San Cristobal, Ecuador (Galapagos) - rantaleijonat

Miika paranteli itseään Puerto Ayorassa vielä päivän. Seuraavana päivänä päätimme sitten vihdoin siirtyä toiselle saarelle. Päädyimme San Cristobalin saareen lähinnä lukuisten rantojen vuoksi. Halusimme viettää muutaman päivän täydellistä rantaelämää; syödä hyvin, nauttia auringosta ja uimisesta ja unohtaa ”pakko nähdä” stressin kokonaan.

Täysi turistilastillinen lähti veneellä kanssamme kohti uusia tuulia. Osasimme odottaa pomppuisaa matkaa, mutta emme arvanneet sen olevan ihan niin pomppuinen kuin se loppujen lopuksi oli. Ihmettelimme vain miten ihmeessä nämä veneet kestävät tällaista menoa. Avomerelläkin painoimme vain kaasupohjassa jättimäisiä aaltoja päin. Lopputulos oli mustelmainen pylly, kipeät niskat ja etova olo. Ainoastaan delfiiniparven kohdalla kuski hellitti hieman kaasua, jotta saimme ihailla delfiinien taidonnäytteitä.

Vihdoin ikuisuudelta tuntuneen matkan jälkeen olimme perillä Baquerizo Moreno Port nimisessä ”kaupungissa”. Majapaikkakin löytyi helposti. Tosin tällä kertaa jouduimme selviämään ilman lämmintä vettä, keittiötä, nettiä ja kaapeli tv:tä. Mutta kunnon rantaelämään kuuluukin syödä ravintolassa ja lueskella hyviä kirjoja.

Kotiutumisen jälkeen lähdimme tutustumaan ympäristöön. Huomasimme kaupungin rantojen olevan täynnä röyhtäileviä merileijonia. Merileijonien ääntely kuulostaa lähinnä samalle kuin suomalaisessa pubissa voisi kuvitella kuulostavan. Röööööyyyh! Kävimme tarkastamassa myös uimarannan, jossa meidän olisi tarkoitus viettää suurin osa ajastamme. Katselimme rannalla merileijonien puuhasteluja auringon laskiessa ja värjätessä taivaan kirkkaan oranssiksi. Pimeyden laskeutuessa kävelimme takaisin kaupunkiin ja tutustuimme paikalliseen ravintolatarjontaan.

Seuraavana päivänä lähdimme ravintola-aamiaisen jälkeen rannalle. Totesimme, että auringon ottamisessa oli vielä paljon harjoiteltavaa, sillä ensimmäisellä kerralla emme jaksaneet makoilla reilua tuntia pidempään. Kokeilimme hieman myös snorklausta.Vesi oli kuitenkin sumeaa ja kauas emme jaksaneet lähteä, joten tyydyimme alkuun vain kelluskelemaan virkistävässä vedessä.

Uimaranta on hyvin suosittu myös merileijonien keskuudessa ja koska nämä eläimet ovat hyvin leikkisiä tulevat he aina silloin tällöin leikkimään myös uimareiden kanssa. Tosin useat turistit pelkäävät näitä otuksia ja olemme todistaneet useita juoksukilpailuja rannalle. Vaikka kyllä mekin pidämme mielellämme reilun välimatkan, ainakin isompiin järkäleisiin. Täysikasvuinen merileijona kun voi painaa jopa 250 kg ja uskoisin sellaisen suuttuessa tämän tytön olevan kevyttä tavaraa. Tosin pienet vielä vauvakarvaiset merileijonat ovat maailman suloisinta katsottavaa suurine ruskeine silmineen.

Olimme San Cristobalin saarella kaiken kaikkiaan viisi kokonaista päivää. Päivät eivät eronneet toisistaan sen kummemmin sään kuin tekemisenkään puolesta.

Heräsin jokaisena aamuna yhdeksän aikoihin ja kymmenen jälkeen sain revittyä myös Miikan ylös sängystä. Yhdeltätoista olimmekin jo tutussa ravintolassa syömässä aamupalaa (hedelmäsalaattia, muroja ja paahtoleipää), jonka jälkeen suuntasimme rannalle. Rannalla viihdyimme muutamaa päivää lukuun ottamatta noin kolmeen asti, jonka jälkeen olikin vuorossa ravintolalounas. Lounaalla söimme joko paikalliseen tapaan valmistettuja hampurilaisia, hot-dogeja tai grillattua kanaa ja salaattia, mitä nyt milloinkin mielemme teki. Meillä ei ruokahalu ole oikein vieläkään palannut, joten päivän vaikein operaatio on aina keksiä mistä ravintolasta saisimme ruokaa jonka saisi mahaan saakka. Lounaan jälkeen vetäydyimmekin hostellille lepäilemään ja lueskelemaan kirjoja, ellemme sitten innostuneet käydä internetkahvilassa lukemassa tuoreimpia tapahtumia. Ennen iltapalaa kiertelimmekin yleensä kojuja tai kävelimme rannalla ja bongailimme
eläimiä. Iltaisin rannat ovat täynnä merileijonia, joten se oli ihanteellinen
paikka seurailla urosten reviirikilpailuja ja poikasten kekseliäitä leikkejä. Iltapala koostui yleensä kanasta ja salaatista, riippuen siitä mitä olimme lounaalla syöneet. Ennen nukkumaanmenoa katselimme yleensä elokuvan tai pari. 

Nämä viisi päivää ovat siis olleet rantaelämää parhaimmillaan. Saimme myös päivittäisen liikunta-annoksen kävellessämme noin kilometrin päässä olevalle rannalle ja takaisin. Toinen ranta oli aivan hostellin edustalla, mutta koska ranta oli merileijonien yöllinen lepopaikka, ei sillä rannalla makoilu olisi ollut kovinkaan suuri nautinto pistävän hajuisen ulosteen takia. Vakiorantamme oli hieman hajuttomampi vaikka merileijonia oli sielläkin useita. Lisäksi rannalla oli pieni ”baari”, josta oli mukava ostaa jäätelö aina silloin tällöin.

Rannalla makoilun lisäksi vietimme aika paljon aikaa myös vedessä. Minä hieman enemmän ja Miika hieman vähemmän. Vaikka uidessa en tuntenut oloani ollenkaan yksinäiseksi, sillä aina vähintään yksi merileijona tuli uimaan kanssani. Voi olla, että Miika keskittyi uimisen sijasta ennemmin boobiessien bongailuun, joita aina silloin tällöin sattui vilahtamaan rannan tuntumassa?

-Maiju