Sydney - Our new home

Lähtöpäivä koitti yllättävän nopeasti ja oli aika pakata viimeisetkin tavarat. Tällä kertaa sekä auto että peräkärry olivat ahdettu täyteen viimeistä koloa myöten. Hyvästelimme Tampereen ja suuntasimme kohti Keski-Suomea, jossa vietimme lähtöä edeltävän viikonlopun. Viikonloppu meni hujauksessa - vietimme laatuaikaa läheisten kanssa ja pähkäilimme mitä kaikkea pakkaisimme mukaan. Pakkaustehtävä osoittautui yllättävän haasteelliseksi. Purimme, karsimme ja pakkasimme yhä uudelleen. Miikan rinkan fyysiset rajat tulivat nopeammin vastaan, mutta minun isomman rinkan ongelmana oli paino. Tavaraa olisi mahtunut enemmänkin mutta sallittua 23 kiloa ei sopinut ylittää.

Vihdoin oli aika sanoa viimeiset hyvästit ja aloittaa kauan odotettu matka kohti uutta maata. Meille tulee varmasti ikävä Suomea ja siellä asuvia ystäviä ja sukulaisia. Uskon kuitenkin, että kotiudumme hyvin myös Australiaa sillä nykyisin yhteydenpito on helppoa, eikä välimatka Suomeen tunnu niin suurelle. Kaiken kaikkiaan tärkeintä on, että saamme olla yhdessä, sillä se tekee kodin!

Matkustimme junalla Helsinkiin, jossa kävimme ystäviemme luona maittavalla päivällisellä. Matkamme jatkui Helsinki-Vantaan lentokentälle. Hyvästelimme saattajamme ja lähdimme odottelemaan lentoamme. Minun rinkka painoi 22.8 kg ja Miikan kilon vähemmän, ei olisi paremmin voinut mennäkään. Käsimatkatavaroita tosin oli niin paljon, että painorajat saattoivat paukkua niiden osalta.

Coogee

Lento lähti ajallaan ja 11 tuntia myöhemmin olimme Hong Kongissa. Kentällä totesimme lentomme olevan pari tuntia myöhässä, joten jouduimme odottelemaan vaihtolentomme lähtöä yhteensä kuusi tuntia. Päästyämme vihdoin koneeseen Miika huomasi ilokseen, että olimme istuutuneet Airbus 380-800 koneeseen: maailman suurimpaan matkustajakoneeseen. Lisäksi huvittuneina huomasimme, että taustamusiikkina soi kappale, jossa ainoat sanat olivat: ”i think i´m falling”. Voi olla ettei musiikkivalinta rauhoittavasta musiikista huolimatta ollut lentopelkoisille se paras mahdollinen. Yhdeksän tuntia myöhemmin laskeuduimme Sydneyyn - paikallista aikaa klo 9.30 tiistaiaamuna.

Olemme katsoneet paljon Australian rajalla TV-ohjelmaa ja siitä ”viisastuneina” osasimme odottaa tiukkoja kysymyksiä tullissa. Kuitenkaan meille ei esitetty ainuttakaan kysymystä viisumeista tai matkalaukkujen sisällöstä. Huh. Miikan pomo oli sovitusti meitä tuloaulassa vastassa. Haimme yhteistuumin aikaisemmin varaamamme vuokra-auton ja suuntasimme Miikan uudelle työpaikalle, jossa tapasimme Miikan tulevat työkaverit. Miikan selvitellessä työkuvioita minä katselin Miikan pomon pomon kanssa vuokra-asuntoja ja Australian vaarallisimpia eläimiä. Ihmiset olivat todella mukavia ja uskon, että Miikalla tulee olemaan todella mukavaa uudessa työpaikassa.

Meille oli varattu Miikan työpaikan puolesta väliaikaismajoitus kahdeksi viikoksi, joten suuntasimme seuraavaksi sinne. Löysimme paikan melko helposti ja Miikakin näytti osaavan jo ajella ihan hyvin vääränpuoleisesta liikenteestä huolimatta. Asunto osoittautui kivaksi (iso olohuone keittiö yhdistelmä, oma parveke, makuuhuone sekä kylpyhuone), vaikkakin parvekkeen alla kulkeva vilkasliikenteinen tie, sen takana oleva junarata ja lentokenttä, pilasivat hieman tunnelmaa. Hiljaista täällä ei tosiaan tule olemaan, mutta meitä se ei luultavastikaan häiritse.

Maroubra Bay

Olimme hyvin väsyneitä aikaerosta johtuen (9h Suomen aikaa edellä), mutta nukkumaan ei auttanut mennä. Päätimme siis lähteä ulos syömään. Suuntasimme Coogeelle, jossa poikkesimme Subwayssa. Nautimme patongit rannalla ja ihailimme hetken aikaa kauniita maisemia ja totesimme että lämpöä oli melkein 30 astetta. Kuulemma täällä on ennätyslämmin syksy, joten lämpimiä kelejä on vielä luvassa. Coogeelta ajoimme lempialueellemme Brighton le sandsiin, jossa kävimme ruokakaupassa. Ostimme perusruokatarpeita ja totesimme, että ruoka täällä on kalliimpaa kuin muistimme. Takaisin asunnolle päästyämme, yritimme pysyä vielä hetken hereillä, mutta jouduimme pian luovuttamaan.

Miikan eka työpäivä

Seuraavana aamuna Miika heräsi virkeänä jo viiden aikaan. Pian sen jälkeen alkoi palohälytys soimaan ja minunkin täytyi nousta ylös. Miika meni tarkastamaan tilanteen ja soitti hetken päästä minutkin pihalle. Piha oli täynnä paloautoja ja unisia ihmisiä. Hälytys oli onneksi väärä. Paloharjoituksia ei voi kuitenkaan koskaan olla liikaa. Söimme ”harjoitusten” jälkeen aamupalan ja vähän myöhemmin suuntasimme läheiselle ostoskeskukselle kuntosalille. Saimme seitsemän vuorokauden ilmaiset tutustumispassit. Teimme kevyen salitreenin, jonka jälkeen kävimme syömässä ostoskeskuksen food courtilla. Ostoskeskukselta jatkoimme matkaa Maroubra Baylle rannalle. Päivä oli kuitenkin todella tuulinen, joten jo hetken makoilun jälkeen iholle vastalevitetty aurinkorasva oli täynnä hiekkaa. Kävimme myös ensimmäistä kertaa uimassa.

Tänään alkoi arki Miikalla ensimmäinen työpäivän merkeissä. Minä puolestaan keskityin voimien keräämiseen, asuntoilmoitusten selailuun sekä kotirouvan askareisiin. Tästä on hyvä jatkaa.

- Maiju