Tosiaan ne Miikan pongailemat boobiesit eivät ole tissejä, jos joku ymmärsi "hauskan" vitsini. :) Boobies tarkoittaa tässä tapauksessa Galapagoksella eläviä lintuja; Blue-footed Boobies, joilla nimensä mukaisesti on siniset jalat, Red-footed Boobies, jolla puolestaan on punaiset jalat ja Nazca Boobies, jotka näyttävät suhteellisen normaaleilta.
Lähdimme kuuden päivän jälkeen San Cristobalilta aikaisin aamulla kohti, jo tutuksi tullutta, Santa Cruzin saarta. Siellä meidän oli tarkoitus viettää päivä, jonka jälkeen jouduimme sanomaan hyvästit Galapagokselle. Päivä menikin todella nopeasti vaikka keli olikin hieman sateinen. Ostelimme viime hetken tuliaisia, söimme hyvin ja katselimme paikallisten keskuudessa hyvin suosittua pallopeliä, joka meidän silmiimme näytti lähinnä aloittavan harrastelija porukan lentopallopeliltä.
Illalla saimme ravintolassa oikein erityistä huomiota kun tilaamani salaattiannoksen jälkeen tarjoilija oli ilmeisesti sitä mieltä, ettei vatsani tullut vielä täyteen. Maistelin Miikan lautaselta kanaa ja hyvää hunajakastiketta ja ilmeisesti se oli viesti tarjoilijalle, että nyt tarvitaan lisää ruokaa. Tarjoilija kiikuttikin pian minulle lautasellisen valkosipulipatonkeja. Kohteliaana tyttönä söin kaiken ja sekös tarjoilijaa miellytti.
Aamulla sitten hyppäsimme taksin kyytiin, joka vei meidät bussi"terminaaliin". Körryyttelimme sitten loppumatkan bussilla ja saavuimme lentokentälle hyvissä ajoin. Söimme aamupalaksi kanaleivät, joiden jälkeen lähdimme kyselemään arvokkaiden simpukka-aarteittemme perään. Pienen etsinnän jälkeen ne löytyivätkin lentokentän toimistosta; sieltä minne Miika oli ne jättänytkin.
Hetkeä myöhemmin laskeuduimmekin jo Quitoon. Galapagossaaret olivat enää vain lämmin muisto. Kotiin pääsy oli kuitenkin jo niin vahvasti mielessä, ettemme kauaa enää haikailleet saarten lämpöä.
Quitossa meillä oli aikaa varautua pitkälle lennollemme kokonaista neljä päivää. Aika menikin nopeasti kaupungilla kierrellessä ja valtavissa ostoskeskuksissa samoillessa. Myös maisemat ovat upeat Quiton sijaitessa vuoriston keskellä, joten mikäpä täällä ollessa. Korkeasta ilmanalasta huolimatta lämpötila nousee päivisin lähelle 30 astetta, mutta illalla ja etenkin yöllä on todella viileää.
Tänään illalla on kuitenkin aika jatkaa matkaa kohti Eurooppaa ja Madridia. Järkyttävän pitkän lennon jälkeen (n. 13 tuntia) pitäisi jatkaa Madridista Lontooseen, mikäli Islanti tuhkineen niin sallii. Eli seuraavan kerran palataan asiaan Madridista, Lontoosta, Pariisista tai jostain muusta Euroopan kaupungista, mikäli tuhka ei ehdi yön aikana Espanjaan asti!
- Maiju (Miika)
Harmi, kun nämä tarinat kohta loppuvat, mutta vielä mukavampaa on saada teidät lapset kotiin. Olettehan olleet jo niin kamalan kauan reissussa. Nauttikaahan vielä Pariisin elämästä!!
VastaaPoistaTuntuu jo siltä,että kolkuttelette kotiovea. Ihanaa saada teidät kotiin.Pääsette keskelle Suomen kauneinta kesää.
VastaaPoista