Jouduimme tosiaan perumaan varaamamme snorklailuretken Miikan kuumeen vuoksi, mutta kiitos ymmärtäväisten matkanjärjestäjien saimme siirtää retkeä hieman myöhemmäksi. Miika oli ilmeisesti saanut riesakseen saman taudin, jonka selätykseen minulta meni kokonaiset 10 päivää. Miika sai, ainakin alustavasti, taudin selätettyä jo kolmen kuumepäivän jälkeen. Noina kolmena päivänä emme tehneet käytännössä juuri mitään, kaupassa ravaamista lukuun ottamatta. Onneksi asunnossamme on kaapeli-tv - hyvällä tuurilla joltain kanavalta tulee englanninkielisiä elokuvia. Lisäksi olemme ostaneet kasan elokuvia, joten aika täällä oleillessa on mennyt yllättävän nopeasti.
Kolmen lepäily päivän jälkeen päätimme jatkaa samaa rataa vielä muutaman päivän, sillä snorklailuretkemme lähestyi ja halusimme todella päästä sinne. Iskän kehotuksesta kävimme löhöilyn ohella nauttimassa vappuauringosta ja ostamassa muutaman munkin vapputunnelman nostamiseksi.
Hyvältä näytti. Molemmat saimme nauttia lomailusta täysin terveinä ensimmäistä kertaa kuukauteen.
Tänään kellomme soitti seitsemän aikaan ja olimme innoissamme lähdössä retkelle. Miika oli yöllä nähnyt painajaisia kuumeesta ja ennen lähtöä päätimme vielä varmistaa sen olevan vain unta. Painajainen kävi kuitenkin toteen - Miikalla oli kuin olikin noussut kuume. Kuumetta oli kuitenkin vain muutama aste, joten päätimme lähteä kauan odotetulle reissulle särkylääkkeen voimalla.
Nousimme veneeseen harmaan aamun saattelemana, kahdenkymmenen muun turistin kanssa. Pääsimme istumaan kuskin kanssa veneen "katolle". Aloin kuitenkin pelätä heti kuskin painaessa kaasun pohjaan. Korkeat aallot ja nopea vauhti saivat veneen hyppimään korkealle ja huomasin, ettei minulla ollut mitään mistä pitää kiinni. Muutaman minuutin röykkyytyksen jälkeen pelko vaihtui kuitenkin huonovointisuuteen ja Miikan ilmeestä päätellen en ollut ainoa. Puolentoista tunnin jälkeen olimme vihdoin perillä Florianan saarella, jonne meidän oli tarkoitus rantautua. Jätimme snorkkelimme veneeseen ja lähdimme ensitöiksemme tutustumaan maalla asuviin eläimiin. Ensimmäisenä meitä vastassa oli useita merileijonia, jotka löhöilivät tyytyväisen näköisenä lämpimällä betonialustalla. Leijonien lisäksi lähes jokaisella kivellä istuskeli toinen toistaan isompia iguaneja pitkine häntineen.
Matkamme jatkui autolla saaren sisäosiin. Kävimme kävelemässä pienen lenkin "metsikössä", jossa saimme jo toistamiseen ihailla jättiläiskilpikonnia lähietäisyydeltä. Eläinten lisäksi näimme myös muun muassa pääsiäissaarelta eksyneen patsaan, merirosvojen kaivamia luolia ja itse Kapteeni Koukun vessan; uskokaa tai älkää. ;)
Kävelytuokiomme aikana sataa tihutti taukoamatta. Kuitenkin lounaan aikana sää näytti selkenevän. Pahalla vihreällä mausteella maustetun kala-aterian jälkeen pääsimme vihdoin snorklaamaan. Palasimme siis veneelle, mutta ennen mereen polskahtamista kävimme ihastelemassa rannalla patsastelevia pingviinejä ja jättikokoisia merilintuja.
Vihdoin saimme laittaa räpylät jalkaamme ja snorkkelit päähämme ja hypätä veteen. Vesi tuntui alkuun todella viileälle mutta muutamien polskutusten jälkeen keho alkoi tottua veteen. Ensimmäisessä paikassa meillä oli tarkoitus etsiä hai ja sellainen, n. kahden metrin mittainen komistus, löytyikin. Onneksemme emme sen isompiin järkäleihin törmänneet. Huomasimme myös aallokon keinuttavan vedessä yhtä paljon kuin veneessäkin ja uidessa sain pari kertaa pidätellä oksennusta oikein tosissaan. Toisessa paikassa uiskentelimme suurien kalaparvien kanssa, bongailimme meritähtiä ja näimme muun muassa erilaisia rauskuja. Lisäksi päivän kohokohtana saimme katsella lukuisten merileijonien vedenalaisia leikkejä. Kuitenkin aaltojen työntäessä meitä yhä lähemmäs rantaa alkoivat merileijona vanhempien suojeluvaistot herätä, joten jouduimme vetäytymään kauemmas merelle. Kokemus oli kuitenkin jotain sanoin kuvailemattoman upeaa!
Takaisin veneeseen noustuamme vaihdoimme kuivaa päälle ja ennen paluuta Puerto Ayoraan kävimme vielä kiertämässä pienemmän saaren, jossa näimme lukuisia lintuja. Näimme myös yllätykseksemme useita merikilpikonnia uiskentelevan veneen vieressä. Meitä harmitti kovasti kun emme saaneet ihastella noita kauniita otuksia veden alla.
Pitkän ja pomppuisen paluumatkan jälkeen kuuma suihku ja tonnikalaleivät maistuivat. Kokemusrikkaan päivän päätteeksi edes Miikan pieni kuume ei lannistanut mieltämme. Nyt palauttelemme muutaman päivän ja toivottavasti pääsemme siirtymään toiselle saarelle viettämään viimeisiä reissupäiviämme.
-Maiju
Toivottavasti saatte nauttia upeista saarista loppuajan ilman tauteja. Nauttikaa koko rahan edestä luonnon tarjoamasta näytelmästä.
VastaaPoistaPaljon olette nähneet erittäin hienoja eläimia. Me nähdään niitä vain joskus televisiossa ja voidaan vain kuvitella miltä luonnossa näyttävät. Odotellaan jo kovasti teitä kotiin ja sitten teillä alkaakin lihotuskuuri...?Mukavaa loppureissua!!! Toivotaan, että Miikakin paranee ja kummankin sairastelut on nyt sairasteltu.
VastaaPoista