Haaveena Australia - viisumi haussa

Ajatuksissamme on jo pitkään leijunut haave asua ja työskennellä ulkomailla. Vielä tuolloin emme kuitenkaan tienneet, että se voi oikeastikin toteutua ja vielä näinkin pian.

Emme muista tarkkasti koska aloimme kohdistaa ajatuksemme juuri Australiaan, mutta etenkin työllistymistä ajatellen tunne oli positiivinen. Suurinpiirtein vuosi sitten aloimme tosissamme pohtia lähtöä. Minulla tosin kerkesi jo moneen otteeseen mennä pupu pöksyy ja olin varma etten pärjäisi "surkean" kielitaitoni kanssa. Miika kuitenkin vakuutteli, että on sitä taitamattomatkin pärjänneet ja tästä rohkaistuneena aloimme selvittelemään mahdollisuuksia.

Miikalla oli ajatuksena hakea Australiasta kunnon töitä. Minun suunnitelmani olisi olla kotirouvana ja ehkä tehdä jotain pieniä hanttihommia kielen oppimisen rinnalla. Tulevaisuus näyttää mihin suuntaan oikeasti haluan lähteä. Sairaanhoitajan työt taitavat kuitenkin jäädä ainakin näin alkuun, sillä tie Australialaiseksi sairaaanhoitajaksi ei ole helppo. Lisäksi sairaanhoitajan työluvan saamisessa voisi mennä hyvinkin kauan ja sitä varten täytyisi käydä kallis koulutus. Emme myöskään ole varmoja kuinka kauan maassa viihtyisimme, joten päädyimme harkitsemaan työkuvioitani uudelleen kun olemme oikeasti kotiutuneet.

Ensimmäinen ja varmastikin suurin haaste Australiaan muuttamisessa olisi viisumin saaminen. Tarkoituksemme oli lähteä hakemaan pysyvämpää viisumia eli työviisumia, joka mahdollistaisi myös pidempiaikaisemmat työsuhteet. Work and holiday- viisumin saisi nopeasti ja helposti, mutta se ei mahdollista "oikeiden töiden" tekemistä, sillä työsuhde yhden työnantajan palveluksessa saisi kestää korkeintaan kolme kuukautta. Tiesimme kuitenkin ettei työviisumin saaminen olisi helppoa ja se vaatisi paljon aikaa ja vaivaa. Mitä sitten työviisumiin vaaditaan? Työviisumia varten täytyisi kerätä tietty määrä pisteitä, joita saa muun muassa iästä, koulutuksesta, työkokemuksesta sekä kielitaidosta. Lisää tietoja viisumin hakemisesta löytyy osoitteesta www.immi.gov.au.

Himos 19.1.14

Miikalle tuli kolme vuotta alan työkokemusta täyteen marraskuussa 2013. Tästä saadut pisteet olivat tärkeitä, joten tiesimme jo ennen prosessin alkua, että viisumin hakeminen venyisi ainakin sinne. Ajatukset kaukomailla Miika alkoi kuitenkin jo tutkimaan Australian työmarkkinoita ja löysi kiinnostavan työpaikan, joka vastasi aika paljon nykyisiä töitä. Miika lähetti työhakemuksen lokakuun alussa ja pian sen jälkeen saimme tiedon, että Miikalle olisi vakituinen työpaikka tarjolla Sydneyssä. Emme olisi koskaan uskoneet, että työpaikka löytyisi näin "helposti". Enää puuttuisi vain viisumi, tosin prosessi helpottui huomattavasti, sillä Miikan työpaikka lähti sponsoroimaan viisumihakemustamme.

Miika ilmoittautui jo loppukesällä 2013 kielikokeeseen, joka oli marraskuun alussa. Kielikokeen vastaukset tulivat kaksi viikkoa kokeen jälkeen - koe oli mennyt erinomaisesti. Sitten alkoikin papereiden haaliminen: koulu-/työtodistukset, virkatodistukset, matkavakuutuskopiot ym. Kun kaikki tarvittava oli saatu kerättyä postitimme paperit Australiaan ja jäimme odottelemaan. Saimme viisumikonsultilta arvion, että prosessissa menisi kaksi viikkoa. Pian huomasimme kuitenkin jo vuoden vaihtuneen, eikä viisumista ollut vieläkään kuulunut mitään. Muutto toiseen maahan tuntui vielä kaukaiselle, vaikka lähtö voisi olla minä päivänä hyvänsä.

Aloimme kuitenkin jo hiljalleen kuskaamaan tavaroita Miikan vanhempien varastoon ja samalla tutkimaan asuntovaihtoentoja mahdollisesta uudesta kotikaupungistamme. Tavaroiden pakkaamisen aloitimme kaikesta pienestä ja "turhasta", kuten ylimääräisistä astioista. Veimme monta autollista varastoon ja arjen edelleen rullatessa huomasimme, ettemme kaivanneet varastoon pakkaamiamme tavaroita. Tästä pikaisen johtopäätöksen tehneenä voisin olettaa tuon kaiken tavaran olevan täysin turhaa kaappien täytettä. Asuntoja puolestaan katselimme lähinnä vain mielenkiinnosta, sillä totisemman etsinnän aloittaisimme vasta Australiaan päästyämme. Tosin nyt meillä on hyvä kuva tarjonnasta ja tiedämme suurin piirtein mitä haemme.

Äänekoski 23.2.14

Odotus jatkui. Talviurheilustakaan ei tänä talvena ollut apua - koko talvi on ollut lähes lumeton, eikä pakkasiakaan ole juuri ollut. Miika täytti pyöreitä Helmikuun alussa ja syntymäpäivälahjaksi järjestimme ystävien kanssa lasketeluviikonlopun Himokselle. Onneksemme kelit muuttuivat hetkellisesti ja pakkanen nousi lähes 20 asteeseen. Tämän ansiosta rinteiden kunto oli lumetuksen ansiosta mitä mainioin. Luonnonlunta ei kuitenkaan edelleenkään juuri ollut, joten hiihtäminen ei onnistunut. Myöhemmin yritimme hiihtoa järven jäällä, mutta lumenpuute pilasi täysin ensimmäisen ja viimeisen hiihtokokemuksemme tältä talvelta. Ehkä näin jälkikäteen ajatellen luistimet olisivat voineet olla parempi varuste tuohon keliin?

Lopulta pitkältä tuntuva odotuksemme palkittiin, kun 1.2.2014 saimme vihdoin tiedon, että olemme saaneet työviisumit! Lähtöpäivä tuntui kuitenkin edelleen venyvän aina vain pidemmälle. Viikot kuluivat ja olimme jo äärimmäisen malttamattomia. Lopulta saimme Miikan työpaikalta varmistuksen mahdollisesta lähtöpäivästä ja varasimme lennon heti. Valikoimme päiväksi sunnuntain 16.3. Tällöin pystyisimme vielä viikonlopun aikana hyvästelemään ystävät ja sukulaiset ja suuntaamaan hyvillä mielin kohti uusia seikkailuja!

- Maiju