lauantai 27. syyskuuta 2014

Sydney - hyökkivät linnut

Kesä on jo ovella. Ilma on jo pääsääntöisesti ihanan lämmin, jopa aamuisin. Tänäänkin auton lämpömittari näytti aamulla +18 astetta vaikka taivas oli täysin pilvinen. Takista en ole kuitenkaan uskaltanut vielä luopua ja se kulkee jatkuvasti mukanani vaikka juurikaan käyttöä sille ei ole. Täytyy se kai pikkihiljaa uskoa, että kesä tulee.

Watsons Bay
Linnutkin ovat aloittaneet pesimisen näin kesän kynnyksellä ja etenkin paikalliset harakat puollustavat pesiään agressiivisesti. Saimme hoitotyttöni (14 kk) kanssa varoittavan esimerkin siitä, että Australiassa täytyy tosiaan olla valppaana kaikkien eläinten suhteen. Olimme rauhallisella päiväkävelyllä puistossa ja hoitotyttöni käveli noin kahden metrin päässä minusta. Harakka (Magpie) lensi aivan hoitotyttöni viereen, mutta en ollut siitä huolissani. Harakat ovat todella yleisiä lintuja täällä ja niitä näkee paljon muun muassa puistoissa. Yhtäkkiä lintu hypähti hoitotyttöni taakse ja hyökkäsi kynnet ja nokka tanassa hoitotyttöni päälle yrittäen raapia silmiä. Lintu onneksi säikähti huutoani ja lensi pois mutta tyttö säikähti kovasti ja sai muistoksi vekin silmäkulmaan. Nykyään tyttö tunnistaa linnut jo pelkän äänen perusteella. Myöhemmin luin, että linnut tosiaan ovat jonkinlainen ongelma täällä keväisin ja etenkin pyöräilijät saavat usein linnut näkemään punaista. Täältä löytyy ohjeet miten linnuilta voi suojautua.

Watsons Bay
Lähdimme isänpäiväviikonloppuna, jota vietettiin täällä tämän kuun alussa, uhmaamaan ruuhkaa ja ihmispaljoutta ja suuntasimme Watsons Baylle lounaalle. Miika ei ollut aikaisemmin siellä käynyt, joten nyt kun päivä näytti suhteellisen aurinkoiselle päätimme käyttää tilaisuuden hyödyksi. Ruuhkaa eikä liioin ihmisiäkään ollut liikenteessä juhlapäivästä huolimatta. Söimmee fish & chipsit nurmikolla ja nautimme lämpimästä päivästä. Lounaan jälkeen kapusimme näköalapaikalle ihailemaan maisemia. Tumma sadepilvi vyöryi kuitenkin niin uhkaavasti kohti meitä, että päätimme palata takaisin autolle. Sade alkoikin juuri sopivasti autolle päästyämme. "Aurinko paistaa ja vettä sattaa....".

Watsons Bay
Pari viikonloppua takaperin uskallauduin ensimmäistä kertaa lenkille shortseissa ja pienessä topissa (Miika on tosin lenkkeillyt koko talven shortseissa ja T-paidassa). Lisäksi päätimme jättää tällä kertaa kengät kotiin ja juosta lenkin paljain varpain. Shortsivalinta osoittautui oikeaksi sillä rannalla oli todella lämmin. Tämä olikin oikeastaan kevään ensimmäinen kunnon rantakeli. Rannalla oli melkoinen kuhina ja uimareiden lisäksi jäätävän kylmä vesi oli täynnä vesiskoottereita ja muita bensalla käyviä vesileluja. Juokseminen ei ollut niin nautinto kuin yleensä sillä olemme tottuneet, että ranta on suhteellisen tyhjä, mutta tällä kertaa saimme väistellä tosissamme rannalla leikkiviä lapsia sekä rannalle viritettyjä onkia.


Urheilun lisäksi viikonlopun ohjelmassa oli eläintarha sekä Madame Tussauds. Miika osti samanlaisen vuosijäsenyyden, joka minulla jo työnpuolesta on. Jäsenyys oli hyvässä tarjouksessa ja nyt pääsemme käymään esimerkiksi eläintarhassa ja Aquariumissa niin usein kuin haluamme. 

- Maiju 

lauantai 6. syyskuuta 2014

Sydney - Kevät


Kevät alkoi virallisesti tämän kuun alussa. Puissa näkyy jo hiirenkorvia ja ilma on aavistuksen lämmennyt vaikkakin edellinen kuu oli erittäin sateinen. Odotamme kovasti kesää ja lämpimämpiä kelejä jotta pääsisimme viettämään oikeaa australialaista elämää rannalla ja meressä.

Arki rullaa edelleen samalla tahdilla. Ainoa viimepäivien arjen erikoisuus oli auton puhjennut rengas. Se ei kuitenkaan ehkä ollut ihan se kaivatuin muutos arkeen. Huomasin tosiaan torstai-iltana, että auton rengas oli puhki. Olin jo tietysti muutaman päivän ajellut tyhjällä renkaalla sillä olin maininnut Miikalle edellisiltana, että auto kolisee kuopista mentäessä kummallisesti. Mitään muuta erikoista en huomannut. Tyypillinen nainen? Ei auttanut muuta kuin ruveta renkaan vaihtoon, mutta koska emme omistaneet tunkkia oli meillä edessä melkoinen ongelma. Kaikki tunkkeja myyvät liikkeet olivat tietysti jo kiinni, mutta hetken etsittyämme löysimme tuurilla yhden auki olevan liikkeen. Saimme tunkin ja saimme vaihdettua ehjän renkaan alle.


Myös viikonloppuohjelma on muotoutunut suurin piirtein samanlaiseksi: nukutaan myöhään, syödään tukeva aamiainen samalla kun katsellaan Yle Areenasta ohjelmia, urheillaan ja katsellaan elokuvia. Olemme kuitenkin koittaneet hieman terästäytyä ja olemme muutamana viikonloppuna käyneet katselemassa paikallisia nähtävyyksiä. Meidän täytyisi ehkä aktivoitua enemmänkin kun nyt täällä kerran olemme. Tosin kelien puolesta emme mitään vaelluksia tai muita ulkoaktiviteetteja ole voineet edes suunnitella.


Intouduimme yhtenä viikonloppuna keskustan nähtävyyksistä. Vein Miikan The Rocksin alueelle, jossa olin jo aikaisemmin käynyt vieraittemme kanssa. Alueelle oli juuri jonkinlaiset markkinat ja ihmisiä oli pilvin pimein. Myynnissä oli muun muassa metrilakua, mutta pitkän jonon vuoksi jätimme nuo herkut ostamatta. Seuraavaksi suuntasimme Harbour Bridgelle. Emme ole koskaan kävelleet siltaa pitkin, joten päätimme tehdä sen tänään. Onneksi keli oli hyvä ja saimme nauttia hienoista maisemista, vaikka itse sillalla käveleminen ei mikään erikoinen kokemus ollutkaan.


Viime viikonloppuna päätimme lähteä ajelemaan Wollongongiin, joka sijaitsee noin 80 kilometrin päässä Sydneystä etelään. Harmiksemme päivä oli todella sateinen, mutta päätimme silti jatkaa matkaa. Oikeastaan matkamme päätarkoitus oli Kiamassa sijaitseva Blowhole, jonne matkaa Wollongongista oli vielä muutama kymmenen kilometriä. Kävimme hakemassa matkalla lounaaksi pitsaa, jonka nautimme tyrskyistä merta katsellen. Tuuli oli navakka ja toinen toistaan kovemmat sadekuurot rummuttivat automme kattoa.

Blowhole on rannalla oleva aukko, josta merivesi purkautuu ilmanpaineen vaikutuksesta jopa 25 metrin korkeuteen. Harmiksemme juuri reiälle päästyämme taivas repesi ja olimme sekunneissa läpimärkiä. Minua sade ei haitannut sillä olin pukeutunut sateenpitäviin vaatteisiin mutta Miika oli pelkissä tuulipuvunhoisuissaan kuin uitettu koira. Ei auttanut muuta kuin juosta takaisin autolle. Onneksi näimme kuitenkin yhden ison pärskäytyksen. Kuivattelimme hetken autossa ja sateen taas hellittäessä kävin nappaamassa pärskeistä muutaman kuvan. Miikalla oli kuitenkin märistä housuista johtuen niin epämiellyttävä olo, että pääsimme lähteä ajelemaan takaisin kotiin. Tällä kertaa ajoimme Great Pacific Drivea pitkin. Maisemat olivat paikka paikoin upeita ja voittavat ainakin menomatkan moottoritien maisemat.


Huomenna täällä vietetään isänpäivää. Hyvää isänpäivää siis kaikille isille täältä Australian maalta!

- Maiju