Pariisi, Ranska - loppukumarrukset

Viimeisiä hengenvetoja maailmalla..

Neljäs päivä Pariisissa alkoi hyvin myöhäisellä aamupuurolla. Pääsimme kuitenkin vielä valoisan aikaan liikkeelle, joten päätimme lähteä katsomaan Sacre-Coeur basilikaa, jossa pääsimme käymään myös sisällä. Sacre-Coeur sijaitsee Pariisin korkeimmalla kukkulalla, joten myös näkymät olivat käymisen arvoiset. Loppupäivä menikin kirpputoreja metsästäessa. Yritys hukkui kuitenkin Pariisin lukuisille kaduille, eivätkä monen päivän väsyttämät jalat olleet yhtään apuna etsinnöissä. Miika päätti päivän päätteeksi vielä rentoutua katsomalla jalkapalloa kylpyammeessa lilluen ja minä pääsin mansikan syöttäjän rooliin.

Viimeinen kokonainen päivä oli yhtä lämmin ja kesäinen kuin kaikki muutkin päivät ovat täällä ollessamme olleet. Mietimme mitä nähtävyyksiä vielä oli nähtävä ja päätimme ajella metrolla katsomaan Versailles´n palatsia. Sinne asti ajaleminen olikin hieman säätämistä, mutta Miikan taidoilla (tuurilla) olimme perillä ennen kuin huomasimmekaan. Kävimme ensiksi syömässä sivukujan kebab paikassa ennen linnalle kävelemistä.

"Huh huh": Miika totesi nähdessään melkein kilometrin mittaisien jonon lipputiskille. Meille ei jäänyt valinnan varaa, joten muutaman kuvan jälkeen palasimme metrolle. Jäimme pois Eiffel-tornilla ja ajatuksena oli mennä puistoon nauttimaan viimeisistä hetkistä Pariisissa ja itse reissulla. Kävimme ostamassa mansikkapehmikset ja istuuduimme nurmikolle ja ihailimme hetken hiljaa tuota niin kuiluisaksi tullutta nähtävyyttä.

Puistossa oli meidän lisäksi paljon ihmisiä, lähinnä paikallisia, jotka olivat tulleet piknikille patonkeineen ja viineineen. Rento kesämeininki oli käsin kosketeltavissa. Toivoimme vain että sama tunnelma voisi jatkua myös Suomessa.

Palasimme hotellille joskus kahdeksan maissa. Meillä on rytmi vieläkin ihan sekaisin ja suurimmaksi sekoittajaksi on osoittautunut aurinko. Etelä-Amarikassa aurinko laski jo kuuden aikaan ja pimeä seurasi heti perässä. Täällä aurinko laskee joskus kymmenen jälkeen, eikä pimeä tahdo tulla laisinkaan.

Vielä viimehetken pakkailut ennen nukkumaan menoa ja sitten ei muuta kuin odottamaan huomista kotiin pääsyä.

Aamulla heräsin aikaisin odottavaan tunteeseen; ihan niin kuin jouluna. Yritin herätellä myös Miikaa, mutta se osoittautui täysin turhaksi; aivan niin kuin kaikkina muinakin aamuina. Vihdoin Miikankin kömmittyä ylös sängystä teimme vielä viime hetken tarkastuksen ja lähdimme kamalan painavine kantamuksinemme kohti metroasemaa ja lentokenttää.

Olimme lentokentällä hyvissä ajoin, joten aikaa jäi viime hetken ostoksille. Koneeseen päästyämme emme tahtoneet uskoa todeksi, että olimme menossa kotiin. Kuitenkin noin kolmen tunnin lennon jälkeen kapteeni kuulutti että laskeutuisimme pian Helsinkiin. Totta se oli, olimme Suomessa!

Tuukka haki meidät lentokentältä ja majoitti meidät yhdeksi yöksi. Tunsimme itsemme kuninkaiksi syödessämme Tuukan valmistamaa makaronilaatikkoa ja ruisleipää. Näin hyvää ruokaa emme ole saaneet viiteen kuukauteen. Kiitos siitä Tuukka! :)

Aamulla heräsimme ja Miika alkoi valmistautua tulevaan työhaastatteluun. Pian lähdimmekin jo, taas kantamukset niskoissamme, metsästämään bussipysäkkiä ja oikeaa bussia. Veimme tavaramme juna-asemalle säilöön ja suuntasimme Miikan haastatteluun.


Seuraavaksi huomasimme juoksevamme Subwayn patongit kourassamme kohti juna-asemaa. Kotiin oli jo kova kiire ja olisi ollut harmi, jos olisimme myöhästyneet junasta. Pääsimme kuitenkin onnellisesti oikeaan junaan ja kolmen tunnin istumisen jälkeen olimmekin jo Jyväskylässä ja pian sen jälkeen kotona.

Maailmalla sitä oppi arvostamaan Suomea ja sen kaunista luontoa. Olemmemyös hyvin kiitollisia siitä mitä meillä on, sillä maailmalla huomaa todellisuudessa ettei kaikilla ole mitään. Täytyy myöntää, että on ihanaa olla kotona, mutta lähdemme varmasti taas uudestaan kun aika sen suo. Reissusta jäi käteemme paljon muistoja, joista riittää kerrottavaa vielä jälkipolvillekin.

Kiitos!

-Maiju

                            
                             Tästä se kaikki alkoi...

                       
                           ..ja tähän se kaikki loppui.