Synnytykseen valmistautuminen alkoi sairaalakassin pakkaamisella. Täytin laukkua hiljalleen sairaalasta saatujen ohjeiden mukaan. Lista sisälsi lähinnä kaiken mahdollisen vauvanhoitotarvikkeista nenäliinoihin. Sairaalalta saisi ainoastaan puhtaat lakanat, kaikki muut täytyi olla omasta takaa mukaanlukien vaatteet. Mitään sen kummallisempia synnytyssuunnitelmia emme tehneet. Olen kuullut niin monia tarinoita siitä kun asiat ei mennytkään niin kuin suunnitteli. Päätimme siis olla suunnittelematta ja tehdä niin kuin täytyy tai sillä hetkellä tuntuu hyvälle.
Varsinainen synnytys käynnistyi lapsiveden menolla aamuyöllä. Muutaman minuutin päästä vesien menosta olimmekin jo puhelinyhteydessä synnytysosastolle. Meitä kehoitettiin tulemaan heti tarkistuttamaan tilanne. Tunnin sisällä olimmekin jo sairaalassa, jossa vauvan tilaa seurattiin hetki. Kuitenkin koska minulla ei ollut vielä supistuksia lähettettiin meidät vielä takaisin kotiin ja pyydettiin tulemaan seuraavana aamuna takaisin synnytyksen käynnistykseen mikäli mitään ei tapahtuisi ennen sitä.
Kotona nukuimme muutaman tunnin. Supistukset alkoivat hiljalleen ja illalla olimmekin taas matkalla sairaalaan, nyt säännöllisten supistusten kanssa. Kaikki synnytyssalit olivat kuitenkin varattuja, joten meidät lähetettiin hetkeksi osastolle. Osastolla supistukset voimistuivat ja muutaman tunnin päästä olimmekin taas synnytyssalissa. Kivunlievitykseksi minulle tarjottiin Morfiinia ja ilokaasua. Kokeilin molempia mutta merkittävää apua en niistä saanut. Aikaisemmin kokeilemani lämpötyyny sekä Miikan hieronta olivat mielestäni paras apu. Epiduraali oli sitten seuraava vaihtoehto mutta sitä en koskaan kerennyt edes harkita sillä noin puolitoista tuntia synnytyssailiin pääsystä sain syliini ihanan pienen tyttövauvan.
Synnytyksestä Australiassa jäi kaikin puolin positiivinen kokemus. Kaikki toimi eikä kielellisiä ongelmiakaan ollut. Luulisin, että kokemuksemme olisi aikalailla samanlainen vaikka olisimmekin synnyttäneet Suomessa. Nyt ei muuta kuin nauttimaan Australialaisesta perhe-elämästä!
"En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä, iloa, rakkautta, ihmetystä tai tyytyväisyyttä,
joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...
Ennen kuin minusta tuli äiti."
- Maiju
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti