Puerto Ayora (Galapagos), Ecuador - kuume viruksia ja muutama vesi"peto"

Vielä muutama päivä Perussa. Inka Trailin jälkeen olimme todella puhki, joten päätimme käyttää kaksi viimeistä päivää Cuzcossa lepäämiseen ja voimien keräämiseen (lähinnä mäkistä). Palautimme myös täydelliseksi katastrofiksi osoittautuneen lainarepun ja pääsimme samalla kehumaan hieman matkatoimistoon reissuamme. Vasta silloin oikeasti tajusimme, että olemme tehneet sen - olemme kävelleet 45 km inkojen reittiä, josta vähintäänkin puolet on ollut lähes pystysuoraa nousua. Kylmät väreet menevät pitkin selkää kun miettii omaa saavutustaan. Mahtavaa!

Muutaman yön lepäämisen jälkeen matkamme jatkui. Lensimme Cuzcosta Limaan, joten pysyimme vielä muutaman päivän Perussa. Limaan päästyämme emme kauaa ehtineet tutustua kaupunkiin kun tunsin jo oloni todella huonoksi. Palattuamme takaisin hostellille mittarimme kertoi, että minulla oli kuumetta. Ironista - kerrankin hostellissamme oli mm. pingispöytä, jota emme päässeet koskaan kokeilemaan.  

Kuumeen lisäksi selkäni meni todella jumiin, joten käveleminen oli minulle yhtä kidutusta. Jokainen tärähdys oli kuin puukonisku selkään ja jokainen verenpaineen nousu sai pääni tuntumaan lähinnä nyrkkeilysäkiltä. Pystyin kuitenkin joten kuten nukkumaan kaksi yötä särkylääkkeen voimalla, jonka vaikutus oli kuitenkin hyvin minimaalinen. Olimme kuitenkin huolissamme jaksamisestani, sillä lentomme Ecuadoriin lähtisi jo seuraavana päivänä, joten päätimme käydä tapaamassa lääkäriä paikallisessa sairaalassa. 

Nukuin sairaalan vuoteessa useita tunteja, Miikan rämpätessä tv:tä ja odottaen verikokeiden tuloksia. Odotellessa sain myös kipulääkettä suoraan suoneen, joka vei hetkeksi selkäkipuni pois. Vihdoin lääkäri tuli meitä tapaamaan ja kertoi, että kaikkien kokeiden tulokset olivat negatiivisia ja ilmeisesti minulla oli vain joku virus. Maksoimme tästä tiedosta ja muutaman tunnin unista 300€, mutta saimmepahan ainakin mukaamme joitakin kipulääkkeitä. 

Lentomme Ecuadoriin lähti siis seuraavana päivänä ja yllätyksekseni huomasin särkylääkkeen auttavan sen verran, että pystyin kävelemään ihmisiksi. Meillä oli Quiton lentokentältä kuljetus hostellimme puolesta, joten pääsimme hostellille ilman sen suurempia ponnisteluja. Miika raukka tosin joutui ponnistelemaan oikein tosissaan kantaessaan meidän molempien n. 20kg rinkkoja.

Illalla minulle nousi taas kuume, mutta aamulla tunsin oloni jo paljon paremmaksi. Päätimme siis käydä hoitamassa muutamia asioita. Miika kävi parturissa, jossa välineet eivät kuitenkaan oikein tahtoneet tehdä yhteistyötä Miikan tuuheaan tukkan kanssa ja lopputulos oli mitä oli. Lisäksi varasimme lennon Galapagokselle ja saimmekin lennon heti huomiselle. Olimme innoissamme sillä vuoristoilmasto ei enää oikein houkutellut. Kuitenkin innostus laantui nopeasti kun illalla taas kuumetta oli reilu 38. Lento oli kuitenkin jo varattu, joten huomenna meitä odotti aikainen herätys.

Lentokenttäjärjestelmä oli äärimmäisen sekava; jouduimme ravaamaan tiskiltä toiselle ja maksamaan jokaisella jonkunlaisen maksun. Pääsimme kuitenkin vihdoin tavaroinemme koneeseen ja totesimme tämän lentomatkan olevan elämämme mukavin. Saimme istua etupenkissä, jolloin jaloillamme oli oikein luksus oltavat. Myös Galapagoksella tuntui että kaikki tehdään vaikeimman kautta. Onneksi tajusimme kuitenkin  tutustua huolella saamaamme Galapagos-oppaaseen, sillä kävi ilmi, ettei saarelta saanut viedä mukanaan esim. simpukoita, joita rinkkani sattui olemaan pullollaan. Saimme jättää kalliit aarteemme lentokentälle säilöön, josta saisimme ne lähtiessämme. Onneksi huomasimme säännön nyt, kun asialle pystyi vielä jotain tekemään. Minulta olisi kyllä itku päässyt kun olisin joutunut luopumaan kaiken maailman kivistä, joita olen raahannut maailman ympäri.

Lentokentältä matkamme jatkui ensin bussilla rantaan, josta menimme lautalla Santa Cruzin saarelle. Matkasimme vielä n. tunnin verran bussilla keskustaan, Puerto Ayoran kaupunkiin, josta aloitimme hostellin metsästyksen. Tapasimme bussissa Amerikkalaisen pojan, joka lähti kanssamme hostellijahtiin. Lopulta löysimme todella viihtyisän asunnon, jossa oli tilaa juuri kolmelle henkilölle. Asunnossa on oma keittiö, wc, suihku, tv ja dvd-soitin. Täydellinen meille!

Pojat lähtivät päivän päätteeksi vielä tutustumaan kaupunkiin ja paikalliseen markettiin. Minä puolestaan, vieläkin kuumeisena, yritin levätä. Usean tunnin lepäämisen jälkeen huomasin poikien väsänneen iltapalaksi tortilloja, mutta yrityksestä huolimatta minulle ei ruoka edelleenkään maistunut.

Seuraavana aamuna päätin alkaa kukistamaan virusta oikein urakalla. Päätin etten ottaisi yhtään särkylääkettä ja antaisin kuumeen nousta. Kuume nousikin heti 40 ja pysyi korkealla koko päivän. Kuitenkin seuraavana päivänä kuumetta oli enää vain reilu 37, jossa se myös pysyi muutaman päivän.

Kuumeesta huolimatta päätin kuitenkin käydä hieman haukkaamassa ulkoilmaa aina silloin tällöin. Ensimmäinen ulkoilukerta antoi jo hieman osviittaa siitä, minkälaisella saarella asustelimme. Törmäsimme ensimmäiseksi muutamaan merileijonaan, iguaaniin ja jättiläisrapuun. Minua harmitti kovasti kun en päässyt tutkimaan saarta sen tarkemmin.

Kolmantena päivänä tunsin jo oloni sen verran hyväksi, että päätimme lähteä porukalla käymään Tortuga Bayssa - saaren suurimmalla hiekkarannalla. Matka osoittautui kuitenkin aika pitkäksi n. 3km mittaiseksi. Kuitenkin perillä hikoilu palkittiin ihanan virkistävällä merivedellä. Kämppäkaverimme sanoi meille rannalla hyvästit, koska hänen lautta toiselle saarelle lähtisi pian. Me jäimme kuitenkin vielä hetkeksi nauttimaan valkoisesta hiekasta ja auringosta.

Ilta toi taas tuttuun tapaan kuumeen tullessaan ja se taisi olla jo kymmenes kuumepäivä. Seuraavana päivänä kuitenkin kuume oli jo totaalisesti voitettu. Vihdoin terveenä! Lähdimme juhlistamaan sitä Darwinin keskukseen, jossa saimme ihastella jättiläiskilpikonnia. Piti vain olla varovainen ettei jätä varpaitaan jättiläiskilven alle. :)

Eilen kävimme nauttimassa taas Tortuga Bayn maisemista eväiden kera. Tällä kertaa kävelimme hieman kauemmas, jossa näimme lukuisia iguaaneja ja lintuja. Lisäksi saimme olla jatkuvasti valppaana ettemme astuisi vikkelien liskojen tai laiskojen lintujen päälle. Meillä oli myös snorkkelit repussa mukana, mutta paikan päällä totesimme veden olevan liian sumeaa snorklaamiseen, joten tyydyimme vain lillumaan mukavan lämpimässä vedessä.

Tänään sitten varasimme huomiselle snorklailumatkan Floreana saarelle. Kävimme myös vaihtamassa paluulentomme päivämäärää ja saimme 8 lisäpäivää Galapagokselle. Vaikka pitihän se arvata, ettei me näinkään helpolla sairasteluista päästä. Miikalle nousi päivän päätteeksi kuume, joten saa nähdä miten tässä käy. Taidetaan joutua perumaan snorklailumatka. Lisäksi Miika on saanut kärsiä jo reilun kaksi kuukautta käsien äärimmäisen huonosta ihosta, eikä auringosta tai kortisonivoiteesta näytä olevan enää tuon taivaallista hyötyä. Toivon todella että saamme nauttia viimeisistä reissupäivistä ilman minkäänlaisia sairauksia - eiköhän tässä ole ollut jo ihan tarpeeksi kaikkea!

-Maiju