Raider Nation

Viime kerrasta viisastuneina kävimme ennen Mercedistä lähtöä syömässä viereisessä dinerissa aamupalaa aitoon amerikkalaiseen tapaan (ei siis hostelliaamiaisia enää); munia, pekonia, pannukakkuja, nakkeja ja itse join tietysti maitoa. Voinkin todeta että maito maistuu Atlantin toisella puolella samalta kuin suomessa. Muut taisivat olla kahvi- ja mehulinjalla. Dinereissä tarjoilija kiertää jatkuvasti ympäri ravintolaa ja kaataa janoisille kahvia, jota saa juoda käytännössä niin paljon kuin haluaa.

Päivän tärkein asia oli jo kauan odotettu NFL-peli Oaklandissa. Vastakkain olivat liigan peräpään joukkueet Oakland Raider ja St. Louis Rams. Vaikka ei aivan huippujoukkueista ollutkaan kyse tapahtuma oli hieno ja väkeä melkein stadionin täydeltä (stadionin maksimikapasiteetti 53000 henkeä). Koska kyseessä oli kauden avauspeli alkoi tapahtuma amerikan kansallislaululla sekä ilmavoimien hävittäjien ylilennolla; God bless America! Tosifaneina ostettiin itse kukin enemmän (JP) tai vähemmän (kaikki muut) Raidersin fanituotteita. Tietysti myös stadionin ylihintaisia hodareita oli maistettava, maussa ei ollut valittamista. Peli itsessään oli suoraan sanottuna tylsä, mutta päättyi kuitenkin kotijoukkue Raidersin 16-14 voittoon. GO RAIDERS, FUCK THE RAMS!

Pelin jälkeen lähdimme etsimään majapaikkaa San Franciscon puolelta. Etsintä oli haastavaa koska kaupungissa oli samaan aikaan Oraclen konferenssi meneillään ja joka majapaikassa oli täyttä. Lopulta löysimme kohtuuhintaisen motellin hieman kauempana keskustasta, Daly Cityn puolelta. Alue ilmeisesti on niin sanotusti kaupungin huonompaa aluetta, mutta suhteellisen rauhalliselta paikka kuitenkin vaikutti näin ulkopuolisen silmin.

Seuraavana aamuna lähdimme katselemaan alueen nähtävyyksiä. Nähtävyyksillä tarkoitan esimerkiksi Golden Gate-siltaa, joka etenkin aamusumusta pilkistäen oli mahtava näky. JP ja Vesa lähtivät katsomaan omia nähtävyyksiään Walmartiin, joka on tosiaan Amerikan suurin supermarket-ketju. Aikamoiset tavaravuoret pojat illalla toivatkin mukanaan aina uusista matkalaukuista lähtien. Kävimme ihailemassa siltaa monelta eri näköalapaikalta jonka jälkeen ajelimme Fishermans Wharfin alueelle etsimään ruokapaikkaa. Ainoa todellisesa shoppailutarpeessa oleva oli Lasse, jonka shortsit repesivät. Ennen kuin Lasse itse havaitsi repeämää Keimo otti tilanteesta kaiken irti ja heitteli huomaamattomasti kolikoita Lassen eteen jotka Lasse tietysti poimi. Saatiinkin ihailla lassen alushousuja melkoinen tovi ennen kuin asia selvisi myös itse Lasselle. Onneksi tehokas shoppailija löysi uudet housut nopeasti eikä paikallinen siveyspoliisi ehtinyt puutumaan tilanteeseen.

Fishermans Wharfin alue on tunnettu ravuistaan ja tottakai sellaista oli maistettava, hintaa mokomalle otukselle kertyi kyllä melkoisesti. Itse rapu oli hyvää, mutta miinusta erittäin sotkuisesta ja haastavasta syömisestä. Jälkiruoaksi maistui Ben&Jerrysin jäätelökaupan jäätelö. Autolle palatessa huomasimme että parkkipirkko oli käynyt vierailulla ja saatiin parkkisakot! Onneksi oli useampi maksumies ja olisi parkkeeraus muutenkin tietysti maksanut. Ensi kerralla tosin tarkastelemme liikennemerkit paremmin etukäteen. Illalla kävimme vielä syömässä yhdessä Amerikan legendaarisimmista ravintoloista eli Hootersissa. Vastoin ennakkoluuloja paikka tarjoaa ainakin San Franciscossa hyvää ruokaa aja ainoa ero muihin vastaavanlaisiin paikkoihin on lähinnä tarjoilijoiden pienehköt shortsit.

Ei San Franciscossa tietenkään voi käydä ellei vieraile myös kaupungin edustalla sijaitsevalla Alcatrazin saarella. Vaikka saarella on aiemmin pitkään toiminut Yhdysvaltain armeijan varuskunta tunnetaan se parhaiten vankilana ja nimenomaan sellaisena vankilana, josta on mahdoton paeta. Muun muassa gangsteripomo Al Capone istui Alcatrazissa tuomiotaan. Vankila suljettiin jo vuonna 1963, mutta on pysynyt hyvin esillä esimerkiki Hollywoodin elokuvissa. Nykyisin saari on luonnonsuojelualuetta ja itse vankilarakennus on museokäytössä. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka!