Norja - pikavisiitillä pohjoisessa

Päätimme kesäloman kunniaksi lähteä käymään pohjoisessa ja samalla reissulla myös Norjassa, sukulaistemme uudella leirintäalueella. Aloitimme matkan tietämättöminä siitä kaiheasta ajosta joka meillä oli edessä. Toki emme tehneet mitään tiukkaa aikataulua, sillä emme olleet varmoja missä kaikkialla haluaisimme käydä.

Ensitöiksemme ajelimme Rovaniemelle moikkaamaan serkkujani sekä pientä prinssiä. Matka jatkui vielä samana iltana isäni luokse Pyhälle.

Seuraavana aamuna päätimme ensitöiksemme käydä kuntosalilla. Hotellin kuntosalilla ei ollut muita, joten saimme nauttia rauhassa urheilusta sekä ikkunasta avautuvasta tunturimaisemasta. Salin jälkeen söimme ruhtinaallisen lounaan hotellilla. Illalla menimme porukalla pelaamaan frisbeegolfia. Pyhän frisbeegolfrata on 18 väylänen ja se oli mielestämme todella hyväkuntoinen ja monipuolinen. Maasto oli vaihtelevaa ja rinnettä ylös alas kävely käy kuntoilusta. Meidän onneksemme edes ötököistä ei ollut haittaa. Pelin alussa sovimme, että häviäjä tarjoaa jälkiruoan ja ylätys yllätys minä sain toimia maksumiehenä. Tarjosin siis iskälle ja Miikalle jäätelöt jäätelöbaarissa.

Seuraavana päivänä päätimme kiivetä Miikan kanssa Noitatunturin huipulle, joka on Pyhä-Luoston kansallispuiston korkein kohta (540 m). Varasimme mukaamme pientä naposteltavaa matkaevääksi. Polku oli alusta asti hyvin kivinen ja vaikeakulkuinen, mutta takaisinkaan ei voinut enää kääntyä (toivoimme salaa, että polku paranisi). Pidimme ensimmäisen tauon Oravalammella. Sytytimme nuotiopaikalle tulen ja paistoimme makkarat. Aterian jälkeen aloitimme kapuamisen Noitatunturille. Matkaa ei ollut paljon, mutta aikaa kipuamiseen kului paljon - maasto oli aina vain kivikkoisempaa. Kivikkoinen kävelyalusta ei oikein nilkkakipuiselle Miikalle ollut paras mahdollinen mutta maisemat olivat tällä puolella niin upeat ettemme katuneet hetkeäkään (Miika ehkä muutaman hetken) reittivalintaamme.

Noitatunturin päällä söimme viimeisiä eväitämme nauttien auringonpaisteesta ja huikeista näkymistä, vaikkakin vesi oli jo siinä vaiheessa viimeistä pisaraa myöten juotu. Evästauon jälkeen aloimme laskeutua tunturin toista puolta alas; tällä puolella oli kunnollinen polku ja loppumatka meni yllättävän nopeasti. Täytimme vesipullomme Karhunjuomalammella ja ennen kuin huomasimmekaan olimme jo Pyhänkasteenputouksella. Nälkä kurni jo kovasti, sillä emme olleet syöneet kunnollista päivällistä ja kello lähenteli jo kuutta. Kävelimme siis nopeasti Isonkurun läpi, kipusimme portaat ylös (Miika raahautui) ja pian olimmekin jo autolla. Raskaan kävelyrupeaman jälkeen kävimme pikaisesti peseytymässä ja suunnistimme pitsalle Huttu-Uulaan. Pitsan jälkeen pelailimme uuden kierroksen frisbeegolfia; minä tarjosin taas jälkiruoan.

 

Parin urheilullisen päivän jälkeen päätimme lähteä ajelemaan kohti Pohjois-Norjaa. Söimme päivällisen Sodankylässä, josta ostimme myös mm. kahvia tuliaisiksi Norjaan. Matkalla pysähdyimme "Karhunpesässä" - myymälän takaa lähti portaat ylös rinteeseen josta löytyi ontto kivi, jonka sisällä mahtui aikuinenkin seisomaan suorassa. Kiven pinta oli sisältä huisin hieno. Onko luonto tosiaan muovannut jotain näin hienoa?

Päätimme yöpyä leirintäalueella Karigasniemellä aivan Inarijoen varrella - Suomen puolella kun yöpyminen on halvempaa. Saimme kivan pienen mökin, jonka jääkaappi täyttyi pian kaupasta hakemilla aamupalatarpeillamme. Illallisen kävimme syömässä varmasti Karigasniemen ainoassa ravintolassa, jossa Suomen kieltä ei juurikaan kuullut.

Nordkapp

Lähdimme seuraavana aamuna ajelemaan kohti Nordkappia. Matka oli pitkä (284 km), mutkainen ja täynnä poroja. Vähän ennen Nordkappia oli pieni kylä, jossa kävimme hampurilaisilla. Perille päästyämme keli oli taas mitä mainioin, joten saimme nauttia kunnolla huikeista Nordkappin maisemista. Pystysuorat seinämät, kirkkaan sininen meri, laivoja kaukaisuudessa... Turisteja oli alueella melko paljon, mutta isolla alueella se ei haitannut. Sisällä tutustuimme museoon, katsoimme "elokuvan" ja söimme hyvää kalakeittoa. Ajokilometrejä oli suunniteltu vielä tälle päivälle vielä toinen samanlainen rypistys, joten jatkoimme taas matkaa. Tosin maisemia olisi voinut ihailla pidemmänkin aikaa ja minua harmitti kun meillä ei ollut telttaa mukana, jossa olisimme voineet yöpyö katsellen auringonlaskua täällä Euroopan pohjoisimmassa kolkassa.

Ajelimme Nordkappista suoraan Altaan, jossa sukulaistemme leirintäalue on. Olimme alkuillasta perillä Alta River Campingissa. Pitkä ajopäivä oli tehnyt tehtävänsä ja väsymys oli kova. Kävimme vielä kuitenkin ennen nukkumaan menoa kotasaunan pehmeissä löylyissä.

Alta River Camping

Seuraavana päivänä puuhastelimme aamupäivän leirintäalueella. Päivällä päätimme käydä uimassa jäämeressä. Meidän epäonneksemme ukkospilvi peitti juuri ennen veteen pääsyämme lämmittävän auringon, mutta koska näin ainutlaatuista tilaisuutta ei voinut heittää hukkaan, oli meidän käytävä jäisessä vedessä kastautumassa (ei se oikeasti kylmää ollut).

Kolmantena päivänä suunnistimme heti aamupalan jälkeen Alta-museoon katsomaan kalliopiirroksia. Aurinko paistio taas pilvettömältä taivaalta, joten saimme ihastella piirroksia ihan rauhassa. Kiersimme myös sisällä museossa tutustuen mm. Pohjois-Norjan kulttuuriin. Museokierroksen jälkeen kävimme syömässä porosalaatit keskustassa. Lounaan jälkeen kävimme hakemassa kaupasta kokonaisia katkarapuja ja muita ruokatarvikkeita gourmet-illallista varten.

Bubbelen

Neljäntenä päivänä ajattelimme lähteä hiljalleen ajelemaan merenrantaa myötäillen kohti Suomea. Valitsimme tämä hieman pidemmän reitin mahtaviksi kehittujen maisemien vuoksi. Matkalla pysähdyimme "Bubbelenissa" - paikka jossa vesi tulee kallionsisältä ja purkautuu pienestä aukosta kuplien maanpinnalle ja siitä jatkaa matkaansa kohisten vesiputouksena. Paikkaa ei ole millään tavoin merkattu, mutta läheinen leirintäalue kuulemma neuvoo ohjeet perille. Me löysimme jonkinlaiset ohjeet netistä ja niiden avulla löysimme, ihme kyllä, perille. Kipusimme pientä polkua kohti yhä ylemmäs. Matka ei ollut pitkä ja se oli lähinnä mukavaa vaihtelua autossa istumiseen. Paikka oli hieno ja suosittelemme siellä poikkeamista ohikulkijoille.
 

Evästauko

Tie oli mutkainen ja jossain kohtaa aloimme katua päätöstämme lähteä "maisemareitille". Maisemat olivat kyllä hienot, mutta ajaminen ja autossa istuminen alkoi todella puuduttaa. Viimeistään siinä vaiheessa kun saimme isot ylinopeussakot (ylinopeutta oli vain 8 km/h) olimme varmoja, että olimme väärällä reitillä. Kesälomamieli kirkasti kuitenkin ajatuksemme ja saimme myös nautittua näistä jylhistä maisemista. Vihdoin illan hämärtyessä saavuimme Suomen puolelle. Kilpisjärvellä oli kuitenkin sen verran ruuhkaa, että päätimme illallisen jälkeen jatkaa vielä matkaa eteenpäin. Yövyimme Karesuvannossa Davvi Artic lodgessa, josta saimme saunallisen mökin. Loppu ilta kuluikin saunoessa.

Aamulla söimme hieman tylsän aamupalan hotellilla ja jatkoimme matkaa. Tarkoituksena ajaa Äänekoskelle saakka. Söimme lounaan Pellossa ja Oulusta haimme kaupasta evästä loppumatkalle. Vihdoin perillä! Viimeinen päivä oli pelkkää ajosuorittamista ja olin ylpeä siitä, että pystyn rehdisti sanomaan: "hoidin oman osuuteni". Reissumme aikana kilometrejä kertyi yhteensä noin 3000 ja ajamiseen kului noin viisi päivää. Huh huh olipahan rutistus meille jotka ei autoilusta todellakaan pidä!

- Maiju