Vihdoin oli aika sanoa viimeiset hyvästit ja aloittaa kauan odotettu matka kohti uutta maata. Meille tulee varmasti ikävä Suomea ja siellä asuvia ystäviä ja sukulaisia. Uskon kuitenkin, että kotiudumme hyvin myös Australiaa sillä nykyisin yhteydenpito on helppoa, eikä välimatka Suomeen tunnu niin suurelle. Kaiken kaikkiaan tärkeintä on, että saamme olla yhdessä, sillä se tekee kodin!
Matkustimme junalla Helsinkiin, jossa kävimme ystäviemme luona maittavalla päivällisellä. Matkamme jatkui Helsinki-Vantaan lentokentälle. Hyvästelimme saattajamme ja lähdimme odottelemaan lentoamme. Minun rinkka painoi 22.8 kg ja Miikan kilon vähemmän, ei olisi paremmin voinut mennäkään. Käsimatkatavaroita tosin oli niin paljon, että painorajat saattoivat paukkua niiden osalta.
Coogee |
Lento lähti ajallaan ja 11 tuntia myöhemmin olimme Hong Kongissa. Kentällä totesimme lentomme olevan pari tuntia myöhässä, joten jouduimme odottelemaan vaihtolentomme lähtöä yhteensä kuusi tuntia. Päästyämme vihdoin koneeseen Miika huomasi ilokseen, että olimme istuutuneet Airbus 380-800 koneeseen: maailman suurimpaan matkustajakoneeseen. Lisäksi huvittuneina huomasimme, että taustamusiikkina soi kappale, jossa ainoat sanat olivat: ”i think i´m falling”. Voi olla ettei musiikkivalinta rauhoittavasta musiikista huolimatta ollut lentopelkoisille se paras mahdollinen. Yhdeksän tuntia myöhemmin laskeuduimme Sydneyyn - paikallista aikaa klo 9.30 tiistaiaamuna.
Olemme katsoneet paljon Australian rajalla TV-ohjelmaa ja siitä ”viisastuneina” osasimme odottaa tiukkoja kysymyksiä tullissa. Kuitenkaan meille ei esitetty ainuttakaan kysymystä viisumeista tai matkalaukkujen sisällöstä. Huh. Miikan pomo oli sovitusti meitä tuloaulassa vastassa. Haimme yhteistuumin aikaisemmin varaamamme vuokra-auton ja suuntasimme Miikan uudelle työpaikalle, jossa tapasimme Miikan tulevat työkaverit. Miikan selvitellessä työkuvioita minä katselin Miikan pomon pomon kanssa vuokra-asuntoja ja Australian vaarallisimpia eläimiä. Ihmiset olivat todella mukavia ja uskon, että Miikalla tulee olemaan todella mukavaa uudessa työpaikassa.
Meille oli varattu Miikan työpaikan puolesta väliaikaismajoitus kahdeksi viikoksi, joten suuntasimme seuraavaksi sinne. Löysimme paikan melko helposti ja Miikakin näytti osaavan jo ajella ihan hyvin vääränpuoleisesta liikenteestä huolimatta. Asunto osoittautui kivaksi (iso olohuone keittiö yhdistelmä, oma parveke, makuuhuone sekä kylpyhuone), vaikkakin parvekkeen alla kulkeva vilkasliikenteinen tie, sen takana oleva junarata ja lentokenttä, pilasivat hieman tunnelmaa. Hiljaista täällä ei tosiaan tule olemaan, mutta meitä se ei luultavastikaan häiritse.
Maroubra Bay |
Miikan eka työpäivä |
Tänään alkoi arki Miikalla ensimmäinen työpäivän merkeissä. Minä puolestaan keskityin voimien keräämiseen, asuntoilmoitusten selailuun sekä kotirouvan askareisiin. Tästä on hyvä jatkaa.
- Maiju
Ikävä teitä jo nyt
VastaaPoista