällä kertaa uimaaltaassa) ja siellä tulikin aikaa vietettyä kirjoja lueskellen. Alakerrasta löytyi pieni ostoskeskus ja muun muassa McDonalds, josta saa mainioita McBreakfasteja. Lisäksi itse casinon puoli on valtava ja siellä on nähtävillä esimerkiksi oikeita leijonia. Myös Casinon puolella tuli vietettyä aikaa melkoisesti. Muut
pelasivat pokeripöydissä, mutta itse en ole pokerista innostunut joten
tyydyin pyörittelemään yksikätisiä rosvoja. Minimipanos on yksi centti,
joten dollarillakin pelaa jo melko kauan, jos jaksaa niin pienellä panoksella pelata. Myös peleissä riittää
valinnanvaraa ja pelkkä napin painaminen riittää, toki useimmissa
automaateissa on myös kampi sivussa jos sitä välttämättä haluaa käyttää.
Automaateilla pelatessa (kuten pokeripöydissäkin) saa myös jatkuvasti juotavaa, kunhan muistaa tipata tarjoilijaa dollarilla tai parilla. 
MGM Grandin lisäksi tuli useana iltana kierreltyä muitakin Casinoita, joka on erittäin hyvää ja ilmaista illanvietettä aikakin pariksi illaksi. Melkein joka casinolla on oma teemansa ja siihen liittyvää oheistoimintaa. Esimerkiksi Treasure Island-casinolla on oma ilmainen merirosvoshow casinon edessä joka ilta ja Bellagiolla näyttävä vesisuihkushow. Casinot itsessään ovat myös näkemisen arvoisia ja omalta osaltaan kaikki on vedetty jollain tapaa yli; sirkushuveja kansalle.
Testasimme yhtenä iltana myös Vegasin illallisbuffeet, jossa syötiin koko rahan edestä etenkin jälkiruokia. Ruotsinlaivojen buffetteihin verrattuna ruokavaihtoehtoja oli hieman enemmän, mutta erilaisia jälkiruokia sen sijaan aivan järkyttävä määrä, varmaan 50 eri vaihtoehtoja täytekakuista aina pienempiin suklaamakupaloihin. Ruokailun jälkeen oli oikeastaan melko huono olo, ihanan amerikkalaista meininkiä!
Vegasissa sijaitsee myös useita outlet-myymälöitä, joista saa merkkivaatteita edullisesti. Käytännössä kyseessä on suuri ostoskeskus, jossa jokaisella merkillä on oma myymälänsä. Valikoimissa on esimerkiksi valmistajien ylimääräisiä eriä ja viime sesongilta yli jääneitä tuotteita. Tulikin shoppailtua melkoisesti vaikka miesporukalla oltiinkin liikkeellä. Ostin muun muassa kolmet farkut, hintatasosta kertoo jotain se että Calvin Kleinin farkut sai outletistä 20 eurolla vs Suomen noin 150 euroa.
Vajaa viikko meni Vegasissa nopeasti, tosin muutama päiväkin olisi varmasti riittänyt, mutta eipähän tarvinnut kiirehtiä. Lentokentälle mennessä tavaraa oli kertynyt mukaan kaupoista jo niin paljon etteivät takapenkkiläiset kirjaimellisesti mahtuneet liikkumaan mihinkään suuntaan. Päästiin kuitenkin kentälle perille ja autokin saatiin helposti palautettua. Auton kanssa kannattaa muuten olla casinoiden parkkihalleissa huolellinen että muistaa mihin parkkeeraa. Aika monta kertaa kierreltiin monikerroksisia parkkihalleja yrittäen etsiä omasta autosta merkkejä! Kotimatka lennettiin samaa reittiä kuin tullessakin ja kaikki sujui ongelmitta. Tosin matkalaukkujen painorajat alkoivat jo paukkua, mutta siitäkin selvittiin.
Suuret kiitokset kaikille mukana olleille Rattopojille ja ei muuta kuin uutta rattoisaa reissua suunnittelemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti