Kiina, Peking - viikko tehoturisteina

Päätimme Miikan kanssa jatkaa matkaa suoraan Islannista Kiinaan, jossa ystävämme Jonna ja Juho olivat vaihdossa. Peking - mikäs sen parempi tekosyy loman pidentämiseen? Ensi töiksemme tyhjensimme Helsinki-Vantaan lentokentälle saavuttuamme rinkojen sisällön autoon ja pakkasimme kesäisemmän vaatekerran tilalle. Hyvästelimme Islannin matkaseuramme Tuijan ja Riston ja koska aikaa oli riittämiin, päätimme käydä syömässä lounaan. Söimme kunnon suomalaista kotiruokaa; jauhelihakeittoa ja ruisleipää ja siirryimme täysillä vatsoilla turvatarkastuksen toiselle puolelle odottelemaan lennon lähtöä.

Lento pääsi lähtemään ajallaan ja olimme 7,5 tunnin jälkeen Pekingissä. Käytännössä aikaeron vuoksi menetimme yhden kokonaisen yön ja laskeuduimme Kiinan aikaisin aamulla. Miika sai nukuttua koneessa hyvän tovin, mutta minun uneni jäivät todella vähäisiksi.

Lama Tempel

Olimme varanneet etukäteen hostellin, jota Jonna suositteli. Varasimme hostellin kautta myös lentokenttäkuljetuksen, mutta emme löytäneet mistään nimellämme varustettua kylttiä tai kuskia. Miika soittelikin melko pian hostellille ja kyseli missä kuskimme viipyi. Hostellilta ilmoitettiin, että kuski oli ollut paikalla, mutta oli lähtenyt kun meitä ei näkynyt. Jostain kumman syystä meille tuli tunne ettei kuski koskaan edes ollut kentällä (olimme tosiaan kentällä ajoissa). Lähdimme siis metsästämään taksia, joka onneksi löytyi melko nopeasti. Ongelmia tuotti kuitenkin kuskin kanssa kommunikoiminen - kuski ei millään ymmärtänyt minne halusimme mennä vaikka kertomamme lisäksi näytimme osoitetta heidän omalla kirjoituksellaan hostellin nettisivuilta ja viimeisenä oljenkortena aluetta kartalta. Yhtäkkiä kuski näytti kuitenkin tajuavan minne halusimme ja pääsimme matkaan. Tosin epäileväisinä seurasimme itse kuskin liikkeitä navigaattorimme avulla; oikeaan suuntaan näytimme ajelevan. Hostellin kohdalla jouduimme kuitenkin huutamaan kovaan ääneen seis ja jäimme kyydistä suurin piirtein oikealla kohdalla pienen hintaneuvottelun jälkeen.

Seuraavaksi ongelmaksi muodostui hostellin (Spring Time hostel) löytäminen. Pyörimme ympyrää ja harhailimme samalla risteysalueella. Pian huomasimme kuitenkin, että olimme pyörineet koko ajan aivan hostellin nurkalla. Löysimme siis perille ja saimme huoneemme sekä Kiina-aiheisia kortteja lohdutukseksi siitä kun lentokenttäkuljetus ei ollut onnistunutkaan. Hostelli on uusi ja sen huomaa kaikkialta, niin palveluista kuin itse rakennuksestakin - kun jokin asia ei toimi muistetaan esimmäisenä mainita, että hostelli on vasta avattu.

Olimme niin aikaeron rasittamia, että päätimme ottaa pienet päiväunet, joilta heräsimme Jonnan ja Juhon kolkuttaessa oveamme. Ei muuta kuin ylös, ulos ja tutustumaan ensimmäisiin Pekingin nähtävyyksiin. Kiertelimme hienossa puistossa sekä Lama Temppelillä sekä kävimme tutustumassa Jonnan ja Juhon asumukseen. Illemmalla päätimme vielä käydä Olympic Parkissa, joka on rakennettu Pekingin vuoden 2008 olympialaisia varten. Jäimme metrolla hieman aikaisemmalla pysäkillä ja kävelimme hämärtyvän illan ja iloisten Penkingiläisten ihmisten musisoinnin ja hauskanpidon luoman hyvän tunnelman ympäröimänä kohti puistoa. Alueella oli paljon paikallisia turisteja sekä erilaisia kojuja heitä varten - jokaisella lapsella roikkui kaulassa kultainen vuoden 2008 Olympia mitallin kopio. Alue on hienoimmillaan pimeällä, sillä puisto on valaustu hienoilla valoilla - oranssin punainen yleisurheilustadion Bird´s Nest sekä sininen uimastadion Water Cube. Lisäväriä loi paikallisten lennättämät leijat, jotka oli varusteltu toinen toistaan värikkäimmillä valoilla.

Bird´s Nest

Water Cube

Metroaseman metsästystä

Seuraavana päivänä suuntasimme Taivaallisen rauhan aukiolle (Tian'anmen-aukio) Jonnan ja Juhon ollessa koulussa. Metrosta ulos päivänvaloon astuessamme huomasimme kuitenkin, ettei kyseessä ollut mikään tavallinen päivä. Puomien ja sotilaiden ympäröimän aukion ympärille oli kerääntynyt suuri joukko paikallisia, eikä itse aukiolle tai museoon ollut asiaa. Hetken ihmettelyn jälkeen olin valmis juoksemaan henkeni edestä karkuun kun aukion keskellä olleet sotilaat alkoivat "ampua" tykeillä. Olimme ihmeissämme, emmekä voineet kuin pidellä korviamme, sen verran kova ääni tykeistä lähti. Emmekä tiedä vielä tänä päivänäkään kenen tai minkä kunniaksi tykeillä ammuttiin, mutta olipahan sekin kokemus. Kävimme samalla myös Kielletyn kaupungin portilla, mutta olimme liikkeellä sen verran myöhään, ettei sisälle enää päässyt. Päätimme kiertää Kielletyn kaupungin reunustaa pitkin kohti kukkulaa, jonka päältä on hyvät näkymät Kiellettyyn kaupunkiin. Päivä oli lämmin mutta erittäin harmaa saastesumusta johtuen. Saimme kuitenkin kukkulalta jonkinlaisen käsityksen siitä miten suuresta palatsikompleksista oli kyse.

Kielletty kaupunki

Kiellettyyn kaupunkiin tutustumisemme osottautui todella raskaaksi ja jalkamme olivat todella väsyneet ja rakoilla monen monen kolometrin kävelystä. Illalla suuntasimme kuitenkin vielä läheiselle ostoskadulle "shoppailemaan". Lähinnä ihmettelimme suuria ostoskeskuksia ja söimme hyvin.

The Kro's Nest, pitsapäivä

Perjantaina pääsimme luokkaretkelle Jonnan ja Juhon vaihtariluokan kanssa. Kohteena oli Kiinan muuri - The Great Wall. Reput oli ahdettu täyteen edellisenä päivänä hamstraamiamme pikkunaposteltavia ja vettä, muurilla kun ei ole ruokatarjoilua. Bussimatka kesti n. 1,5 h ja siinä ajassa kerkesimme jo syödä osan eväistämme (aamulla ostamamme tuliset kanapiirakat). Kiinan muuria alkoi vilahdella aina siellä täällä ja pian olimmekin perillä kohteessamme muurin Jinshanling-nimiselle osalla. Ilma oli loistava, aurinko paistoi, eikä saastesumusta ollut tietoakaan. Pikaisen yhteiskuvan jälkeen porukka hajaantui ja lähdimme omaan tahtiin tutustumaan tuohon Kiinan suurimpaan nähtävyyteen. Ensivaikutelma oli huikea - korkeita vuorenhuippuja joita pitkin muuri kulkee aina silmän kantamattomiin. Tässä vaiheessa ei voinut kuin vain ihmetellä sitä suurta hikipisaroiden määrää, joka muuria rakentaessa on vuodatettu.

Opettaja kehoituksesta tutustuimme muurin "hienompaan" osaan ensin.Tämä uudistettu osaa pitkin kävellessä pystyi melkein kuvittelemaan miltä 1300-luvun loppulla on siellä näyttänyt. Tosin turisteja ei siihen aikaan luultavastikaan ollut. Emme kuitenkaan viitsineet kävellä uudistettua muuria liian pitkälle, sillä vanhempi muurin osa kiehtoi kovasti. Kaukaa katsottuna vanha osa näytti ihan samalle kuin uudistettukin, mutta lähempää tarkastellessa huomasi, että muuri oli osin pahasti sortunut. Miikan nilkka alkoi tällä röpelöisemmällä alustalla vihoitella, joten tyydyimme lähinnä vain ihailemaan maisemia yltiöpäisen patikoimisen sijasta. Muurilla olimme täysin paahtavan auringon armoilla, joten hattu ja auronkorasva oli tarpeen. Vielä muutama kuva ennen paluumatkalle lähtöä. Paluumatka tuntui kestävän ikuisuuden ja nälkä oli kova. Heti takaisin päästyämme kävimmekin syömässä Jonnan ja Juhon vakiopaikassa (ei turisteille suunnatussa perinteisessä kiinalaisessa ravintolassa). "Oppaamme", joiksi myös ystäviämme täällä olemme alkaneet kutsumaan, tilasivat tottuneesti kiinalaisin merkein kirjoitetulta listalta mm. pavunpalkoja ja kanaa. Ruoka oli todella hyvää kuten yleensäkin Kiinassa.

Kiinanmuuriseikkailun jälkeen kävimme syömässä Pekingin ankkaa. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille tänne tuleville! Koska olemme "tehoturisteja" suuntasimme heti seuraavana päivänä Kesäpalatsille. Palatsialue oli täynnä turisteja ja päivä oli taas todella lämmin, joten kiertelimme alueen hyvin suurpiirteisesti. Palatsikierroksen jälkeen otimme taksin ja päädyimme vatsat kurnivina teppanyaki-paikkaan. Maksoimme alle 30 € per pää ja saimme tilata listalta mitä halusimme (sisälsi myös kaikki juomat) niin paljon kuin jaksoimme syödä. Ruoka oli niin hyvää, että olimme harmissamme kun vatsamme täyttyivät niin nopeasti.

Sunnuntai oli shoppailupäivä. Suuntasimme heti aamutuimaan antiikkimarkkinoille, jossa kiertelimme tunteja mitään ostamatta. Tavaraa oli jos jonkin laista ja etenkin vanhat (tai ainakin vanhan näköiset) posliinivaasit ja huonekalut kiehtoivat minua. Niiden raahaaminen Suomeen olisi kuitenkin tuhoon tuomittu ajatus, joten tyydyin vain ihastelemaan niitä. Antiikkimarkkinoiden kuumuudesta oli ihana siirtyä hetkeksi viileään ostoskeskukseen, joka oli täynnä silmälasiliikkeitä. Ostimme molemmat itsellemme uudet autinkolasit, kovan tinkimisen jälkeen tietysti. Maanataina kävimme katsomassa shoppailun ohella akropatiaa. Tiistai taisi kulua oikeastaan lepäillessä ja hutongeilla (pienillä kujilla) pyöriessä. Keskiviikkoaamuna olikin aika lähteä kotiin. Kiitos Jonna ja Juho ihanasta viikosta Pekingissä!

- Maiju