keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Sydney - Uuden alku

Tätä hetkeä on odotettu ja jännitetty. Nyt oli vihdoin aika...

Synnytykseen valmistautuminen alkoi sairaalakassin pakkaamisella. Täytin laukkua hiljalleen sairaalasta saatujen ohjeiden mukaan. Lista sisälsi lähinnä kaiken mahdollisen vauvanhoitotarvikkeista nenäliinoihin. Sairaalalta saisi ainoastaan puhtaat lakanat, kaikki muut täytyi olla omasta takaa mukaanlukien vaatteet. Mitään sen kummallisempia synnytyssuunnitelmia emme tehneet. Olen kuullut niin monia tarinoita siitä kun asiat ei mennytkään niin kuin suunnitteli. Päätimme siis olla suunnittelematta ja tehdä niin kuin täytyy tai sillä hetkellä tuntuu hyvälle. 

Varsinainen synnytys käynnistyi lapsiveden menolla aamuyöllä. Muutaman minuutin päästä vesien menosta olimmekin jo puhelinyhteydessä synnytysosastolle. Meitä kehoitettiin tulemaan heti tarkistuttamaan tilanne. Tunnin sisällä olimmekin jo sairaalassa, jossa vauvan tilaa seurattiin hetki. Kuitenkin koska minulla ei ollut vielä supistuksia lähettettiin meidät vielä takaisin kotiin ja pyydettiin tulemaan seuraavana aamuna takaisin synnytyksen käynnistykseen mikäli mitään ei tapahtuisi ennen sitä.

Kotona nukuimme muutaman tunnin. Supistukset alkoivat hiljalleen ja illalla olimmekin taas matkalla sairaalaan, nyt säännöllisten supistusten kanssa. Kaikki synnytyssalit olivat kuitenkin varattuja, joten meidät lähetettiin hetkeksi osastolle. Osastolla supistukset voimistuivat ja muutaman tunnin päästä olimmekin taas synnytyssalissa. Kivunlievitykseksi minulle tarjottiin Morfiinia ja ilokaasua. Kokeilin molempia mutta merkittävää apua en niistä saanut. Aikaisemmin kokeilemani lämpötyyny sekä Miikan hieronta olivat mielestäni paras apu. Epiduraali oli sitten seuraava vaihtoehto mutta sitä en koskaan kerennyt edes harkita sillä noin puolitoista tuntia synnytyssailiin pääsystä sain syliini ihanan pienen tyttövauvan.

Synnytyksestä Australiassa jäi kaikin puolin positiivinen kokemus. Kaikki toimi eikä kielellisiä ongelmiakaan ollut. Luulisin, että kokemuksemme olisi aikalailla samanlainen vaikka olisimmekin synnyttäneet Suomessa. Nyt ei muuta kuin nauttimaan Australialaisesta perhe-elämästä! 

"En ollut koskaan tuntenut sitä 
lämpöä, iloa, rakkautta, ihmetystä tai tyytyväisyyttä, 
joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...
Ennen kuin minusta tuli äiti."

- Maiju

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Sydney - Äitiyslomailua


Olen tässä viime aikoina ollut enemmän ja joskus vähemmän äitiyslomalla. Sain jo jonkin aikaa sitten lyhennettyä työviikkoni niin, että olin keskiviikot ja perjantait kotona hoitotyttöni aloitellessa päivähoitoa. Totutin häntä sinne hiljalleen niin, että kuukauden sisällä hän oli valmis aloittamaan siellä kokopäiväisesti. Olen saanut seurata tytön kasvua noin vuoden verran ja tuntuu haikealle kun en enää näe tyttöä päivittäin. Meillä on ollut todella hauskaa ja olen iloinen, että olen saanut antaa pienen palan suomalaisuutta tälle ihanalle perheelle. Hoitotyttöni sanavarastossa on yllättävän paljon jo suomenkielisiäkin sanoja kuten vauva, kala (kaka) ja kukkuu. Puhettani hän ymmärtää täysin ja tuntuu surulliselta, että kaikki se taito unohtuu hiljalleen.

Kun raskausviikkoja oli kertynyt 38 päätin vihdoin, että on aika jäädä kunnon äitiyslomalle. Tämä tarkoitti myös sitä, että jouduin hyvästelemään myös oppilaani ja kollegani Suomi-Koulussa. Äitiyslomalle jääminen tuntui haikealle, mutta odotan innolla tulevaa. Laskettu aika sen kun lähestyy ja ajatukset alkavat olemaan enenevässä määrin synnytyksessä ja uudessa tulokkaassa.

Pientä tavaranhamstraus-stressiäkin on ollut ilmassa - onko meillä nyt varmasti kaikki tarvittava. Totuushan on se, ettei kaupat häviä mihinkään mutta olisi kuitenkin kiva tuoda vauva valmiiseen kotiin. Onneksi löysimme viime romupäivänä paljon käytännöllisiä tavaroita kadun varrelta, joista tärkeimpänä on pakko mainita vauvan sänky (valkoinen puinen laatikko). Nukumme itsekin lattialla pelkällä patjalla, joten päätimme, ettemme hommaa vauvallekaan sen kummempaa sänkyä, ainakaan vielä.


Pieniä lakanoita en löytänyt mistään, joten päädyin hakemaan ihania kankaita kangaskaupasta ja ompelemaan liinavaatteet itse. Ompelukoneen sain lainaksi yhdeltä Suomalaiselta täällä jo pitkään asuneelta naiselta. Ompeleminen onkin ollut mukavaa puuhaa näin lomailun ohessa. Vaatteet ja vaipat olemme saaneet hommattua käytettynä ja tuttavamme täällä ovat luvanneet lainata meille lisää, mikäli niitä vielä tarvitsisimme. Hoitopöydän, kantorepun sekä autonistuimen löysimme myös käytettyinä. Rattaat taitavatkin olla ainoa uusi isompi hankintamme (Bugaboo Bee3).   

Tietysti tässä vaiheessa täytyi myös ikuistaa vauvamaha. Maaliskuun puolessa välissä kävimme ystäviemme kanssa kuvailemassa mahoja Sydneyn maisemissa. Samalla saimme nauttia viimeisistä hetkistä aikuisporukassa ja päätimme käydä kuvaussession päätteeksi illallisella The Star Casinon All-you-can-eat Garden Buffetissa. Buffetti oli ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ja etenkin jälkiruoat hurmasivat. Henkilökohtainen suosikkini oli ehdottomasti suklaaputous. Mukavan illan kruunasi ilotulitus Darling Harbourissa.

Toinen miellyttävä ravintolakokemuksen tarjosi The Boathouse, jossa kävimme hoitotyttöni perheen kanssa viime viikonloppuna. He halusivat tarjota meille lounaan tulevan perheenlisäyksen kunniaksi. Ravintola oli viihtyisä ja sen nimikkoannos Snapper Pie oli hyvää. Toki muistakin annoksista jäi hyvä maku suuhun, etenkin jäkiruuasta.

Nyt vain odotamme uuden perheenjäsenen tuloa...

- Maiju