maanantai 19. toukokuuta 2014

Sydney - teatteri vs. imax


Täällä on jo pitkään näkynyt mainoksia Disneyn The Lion King musikaalista, mutta jostain syystä noteerasimme sen vasta nyt. Asiasta innostuneina päädyimmekin varaamaan liput ensimmäiseen mahdolliseen näytökseen. Eri hintaisia lippuvaihtoehtoja oli useita. Olisin ehdottomasti halunnut parhaimmille paikoille, mutta koska seuraaviin näytöksiin oli jäljellä enää vain takarivin paikkoja ei meillä ollut vaihtoehtoja.

Darling Harbour
Esitys oli keskustassa Capiton Theatressa. Teatteri oli ensimmäisen kerran avannut ovensa vuonna 1928 ja tuon ajan tunnelmaa ja loisteliaisuutta oli edelleen aistittavissa. Teatterissa oli useita myytipisteitä, joista sai ostaa muun muassa sushia ja shampanjaa. Me olimme jo aikaisemmin käyneet hakemassa 7elevenistä hieman halvempia eväitä, joten gourmet vaihtoehdot saivat tällä kertaa jäädä. Myyntipisteiden lisäksi katsomossa kiersi jäätelömyyjiä, jotka varmistivat, että kaikilla oli varmasti tarpeeksi makeaa syötävää. Teatteri oli todella suuri ja ihmisiä oli paljon, yhtään tyhjää paikkaa ei ollut. Näkyvyys oli onneksi myös takarivistä hyvä. Katsomo nousi melko jyrkästi ylöspäin, joten emme loppujen lopuksi olleet kovin kaukana lavasta. Kolme kertaa kalliimmat liput, paremmilta paikoilla, eivät siis olisi antaneet kolmea kertaa parempaa kokemusta?

Leijonakuningas on ehdottomasti yksi Disneyn parhaita animaatioita, eikä se pettänyt minua teatterissakaan. Olin jo mainoksista nähnyt miten vaikuttavan näköisiksi kaikki eläimet ja lavasteet olivat tehty, mutta vasta esiripun auettua näin todella miten upeita kaikki hahmot olivat. Lavalle asteli toinen toistaan upeampia "eläimiä" ja alkumusiikista lähtien olin varma, että esitys tulisi olemaan jotain upeaa. Oletukseni osoittautui oikeaksi. Pyyhin vähän väliä kyyneleitä silmäkulmistani välillä ilosta, välillä surusta ja välillä ihan muuten vain. Esityksen lopuksi olisin voinut taputtaa loputtomiin, niin vaikuttunut esityksestä olin. Ehdottomasti paras musikaali jossa olen koskaan käynyt!


Viikonloppuna päätimme käydä musikaalin vastapainona elokuvissa. Tällä kertaa suuntasimme Darling harbourlle maailman suurimpaan IMAX-teatteriin (Image Maximum), jossa pyöri Godzilla. Elokuvana Godzilla ei ollut (ainakaan minun mielestäni) sieltä parhaimmasta päästä, vaikka olikin ihan katsottava ja 3D:nä toimiva. Tavallisissa elokuvateattereissa näkemiimme 3D-elokuviin, ja yleensäkin elokuviin, verrattuna IMAX oli kyllä jollain tapaa vaikuttavampi. Kuitenkaan en mitään suurta eroa tavalliseen elokuvateatteriin verrattuna huomannut. Olihan se Godzilla iso ja esineitä "lensi" melko uskottavasti naamalle, mutta ehkä jotain kuitenkin puuttui. Mielestäni hintaansa nähden IMAX-teatteri oli hienoinen pettymys. Ehkä meidän olisi täytynyt mennä katsomaan Godzillan sijasta esimerkiksi joku vedenalainen dokumenttielokuva, jotta olisimme saaneet tästä korkealaatuisesta elokuvaelämyksestä kaiken irti? IMAX-teatteri kannattaa kuitenkin ehdottomasti käydä itse kokemassa!

- Maiju

maanantai 12. toukokuuta 2014

Sydney - "kylmästä lämpimään"

Aamut ja illat ovat olleet täällä jo melko viileitä ja lämpötila voi laskea lähemmäs +10:tä astetta. Aurinko lämmittää edelleenkin kovasti, mutta etenkin sateisina päivinä kylmyys tuntuu sisuskaluissa asti. Tarkenemmekohan täällä kohta enää ollenkaan, sillä ilma viilenee tästä vielä niin, että heinäkuussa pitäisi olla kylmintä. Näin suomalaisena, kylmään tottuneena, voisi olettaa, että eihän täällä kylmä ole. Kuitenkin Suomessa olemme tottuneet, että sisälämpötila on melkein aina +21 astetta kun täällä se on melkein saman verran kuin ulkolämpötila.

Australiassa ei ilmeisesti osata rakentaa taloja kunnolla (olemme kuulleet sen todella monen suusta), joten lämmityslaitteistakaan ei ole merkittävää apua ongelmaamme. Ilmastointilaitteen saa kyllä puhaltamaan myös lämmintä ilmaa, mutta lämpö pääsee saman tien karkaamaan ovien ja ikkunoiden raoista. Villasukat ovatkin olleet ehdottomasti käytetyimpiä vaatekappaleitamme täällä ja uskon, että tarkenemme kun vain osaisimme pukeutua oikein.

Viikonloppuna lähdimme käymään keskustassa ja koska aamu oli viileä pukeuduimme sen mukaisesti. Kuitenkin kaupungilla, auringon paistaessa melkein pilvettömältä taivaalta, olo oli aika ajoin tukala. Varjossa vaatetus tuntui sopivalle mutta auringossa olimme auttamattomasti ylipukeutuneita. Kiertelimme kaupungilla melkein koko päivän ja askeleita tuli enemmän kuin jalkamme olisivat kestäneet.




Kaupunkikierroksen jälkeen kävimme sovitusti penkomassa yhden suomalaisperheen tavaroita. He ovat muutamassa pian takaisin Suomeen ja kaikkea omaisuus ei mahdu mukaan. Osan tavaroista he olivat saaneet toiselta Suomeen palanneelta perheeltä ja nyt oli meidän vuoromme. Tällainen tavarankierrätys ja tavaroiden käyttöiän maksimointi on todella tärkeää ja pankkitilin lisäksi siitä hyötyy myös kallisarvoinen luonto. Mielestäni tavarankierrätys onnistuukin täällä paremmin kuin esimerkiksi Suomessa, sillä ihmiset kasaavat käyttämättömiä tavaroita kadunvarteen, josta nopein saa ne ottaa. Kuulemma esimerkiksi metalli on sellainen joka häviää kadunvarsilta hyvinkin nopeasti. Toki kadunvarsilla näkyy myös paljon rikkinäistä tavaraa, mutta onneksi jäteauto kiertää täällä säännöllisin väliajoin keräämässä niitä, joten tavararöykkiöt eivät kerkeä olla haitaksi. Itse olemme löytäneet tienvarresta muun muassa täysin käyttämättöämän roskakorin.


Tavaroiden lisäksi kadunvarsilta löytyy muun muassa ostoskärryjä. Täällä on tapana kuljettaa isommat ostokset ostoskärryillä kotiin asti ja sen jälkeen hylätä kärryt tienvarteen. Onneksi niiden ei tarvitse siinä kauaa seisoa, sillä täällä kiertelee myös ostoskärryjä kuskaava auto, joka palauttaa ne takaisin kaupoille. Mielestäni idea on ihan hyvä varsinkaan jos et omista autoa, mutta toteutus ei ole ehkä ihan toivotunlainen. Ostoskärryjä nimittäin löytyy myös ojanpohjilta ja pusikoista, joista niitä ei kukaan viitsi kerätä. Me ainakin jatkamme myös vastaisuudessa omien ostoksiemme kuljettamista repuissa ja tukevissa kestokasseissa. Hyötyliikuntaa se on kauppakassien kantaminenkin! (kauppa 200m päässä)

-Maiju

perjantai 9. toukokuuta 2014

Sydney - arkikuvahaaste

Uusimpana villityksenä facebookissa kiertää arkikuvahaaste, jossa kaverit haastavat toisaan kertomaan arjesta kuvien avulla - viisi päivää, viisi kuvaa ja viisi haastetta. Itse sain haasteen siskolta sekä ystävältäni, joten päätin ottaa haasteen vastaan. Tavallisesta poiketen halusin kuitenkin julkaista kuvat täällä. Tällä hetkellä arkeni elää aikamoisessa myllerryksessä ja rutiinit etsivät vielä paikkaansa. Arkeni tulee toivottavasti myös pian muuttumaan, sillä olen aloittanut aktiivisemman työnhaun teemalla lastenhoito. 

Joidenkin päivien tapahtumia on ollut mahdotonta kiteyttää yhteen kuvaan ja joinakin päivinä on ollut mahdotonta keksi mitään järkevää kuvattavaa. Tosiaan kyseessä on kuvahaaste, eli arjesta pitäisi kertoa kuvin. En kuitenkaan osannut jättää arjenkerrontaani pelkkien kuvien varaan ja tästä tulikin melko tavallinen blogiteksti.

Päivä 1 - Suomi-Koulu alkaa


Maanantaina oli minun ensimmäinen päivä opettajana Suomi-koulussa. Aamupäivä menikin tuntia suunnitellessa ja välineitä hommatessa. Kiertelin useita tunteja tutulla ostoskeskuksella vertaillen erilaisia askartelutarvikkeita, joita sain mukaani melkoisen kasan. Ostosreissun päätteeksi kävin vielä nopeasti syömässä ja vaihtamassa vaatteet kotona.

Suomi-koululle on meiltä noin tunnin ajomatka. Ruuhkaa ei tällä kertaa onneksi ollut, joten olin ajoissa perillä. Ensimmäisen tunnin teemana oli äitienpäivä ja luonnollisesti arkartelimme äitienpäiväkortit. Korttien lisäksi teimme äideille pienet tuikkukupit, luimme kirjoja, loruttelimme sekä tutustuimme toisiimme. Iltavilli meinasi aina välillä ottaa yliotteen oppilaista, mutta pääsääntöisesti tunti meni hyvin. Ihana päivä!

Päivä 2 - "työhaastattelu" keskustassa 


Tiistai aamuna heräsin tavallista aikaisemmin koska minulla oli sovittu "työhaastattelu" keskustassa. Aamupalan jälkeen kävinkin ostamassa bussikortin ja kävelin läheiselle pysäkille odottamaan keskustaan menevää bussia. Ihailin kaunista ja lämmintä aamua kunnes yhtäkkiä havahduin odottavani bussia vääräällä puolella tietä. "Toivottavasti kukaan ei näe" - ajattelin ja juoksin nopeasti tien toiselle puolelle. Busissa minulle "hyvät" huomenet toivotti todella äkäinen bussikuski, joka kirjaimellisesti huusi minulle kun en heti ymmärtänyt kehoitusta käyttää toista kortinlukulaitetta. Nielin bussikuskin aiheuttaman pahantuulisuuteni ja keskityin ihailemaan maisemia reilun tunnin. Vihdoin olin perillä. Onnistuin hyppäämään bussista oikealla pysäkillä (navigaattorin opastuksella) ja koska minulla oli vielä runsaasti aikaa ennen haastattelua päätin pyörähtää Westfieldin ostoskeskuksessa. Olemme käyneet siellä jo edellisellä reissullamme vuosia sitten, mutta en muistanut miten suuri se olikaan. Tänne täytyy ehdottomasti tulla uudestaan.

Haastattelun jälkeen ajatelin tutustua Sydneyn nähtävyyksiin. Emme ole pääseet keskustaan kuin muutaman kerran, joten nyt kun minulla oli aikaa päätin tehdä pienen kävelykierroksen. Kävelin Hyde Parkin läpi ja suuntasin kohti satamaa (Sydney Harbour), jossa Sydneyn ooperatalo ja Harbour Bridge (the silta) sijaitsevat. Maisemia ihaillessani törmäsin sattumalta amerikkalaiseen poikaan, joka oli juuri ollut reissaamassa Suomessa ja asustanut Tampereella Hervannassa. Hänen mielestään Sydney oli Suomeen verrattuna tylsä paikka ja oli harmissaan kun täällä ei ole omaa kulttuuria tai ruokaa. Hänen kokemusten mukaan Suomi on elämyksiä hakevalle ja juhlimista rakastavalle nuorelle täydellinen paikka. Tämä on iloinen uutinen kaikille suomalaisille nuorille ja miksi ei vähän vanhemmillekin.

Ennen kotiin lähtöä päätin vielä käydä hakemassa hampurilaisen ja nauttia sen sataman kauniissa maisemissa. Kuitenkin ensimmäisen puraisun jälkeen, juuri ennne toista puraisua, nälkäinen lokki lensi minua päin vieden samalla osan hampurilaisestani. Eihän sitä voinut enää syödä. Minulla oli kuitenkin niin kova nälkä, että yritin jyrsiä hampurilaisen toiselta puolelta niin paljon kuin uskalsin samalla vahtien toisella silmällä lokkeja. Järkyttävän syömiskokemuksen jälkeen löysin onneksi vaivatta oikeaan bussiin ja pääsin turvallisesti kotiin saakka. Päivä oli mielenkiintoinen ja siitä riitti Miikalle paljon kerrottavaa!

Päivä 3 - siivouspäivä


Tekemistä on ollut nyt niin paljon, että kotirouvan askareet ovat jääneet ihan liian vähälle huomiolle. Sen vuoksi päätinkin pitää, seuraavan viikon Suomi-Koulukerran suunnittelun ohessa, siivouspäivän. Imuroin ja pesin ainakin kaksi koneellista pyykkiä. Pyykin kuivaaminen onkin sitten hieman kekseliäisyyttä vaativampi homma, sillä emme ole vieläkään löytäneet kunnollista pyykkitelinettä. Meillä roikkuukin aina pyykkipäivänä sukkia ym. joka ikisestä kaapin ovesta ja tuolin kulmasta, joita asunnostamme löytyy.

Ruokakaupassa käynnistä on muodostunut minulle melkein joka päiväinen ohjelmanumero. On ihanaa kun kauppa on todella lähellä. Suomessa tosin yritimme välttää päivittäisiä kauppareissuja ihan budjettisyistä, sillä mukaan tarttuu aina heräteostoksia. Täällä olen kuitenkin päättänyt etten osta muuta kuin välttämättömiä asioita ja jätän esimerkiksi herkut ostamatta. Herkkuja käydään ostamassa sitten erikseen ja vain viikonloppuisin.

Illalla teimme vielä yhdessä salitreenin omalla kuntosalilla. Tänään oli tavallinen päivä!

Päivä 4 - lenkkeilyä lähimaastossa


Torstai aamu oli aurinkoinen. Sen kunniaksi päätin lähteä lenkille. En ollut kuitenkaan lenkkituulella, joten päätin juosta minuuttivetoja ja hiekan sijaan alustana oli pääsääntöisesti asfaltoitu kävelytie. Kovasta tuulesta huolimatta hiki tuli nopeasti eikä palella tarvinnut.

Reilun kolmen kilometrin päässä, tutun lenkkipolkumme varrella, on hieno metsäalue tien ja merenrannan välissä. Olen juossut kyseisen paikan ohi usein, mutta vasta tänään huomasin, että metsä oli täynnä erilaisia papukaijoja. Papukaijat nauttivat aamupalaksi puista tippuneita käpyjä, eikä yhtä ruokailijaa haitannut vaikka kuvailinkin sitä aivan kosketusetäisyydeltä.

Loppupäivän vietinkin oikeastaan sohvalla tv-sarjoja katsellen. Ihana huilipäivä!

Päivä 5 - herkkupäivä


Aamulla nukuin myöhään. Söin perinteisen aamupalan: puolikas sitruuna puristettuna lasilliseen vettä, kreikkalaista jogurttia, granaattiomenaa (tai jotain muuta hedelmää) sekä hunajalla ja kanelilla maustettua mysliä.

Olen tosiaan pyrkinyt juomaan aamuisin lasillisen sitruunavettä, sillä sen pitäisi muun muassa lisätä aineenvaihduntaa ja kirkastuttaa ihoa. En tiedä onko sillä todella vaikutusta, suosittelen kuitenkin lämpimästi kokeilemaan! Rahkaa täällä ei tosiaan myydä ollenkaan, joten tänne muutettuamme jouduimme (lähinnä Miika) muuttamaan ruokavaliotamme radikaalisti. Pian keksimme kuitenkin maustamattoman kreikkalaisen jogurtin, jonka ravintoarvot vastasivat aika lailla Suomessa myytävää vähärasvaista rahkaa. Tuoreita hedelmiä täältä onneksi saa ja itseasiassa täällä on paljon pelkästään hedelmiä ja vihanneksia myyviä kauppoja. Paikallisten tapaan meidänkin täytyisi opetella käydä ostamssa hedelmät ja vihannekset erikseen, sillä hinnat ovat siellä tavallisia ruokakauppoja halvempia.

Lounaaksi kävin hakemassa itselleni sushia ja iltapalaksi kaupasta lettuaineksia perjantain kunniaksi. Loppu päivä kuluikin tätä blogitekstiä kirjoittaessa. Illalla kävimme Miikan kanssa lenkillä ja paistoimme kasan meheviä lettuja, joita nautimme Euroviisujen semifinaalia katsellen.

Hyvää tulevaa äitienpäivää kaikille äideille!

- Maiju

Entäs se haaste? Kaikkia varmaan kiinnostaa kovasti myös miltä Miikan arki näyttää? Haastan siis täysin sosiaalisen median kelkasta pudonneen Miikan kertomaan arjestaan kuvin.