maanantai 28. heinäkuuta 2014

Sydney - talven puut



Talvi on ainakin tähän mennessä ollut melko leppoisa. Oikeastaan se on uutisten mukaan ennätyksellisen lämmin ja vähäsateinen. Nyt olemme siirtymässä kohti kevättä, joten lämpötilojen pitäisi hiljalleen lähteä nousuun. Tällä hetkellä lämpötila pyörii +16 ja +19 asteen välillä ja edelleen pääsääntöisesti melko pienellä vaatetuksella pärjää. Mitään rantakelejä täällä ei tosin enää ole ollut sillä tuuli voi olla ajoittain todella viileä. Öisin lämpötila voi laskea +6 asteeseen mutta auringon noustessa lämpötila nousee nopeasti. Sisällä on edelleenkin todella kylmä, mutta olemme ainakin tähän mennessä selvinneet ilman lämmitystä. Kaupasta saisi hommattua kaikenlaisia sähköisiä lämmittimiä, mutta meidän mielestä se on täysin turhaa. Aamuisin ja iltaisin saa pukea kaikki vaatteet päälle (joskus jopa hanskatkin) ja sohvallakin täytyy makoilla paksun peiton alla, mutta olemme huomanneet että öisin nukuttaa hyvin. Olemme ehkä jo jollain tavalla tottuneet viileyteen ja olen voinut jo luopua ylimääräisestä peitostani. 


Talvi ei täällä kuitenkaan sen kummemmin näy. Edelleen täällä on todella vihreää ja värikkäitä kukkia näkyy siellä täällä. Kuitenkin jotkin puulajit ovat kauniissa ruskan väreissä kun taas jotkut ovat tiputtaneet lehtensä kokonaan. Kaupungilla liikkuessa huomaa, että vierekkäiset kadut saattavat olla tunnelmaltaan täysin erilaisia. Toisen kadun puut saattavat olla yhtä vihreä kuin kesälläkin kun taas toisen kadun puut ovat pudottaneet kaikki lehtensä näyttäen pystyyn kuolleilta. The Sweet Gum tree näyttää kaukaa vähän samalle kuin kotimaan Vaahtera. The Sweet Gum tree tosin pudottaa värikkäiden lehtien lisäksi myös piikikkäitä siemenkotia, joihin olen useat kerrat telonut jalkapohjani.


Sydney on tosiaan yllättävän vihreä kaupunki. Lukuisat puut ja muut kasvit koristavat ja luovat osaltaan tunnelmaa suurkaupungin kaduille. Täällä luonnosta on saatu jollain tapaa osa kaupunkia, jos se vaan nyt on jollain tapaa mahdollista. Kaupungin katuja saattaa reunustaa hyvinkin vanhoja ja korkeita puita, joita muotoillaan ennemmin kuin kaadetaan kokonaan. Y:n muotoisia puita Australiassa näkeekin paljon: puu kirjaimellisesti ohjataan kasvamaan niin, että ne kiertävät esimerkiksi sähkölinjat.

Terkkuja helteiseen Suomeen!

- Maiju

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Sydney - Brighton le Sands

Pääkatu
Nyt kun arkemmekin kulkee sujuvasti omalla urallaan voimme sanoa, että olemme oikeasti kotiutuneet. Tosin ei meillä missään vaiheessa sen suurempia sopeutumisongelmia ollutkaan, mutta nyt kun koti näyttää vihdoin kodille ja kaupunki suhteellisen tutulle voimme käyttää sanaa kotiutuminen. Elämämme täällä ei juurikaan eroa Suomessa tottumaamme vaikkakin kaipaamme kovasti perhettä ja ystäviä. Yksi suuri muutos minulle on kuitenkin ollut päivätyö. Näin suurimmaksi osaksi vuorotyötä tehneenä voin sanoa, ettei päivätyö välttämättä ole se helpoin vaihtoehto. Tosin nyt kun työni on mitä on, olen voinut hoitaa asioitamme työpäiväni aikana, joten en sen vuoksi ole niin arkivapaita kaivannutkaan. Kaipaan kuitenkin kovasti omaa työtäni Suomessa ja haluaisin kovasti tutustua sairaalamaailmaan myös täällä. Harmi, että rekisteröitymisprosessista on tehty niin monimutkainen ja aikaa vievä, ettei minun kannata lähteä sitä tekemään. Kuitenkin tällainen väliaikainen työpaikkamuutos on ainakin tähän asti ollut hyvin mieltä avartavaa ja virkistävää.


Brighton le Sands, kotimme, sijaitsee Sydneyn eteläpuolella noin kymmenen kilometrin päässä keskustasta. Tosiaan valitsimme alueen lähinnä Miikan työpaikan takia, mutta myös ranta oli yksi ehdoton vaatimus. Paikalliset eivät ymmärtäneet haluamme asua rannan lähellä - "Sydney on täynnä rantoja ja autolla pääsee kulkemaan". Kuitenkin Suomalaisina halusimme elää oikeaa rantaelämää niin, että voisimme nauttia merestä ja hiekasta aina kun haluaisimme ilman, että joutuisimme ensin istumaan tunnin ruuhkassa. Nyt talviaikaan käytämme rantaa lähinnä vain urheilemiseen, mutta kun kelit tästä lämpenevät uskon, että auringonpalvonnan ja muun ranta-aktiviteetin lisäksi iltaisin voi olla virkistävää pulahtaa pikaisesti meressä ennen nukkumaan menoa. Rannan lisäksi lenkkeilymaastot ovat täällä muutenkin hyvät, mutta mitään pururataa ei täältä valitettavasti löydy. Lisäksi valaistuja kävelyteitä täällä ei ole ollenkaan, joten iltaisin on turha suunnitellakaan tekevänsä mitään vauhdikasta.


Brighton le Sandsin keskusta on pieni ja lähinnä erilaisten ravintoloiden ja pikaruokapaikkojen täyttämä. Meille onkin muodostunut tavaksi käydä aina perjantai-iltaisin ulkona syömässä. Yleensä valitsemme jonkin halvemman paikan ja jätämme lähempänä rantaa sijaitsevat kalliimmat ruokapaikat erityistilaisuuksia varten. Olemmekin kerenneet testaamaan jo lähes kaikki lähellä olevat paikat ja suosikkejakin on jo tullut. Nando's on ihana portugalilainen ravintola jossa aina tilaamme kokonaisen peri-peri kanan. Minun suosikki ravintolani on ehdottomasti japanilainen Luck Sushi, josta olen lukusia kertoja hakenut kohtuuhintaisia sushirullia. Iltaisin paikka on yleensä aina täynnä ja se puhuu jo paljon ravintolan puolesta. Ulkona syöminen ei tosiaan ole täällä kallista ja jopa himan paremmissa ravintoloissa lasku näyttää näin suomalaisen näkökulmasta ihan kohtuulliselle - kahden ruokalajin illallinen ja viinit kustansivat meille yhteensä noin $90 eli 60€.

Luck Sushi
Ruokakauppassa pyrimme käymään mahdollisimman harvoin, mutta koska kauppa on niin lähellä on sieltä helppo käydä pikaisesti hakemassa mitä ikinä kaapista puuttuukaan. Coles on lähin kauppamme ja sieltä löytyy kaikki tarpeellinen, jopa tavalliset lääkkeet (joita Suomessa hakisimme apteekista) löytyvät sieltä. Kuitenkin kauppojen hyllyt näyttävät täällä melko erilaisille kuin Suomessa, mutta olemme pystyneet korvaamaan melkein jokaisen puuttuvan ruokatavaran jollakin toisella tuotteella. Rahkan puuttuminen oli tietysti suurin ongelma, mutta sekin on korvattu Kreikkalaisella jogurtilla, joka nykyään täyttää melkein puolet jääkaappitilastamme. Kunnollista raejuustoa ei ole ollenkaan. Ruokakermaa täällä ei myöskään juuri ole. Suomessahan kyseistä tuotetta löytyy jos jonkinlaista, mutta täältä olemme löytäneet vain muutamaa kokkaamiseen soveltuvaa kermaa. Myös tavallista vispattavaa kermaa on ollut hankala löytää. Kaupan hyllyt ovat täynnä Tickened Creamia (lisätty liivateta) ja oikeaa Pure Creamia sai etsiä tosissaan. Yllätykseksemme täältä kuitenkin löytyy "ruisleipäää", joka sisältää jopa 22% ruista. Se riitää ihan hyvin sammuttamaan ruisleivän himon.

Kiteytettynä Brighton le Sands on suhteellisen rauhallinen ja kompakti asuinalue, jossa palvelut ovat lähellä. Jotenkin täällä on kodin tuntua, ihan kuin olisimme Hervannassa.

- Maiju

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Sydney - Fine diningia

Miika vei minut syntymäpäiväni kunniaksi syömään Arras nimiseen ravintolaan. Ilta tuli minulle täytenä yllätyksenä. Olin kuvitellut, että juhlistaisimme ikääntymistäni käymällä jossain lähiravintolassa mutta Miika olikin varannut meille pöydän keskustassa sijaitsevasta fine dining ravintolasta. 


Aloinkin heti aamulenkin jälkeen valmistautumaan iltaan. Päätimme jättää tällä kertaa auton kotiin ja suunnata keskustaan bussilla. Bussiyhteys meiltä keskustaan on tosiaan todella huono. Matka kestää tunnin ja illalla on turha odotella kotiinpäin menevää bussia sillä niitä ei ole. Keskustaan päästyämme ilta oli jo pimentynyt ja viileä tuuli puhalteli mereltä päin. Onneksi olimme pukeutuneet kelin mukaisesti, eikä ravintolaankaan ollut pysäkiltä pitkä kävelymatka.

Olimme ravintolan ensimmäiset asiakkaat, mutta se ei meitä haitannut sillä saimme heti useamman tarjoilujan huomion. Hetken ruokalistaa tutkittuamme päädyimme tilaamaan maistelumenun (degustation), johon kuului kaiken kaikkiaan kymmenen eri ruokalajia. Lisäksi koska olimme juhlatuulella otimme myös menuun sopivan viinipaketin. Ruoka oli hyvää ja oli ihanaa maistella erilaisia ruokia ja niihin sopivia viinejä. Tosin puolessa välissä menua aloin jo huolestua pystyisinkö tosiaan juomaan kaiken sillä kaatoja oli yhtä paljon kuin ruokalajejakin. 


Maha tuli totisesti täyteen, eikä makean nälkääkään jäänyt sillä kaksi viimeistä ruokalajia oli makeita. Jälkiruokaviininä meille tarjoiltiin sakea eli riisiviiniä. En ole juuri jälkiruokaviinien ystävä, mutta sake oli kyllä miellyttävä uusi tuttavuus. Saken jälkeen meille tarjoiltiin vielä teetä ja iso tarjottimellinen toinen toistaan herkullisemman näköisiä pieniä jälkiruokia. Saimme tutustua tarjottimeen muutaman minuutin ajan ja kasata lautasillemme niin paljon herkkuja kuin jaksaisimme syödä. Mahamme olivat jo pullollaan emmekä harmiksemme pystyneet maistamaan läheskään kaikkia herkkuja. 

Kaiken kaikkiaan illallistimme viisi tuntia ja kello lähenteli jo puolta yötä kun siirryimme ravintolasta kadunvarteen etsimään taksia. Ilta oli täydellinen. Kiitos Miika ihanasta illasta ja isohali sinne Suomeen teille kaikille minua muistaneille! <3

- Maiju