Australia - Viininmaistelua Hunter Valleyssa

Tuukka ja Elisa tulivat pariksi viikoksi tutustumaan Sydneyn kesään. Päätimme samalla myös itse lomailla ja suuntasimme pitkäksi viikonlopuksi hieman pohjoisemmaksi. Lähdimme ajamaan ensimmäisen lomapäivän aamuna kohti Hunter Valleyta, joka tunnetaan lähinnä viinialueena. Matkaa Sydneystä alueelle on noin 120 km, joten päiväreissu sinne on mahdollinen. Hunter Valleyhin järjestetäänkin paljon myös opastettuja viininmaistelumatkoja Sydneystä käsin. Omatoimimatkailu onnistuu myös, eikä sen kummempia matkasuunnitelmia välttämättä tarvita.

Ajomatka meni nopeasti ja ensivaikutelma Hunter Valleyn viiniköynnösten täyttämästä maisemasta oli vakuuttava. Olimme ottaneet jo etukäteen selvää muutamasta pienestä viinitilasta, joilla halusimme ehdosttomasti käydä. Cockfighter's Ghost valikoitui ensimmäiseksi vierailukohteeksi ja asetimme navigaattorin ohjaamaan meidät suoraan perille. Ovesta (cellar door) sisään astuttuamme olimme aluksi hieman pihalla miten tulisi toimi. Hetken ihmeteltyämme baaritiskin takana oleva mies ohjasi meidät tiskille ja antoi eteemme listan viineistä joita voisimme maistella. Innokkaat viininmaistelijat valitsivat listalta muutamia hyvältä kuullostavia vaihtoehtoja ja maistelivat niitä hieman jännittyneesti. Minä tyydyin lähinnä haistelemaan viinejä joka yllättävää kyllä kertoi aika paljon. Raatimme suosikiksi valikoitui makea Moscato. Tunnelma tällä viinitilalla oli aavistuksen jäykkä eikä meille kerrottu viineistä tai sen valmistuksesta oikeastaan mitään. Ensimmäinen viininmaistelukokemuksemme oli siis ehkä hienoinen pettymys.

Cockfighter's Ghost

Seuraavaksi ajoimme kohti Audrey Wilkinsonin viinitilaa. Paikkaa oli suositeltu upean maisemansa vuoksi emmekä todella joutuneet pettymään. Paikka oli kaikin puolin kuin romanttisesta novellista. Tällä kertaa meidät otettiin sisällä lämpimästi vastaan ja baaritiskin takana oleva nuori tyttö alkoi tarjoilla viiniä listalta järjestyksessä esitellen jokaisen viinin yksityiskohtaisesti. Nyt kun olimme jo hieman kärryillä siitä miten tuli toimia alkoi viininmaistelu olla mukavaa puuhaa. En tiedä miten hyvin nämä viininmaistelijaturistit tunnistivat eri viinien ominaisuuksia, mutta ehkä se ei olekaan reissun päätarkoitus? Raatimme suosikkeja olivat taas makea Moscato sekä mielenkiintoinen jälkuruokaviini Vin De Vie Nv. Viininmaistelun jälkeen rentouduimme ja nautimme eväät viinitilan kauniissa maisemissa.

Audrey Wilkinson

Seuraava kohteemme oli Iron Gate Estate, jonka olimme myös etukäteen valinneet. Kyseisellä viinitilalla oli heti pihaan ajettuamme hyvin espanjalainen tunnelma. Viininmaistelijat lähtivät taas maistelemaan viinejä järjestyksessä. Baaritiskin takana oli mukava hyvin puhelias mies, joka kertoi meille paljon tarinoita viininvalmistuksesta sekä heidän eri viinilajeistaan. Tuntui, että täällä todella opimme jotain viininvalmistuksesta. Myös paikan omistaja kävi tarjoilemassa meille yhdet lasilliset mutta ei jäänyt sen kauemmaksi aikaa kanssamme juttelemaan. Lopuksi saimme eteemme palat suklaakakkua, keksiä sekä lasiin "kuuluisaa" Sweet Shirazia. Tätä oli tarkoitus maistella ilman syötävää sekä erilaisten syömisten kanssa. Viini vakuutti raatimme ja he olivat yksimielisiä siitä, että viini toimi parhaiten suklaakakun kanssa.

Vielä oli aikaa yhdelle viinitilalle. Petersons valikoitui kartalta viimeiseksi vierailukohteeksi. Paikka oli viehättävä. Saimme taas eteemme viinilistan, josta viininmaistelijat valikoivat tällä kertaa muutamia erilaisia viinejä. Raatimme makuaisti alkoi tosin jo olla aika turta kaikille uusille vivahteille. Kuivemmista vaihtoehdoista raatimme suosikki tällä kertaa oli Cuvee Chardonnay. Tunnelma oli tässä paikassa mitä mainioin ja saimme nauraa poskemme kipeiksi. Lisäksi kun kerroimme olevamme Suomesta saimme vastaukseksi "hölkyn kölkyn" tai jotain sinne päin. Kuulemma viinitilalla on vieraillut paljon suomalaisia ja ruotsalaisia turisteja, joten kansalaisuudestamme löytyi paljon vitsailtavaa. Tähän oli hyvä lopettaa onnistunut viininmaisteluseikkailumme.

Petersons

Kaiken kaikkiaan päivä oli pitkä ja viininmaistelun lomassa olimme unohtaneet kokonaan syödä. Päätimme lähteä ajelemaan kohti etukäteen varaamaamme motellia Kurri Kurrissa ja pysähtyä matkalla syömään ensimmäiseen vastaantulevaan ravintolaan. Tuukka oli jo pitkään puhunut Dominoksen pitsoista ja miten sattuikaan; ensimmäinen vastaan tuleva ruokapaikka oli Dominos. Tilasimme siis pitsat ja nautimme ne puistossa hyvällä ruokahalulla. Motellimme (Kurri Motor Inn) osoittautui perille päästyämme todella viihtyisälle, jos niin voi motellista sanoa. Olimme varanneet yhden huoneen, jossa oli yksi parisänky ja kaksi normaalia sänkyä. Kävimme päivän päätteeksi hakemassa iltapalaa sekä huomiselle aamupalaa vieressä olevasta Colesista. Pojat kävivät vielä viilentymässä motellin uima-altaalla ennen nukkumaan menoa. Toivottavasti kellään ei ole huomenna pää kipeä!

- Maiju