Australia, Port Stephens - Surffauksen huumaa

Hyvin nukutun motelliyön ja omatekoisen aamiaisen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti rannikkoa ja Nelson Bayta. Matka meni nopeasti maalaismaisemia katsellen. Perille päästyämme suuntasimme ensimmäisenä One Mile nimiselle rannalle. Ylätykseksemme rannalla oli melko vähän ihmisiä vaikka olikin viikonloppu ja keli täydellinen.

One Mile Beach

Pojat innostuivat surffauksesta ja päättivät vuokrata aloittelijoiden laudat pariksi tunniksi. Pojilla näytti olevan homma hallussa oikeastaan heti ja jo parin yrityksen jälkeen molemmat olivat laudan päällä pystyssä. Vau ja minä kun luulin, että surffaaminen on vaikeaa? Aallot olivat juuri sopivan korkeita aloittelijalle ja taisivat pojat ratsastaa lähinnä murtuneilla aalloilla. Kaiken kaikkiaan poikien meno näytti niin kivalle, että minunkin olisi tehnyt mieli mukaan. Tällä kertaa jouduin kuitenkin tyytymään valokuvaajan rooli ja kahlaamiseen polven syvyydessä.

Poikien onnistuneen ensimmäisen surffauskokemuksen jälkeen lähdimme etsimään leirintäaluetta, josta olimme jo etukäteen varanneet mökin. Leirintäalue löyty hetken harhailtuamme ja pääsimme majoittumaan viihtyisään kahden makuuhuoneen mökkiin. Luonto oli täällä todella kovaäänistä lähinnä "nauravien" Kookaburra lintujen takia. Saimme kuulla myös, että leirintäalueella asustaa yksi naaraspuoleinen koala ja meitä kehoitettiin tähyilemään puiden oksille. Tänään emme kuitenkaan onnistuneet paikantamaan koalaa.

Majotuimme etummaisessa mökissä

Toisena päivänä päätimme tutustua alueen muihin rantoihin (täältä löytyy informaatiota Port Stephensin rannoista). Ajoimme ensimmäiseksi Fingal Bay nimiselle rannalle. Ranta itsessään vaikutti kivalle mutta tänään tuuli oli niin voimakas, ettei rannallamakoilusta tullut pöllyävän hiekan vuoksi mitään. Päätimme lähteä tutustumaan Stockton Beachiin, joka on kuuluisa isoista hiekkadyyneistään. Laskiaisen kunniaksi meillä olisi ollut mahdollisuus laskea mäkeä hiekalla tai ratsastaa kamelilla, mutta auringon porottaessa kuumasti emme pystyneet edes ajattelemaan sellaisia aktiviteettia kun vaihtoehtona oli viilentävä merivesi. Kävimme syömässä lounaan rantaravintolassa, jonka jälkeen olimme virtaa täynnä ja keksimme kaikenlaista kivaa puuhaa rantahietikolla.

Stockton Beach

Illallisen kokkasimme itse leirintäalueen yleisellä grillillä. Onneksemme eräs turisti tuli kertomaan meille kesken grillailujen, että oli bongannut koalan läheisestä puusta ja näytti ystäväällisesti paikan meille. Näimme korkealla puussa epämääräisen harmaan möykyn; uneliaan koalan takapuolen. Itse emme kyllä ikinä olisi osanneet tulkita sitä koalaksi.

Seuraavana päivänä meidän täytyi luovuttaa mökki. Runsaan aamiaisen jälkeen olimme taas valmiit rannalle. Suuntasimme jo tutuksi tulleelle One Mile Beachille, jossa pojat innostuivat taas surffaamaan. Tänään merivesi oli todella viileää, joten myös märkäpuvut olivat ehdottomat. Pojat näyttivät taas parasta osaamistaan ja varmuuden lisääntyessä he yrittivät yhä syvemmälle isompiin aaltoihin. Aaltojen läpi puskeminen oli kuitenkin vielä liian haastavaa isojen lautojen kanssa. Kokemus oli kuitenkin kaikin puolin positiivinen ja uskon, että ainakin Miika lähtee kokeilemaan surffausta uudelleen. Kaiken kaikkiaan miniloma oli onnistunut ja lähdimme iloisin mielin ajelemaan kotia kohti.

Seuraavana päivänä meillä alkoi taas arkinen aherrus ja vieraamme pääsivät jatkamaan jo aikaisemmin aloittamaansa nähtävyyskierrosta Sydneyn kaupungin vilskeessä. Kiitos Tuukka ja Elisa matkaseurasta!

- Maiju