Sydney - vaarallisten eläinten Australia

Ahkeran työviikon (toisilla töitä, toisilla vähän vähemmän töitä) jälkeen olikin taas edessä pitkä viikonloppu. Perjantai oli Anzac Dayn vuoksi myös vapaapäivä. Päivä alkoi sateisena ja harmaana, joten päätimme lähteä Australian Museumiin tutustumaan Australian historiaan ja eläimiin. Matkalla täytyi pysähtyä kuvaamaan Anzac Dayn hiljentämiä katuja, Tower Eyeta sekä St Maryn katedraalia (näkyvät kuvissa). Museossa olisi lisähintaan päässyt myös katsomaan dinosauruksia, mutta päädyimme kuitenkin pelkkään Australian kierrokseen. Museo oli hieman pettymys, mutta opimme paljon uusia asioita uudesta kotimaastamme.

Tiesimme jo entuudestaan, että täällä asuu paljon myrkyllisiä ja ihmisillekin vaarallisia lajeja, mutta tieto siitä, että Australiassa on yhteensä 25 ihmiselle vaarallista käärmelajia, joista 20 on maailman myrkyllisimpien käärmeiden joukossa, ei ollut yhtään mieltä lämmittävä. Tosin myrkyllisiin käärmeisiin täällä ei kuulemma usein törmää, mutta varmuuden vuoksi kävelemme aina jalkoja kovasti tömistäen, etenkin pusikkoisilla alueilla. Töminän pitäisi pitää käärmeet loitolla, eikä tarvitse pelätä astuvansa sellaisen päälle. Käärmeiden lisäksi Australian maalla asustaa myös maailman myrkyllisimpiä hämähäkkilajeja. Hämähäkit ovat ehkä pelätyimpiä mutta tosiasiassa hait, käärmeet ja jopa ampiaiset ovat vaatineet yhteensä tilastollisesti enemmän ihmishenkiä kuin hämähäkit. Lisäksi lähteet kertovat, ettei hämähäkin puremiin ole vuoden 1981 jälkeen kuollut ketään.

Maalla asustavien "ällötysten" lisäksi myös meressä on paljo kaikkea vaarallista. Ensimmäisenä mieleen tulee tietysti hait. Hailajeista useimmin ihmisten kimppuun on hyökännyt joko valkohai, tiikerihai tai härkähai. Näistä kaksi ensimmäistä ovat varmasti tunnetuimpia, mutta itse asiassa härkähai (bull shark) on listattu täällä vaarallisimmaksi hailajiksi. Tämä johtuu siitä, että härkähait elävät yleensä matalissa vesissä lähellä ihmisasutusta ja jopa Sydneyn satamalahdessa on rekisteröity härkähain hyökkäyksiä (ks. Paul de Gelderin tarina tästä). Tämä tieto tuli minulle täytetä yllätyksenä. Onneksi omalla rannallamme on verkoin aidattu uintialue.

Haiden lisäksi meressä elää myös paljon muita vaarallisia lajeja joista en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Esimerkiksi Australian vaarallisimmaksi eläimeksi listattu kuutiomeduusa (box jellyfish) on aiheuttanut Australiassa enemmän kuolemia kuin käärmeet, hait ja krokotiilit yhteensä. Sinitäplätursaskaan (blue-lined octopus) ei paljoa kilpailijalleen häviä sillä tämän nilviäisen myrkky on 10,000 kertaa syaniidia voimakkaampaa ja yksi purema voi halvaannuttaa ihmisen minuuteissa lamauttaen samalla hengityksen ja verenkierron. Näitä ihania pieniä tursaita elelee ihan kotikulmillamme mutta ne eivät ole onneksi aggressiivisia ja pyrkivät vaaran uhatessa piiloutumaan. Käytännössä museo opetti meille, ettei mihinkään kannattaisi koskea, sillä yllätykseksemme myös osa simpukoista on myrkyllisiä. Esimerkiksi cone shellit, joita olen nähnyt ja kerännyt useita kertoja, voi pistää ja hetkellisesti halvaannuttaa ihmisen. Onneksi en ole koskaan itse asukkia nähnyt.

Cone Shells - vaikka olemmekin kauniita, älä kerää meitä

Näiden vaarallisten otusten lisäksi tutustuimme myös muihin eläimiin ja etenkin härkämuurahainen (bull ants), joita näimme paljon Royal National Parkissa, vaikutti mielenkiintoiselle. Edellisessä tekstissäni taisin ristiä ne vihaisiksi muurahaisiksi ja lajiin hieman enemmän tutustuessa tajusimme että ne todella olivat vihaisia. Nämä muurahaiset kuulemma hyökkäävät epäröimättä tunkeilijoiden kimppuun olivatpa ne minkä kokoisia tahansa. Muurahaisilla on isot leuat ja lisäksi ne voivat pistää kipeästi ja aiheuttaa allergisen reaktion. Itse asiassa tämäkin ötökkä löytyy sen vuoksi vaarallisten eläinten listalta. Muurahaisten lisäksi saimme tietää, että myös osa linnuista puolustaa pesiään todella aggressiivisesti. Onneksi Australiassa on sentään suloisia kenguruja ja koalia? Hmm, itse asiassa nekin voivat raapia tai potkia erittäin kipeästi. Tulimme siis siihen tulokseen, että kaikkea täytyy varoa ja mihinkään ei kannata koskea.

Valaisevan museokokemuksen jälkeen päätimme hieman kierrellä kaupungilla. Kävelimme Darling Harbourille ja huomasimme että sade oli loppunut ja aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta. Keli täällä tosiaan voi muuttua ihan hetkessä, joten aurinkolasit kannattaa ottaa mukaan vaikka päivä näyttäisi kuinka harmaalle. Katselimme hetken katukoomikon hulvatonta esitystä lämpimässä auringonpaisteessa ja pyörähdimme muutamassa kaupassa, josta tarttui mukaan uudet ihanat kengät.

Lauantaina kävimme Ikeassa ostamassa pyyhkeitä ja isomman paistinpannun. Yritimme myös etsiä itsellemme sänkyä, mutta siinä asiassa emme edistyneet. Sunnuntaina kävimme heti aamusta keskustassa Estonian Housella markkinoilla, jossa suomalainen nainen oli myymässä itseleipomiaan Suomiherkkuja. Ostimme ruisleipää sekä karjalanpiirakoita. Loppupäivän kulutimme tutulla ostoskeskuksella pyöriessä. Iltapalaksi söimme tietysti suussa sulavia piirakoita sekä ihanaa ruisleipää. Nam!

Ensi viikolla onkin vappu, mutta se ei meillä sen kummemmin näy. Tavallista arkea siis tiedossa. Hyvää Vappua kaikille lukijoille sinne keväiseen Suomeen!

- Maiju

Sydney - kotiseutumatkailua

Ennen pitkiä pääsiäisvapaita saimme vihdoin hommattua olohuoneeseen sohvan. Olin haaveillut Ikean valkoisesta Karlstad-sohvasta jo pitkään mutta emme olleet vielä hennoneet ostaa sitä. Löysimme sattumalta Gumtreestä (paikallinen tori.fi) todella siistin käytetyn Karlstad-sohvan. Sohvan päälliset saisi irrotettua ja vaihdettua tarvittaessa. Kuvien perusteella kyseisen sohvan päälliset näyttivät kuitenkin olevan todella siistit, joten uskoin, että pärjäisimme niillä pitkään. Sohvan kuljettaminen ei kuitenkaan ole helppoa ja olisimme joutuneet vuokraamaan peräkärryn tai käyttämään kuljetuspalvelua, jotta saisimme sohvan kotiin. Kuljetusoperaation järjestäminen ja toteuttaminen olisi ollut liian työläs prosessi, joten päätimme unohtaa sohvan. Onneksi viisas insinöörimieheni kuitenkin tajusi, että kyseessä oli Ikean sohva, eli sen saisi luultavastikin purettua osiin. Lähdimme siis toiveikkain mielin katsomaan sohvaa. Paikanpäällä kävi ilmi, että sohvan todella sai purettua osiin ja se mahtui vieläpä ilman suurempia ponnisteluja auton perälle. Sohvan lisäksi mukaamme lähti samaa sarjaa oleva rahi sekä sohvatyyny. Nyt pystyimme rauhassa keskittymään tulevaan lomaan ilman huonekalustressiä; kaikki tarpeellinen on jo hankittu!

Ensimmäinen pääsiäisvapaapäivä kului uudella kotisalilla kuntoillen sekä kotirannalla makoillen. Talven tulon huomaa kuitenkin jo selvästi - mittari ei kipua enää juurikaan yli 25 asteen ja tuuli tuntuu viileälle. Merivesi on onneksi edelleen suhteellisen lämmintä, joten näin suomalaisesta näkökulmasta rantakelit jatkuvat.

Olimme suunnitelleet tekevämme loman aikana päivän tai parin reissun jonnekin lähistölle, mutta emme lopulta päässeetkään Sydneytä pidemmälle. Lauantaina kävimme kävelemässä Royal National Parkissa, jonne oli kotoa noin 30 minuutin ajomatka. Ostimme matkalla Subwayn patongit evääksi ja lähdimme kävelemään hieman huonosti merkittyä polkua. Miikan maha alkoi kuitenkin kesken matkan reistailemaan emmekä pystyneet tekemään mitään mainittavaa kävelysuoritusta. Onneksi kerkesimme nähdä kuitenkin pusikkoisen kävelyreitin lisäksi paljon pikkulintuja, vihaisia muurahaisia sekä kävelymme päänähtävyyden: ihanan pienen joen, joka laski pieneen hiekkarantaiseen lampeen (Deer Pool). Lammessa olisi voinut käydä vaikka uimassa, mutta Miikan maha halusi jo kovasti kotiin, joten päätimme jättää uimisen toiseen kertaan. Miikalla onkin ollut aina silloin tällöin maha enemmän tai vähemmän sekaisin ja kotiin päästyämme ymmärsimme vihdoin mikä sen aiheutti. Olimme jo jonkin aikaa epäilleet jääkaappimme toimivuutta, mutta vasta nyt todella tajusimme ettei se ehkä toiminutkaan niin kuin kuuluisi. Loppuilta kuluikin uutta jääkaappia internetin myyntipalstoilta etsien.

Sunnuntaina totesimme että jääkaappi oli lopettanut kokonaan toimintansa. Pakastin oli edellään kylmä, mutta jääkaappi oli enää vain hyvin etäisesti viileä ja jopa osa vihanneksista oli pilaantunut. Olimme löytäneet eilisen metsästysoperaation tuloksena uuden jääkaapin Gumtreestä, mutta sen pystyi hakemaan vasta maanantaina. Asiaa ei auttanut jäädä sen kummemmin murehtimaan, joten suuntasimme taas kotikuntosalin kautta rannalle. Keli oli kuitenkin hieman viileä tuulesta johtuen, joten päätimme lähteä tutkimaan toista luonnonpuistoa. Tällä kertaa suuntasimme lähialueelle, Botany Bayn National Parkiin. Botany Bay (iso lahti) sijaitsee kotirantamme eli Brighton le Sandsin edustalla ja luonnonpuiston voi nähdä etäisesti lentokentän takana.

Cape Banks, SS Minmi näkyy kaukana kuvan keskellä

Botany Bayn luonnonpuiston nähtävyys on ranta, meri ja tiettynä vuodenaikana (Australian talvella, eli Suomen kesäaikaan) valaat, joiden bongailuun paikka on mitä mainioin. Rannikkoa pitkin voi kävellä pitkiäkin matkoja nauttien upeista rannikkomaisemista, mutta emme olleet tälläkään kertaa varautuneet pitkään kävelysuoritukseen, joten ajoimme autolla niin lähelle rantaa kuin pääsimme. Jätimme auton pelastushelikopterin tukikohdan edustalla olevalle parkkipaikalle ja kävelimme muutaman sata metriä rannalle. Kävelimme vähän matkaa rannikkoa pitkin ja saavuimme Cape Banks nimiselle alueelle. Paikka näytti upealle. Ylitimme pienen sillan, jota pitkin pääsisimme kalliolle ja lähemmäs merta. Kallio oli mielettömän hieno ja tuntui kuin olisimme tulleet toiselle planeetalle. Hieman ylempänä merenpinnasta kallio oli liuskainen, aivan kuin ohuita kiviliuskoja olisi ladottu päällekkäin ja alempana, melkein meren tasolla, kallionpinta oli täynnä pieniä kuppeja. Kupit olivat täynnä merivettä sekä pieniä kotiloita. Hieman kauempana näkyi laivan hylky. Uteliaana ihmisenä minun oli päästävä tarkkailemaan hylkyä ihan läheltä. Miika tyytyi katselemaan laivanruhoa himan kauempaa. Myöhemmin luimme netistä että kyseessä oli SS Minmi niminen laiva, joka haaksirikkoutui rajun merenkäynnin sekä sankan sumun vuoksi vuonna 1937. Mitä kaikkea muuta voimmekaan löytää aivan kotikulmilta?

Luontoseikkailun jälkeen olimme todella nälkäisiä eikä jääkaapissa ollut syötäväksi kelpaavaa ruokaa. Päätimme siis käydä ravintolaillallisella ensimmäisen kerran. Vaihdoimme nopeasti hieman siistimmät vaatteet päälle ja suunnistimme rantaan, jossa kaikki alueen ravintolat sijaitsevat. Ravintolavaihtoehtoja oli useita, mutta päädyimme tällä kertaa Kreikkalaiseen ravintolaan. Tilasimme lammasta sekä lasilliset Kreikkalaista viiniä. Lopuksi herkuttelimme isoilla kakkupaloilla ja jäätelöllä, eikä yllättävän pieni laskukaan saanut tunnelmaa latistettua. Illan kruunasi pieni iltakävely merenrannassa.

Seuraavan päivä alkoi jääkaapin haulla. Tämä jääkaappi oli hieman isompi kuin edellinen, mutta epäilyksistä huolimatta uusikin jääkaappi mahtui hyvin autoomme. Kuitenkin edessä oli vielä haasteita, sillä nyt epäilimme jaksaisinko kantaa jääkaapin Miikan kanssa sisälle. Kuitenkin tämäkin huoli osoittautui turhaksi ja vaimo odotettua voimakkaammaksi. ”Aamutreenin” jälkeen lähdimme ansaitulle aamupalalle ravintolaan. Tilasimme isot täytetyt croisantit sekä pirtelöt. Tukevan aamiaisen jälkeen päätimme käydä ostoksilla läheisessä ostoskeskuksessa. Ostoskeskus oli suuri, mutta myös äärettömän sekava, joten emme siellä kauaa viihtyneet. Otimme lounaaksi takeaway – kiinalaista, jonka nautimme kotona omalla parvekkeella auringosta nauttien. Tällä aikaa uusi jääkaappi oli ehtinyt viilenemään tarpeeksi, joten kävimme vielä päivän päätteeksi ruokaostoksilla.

Pääsiäisvapaat olivat nyt ohi ja arki taas edessä. Onneksi tällä viikolla on vain kolme työpäivää ja pääsemme taas nauttimaan pitkästä viikonlopusta sekä kotikaupunkimme nähtävyyksistä.

- Maiju

Sydney - urheilun riemua

Aamulenkillä

Ensimmäinen viikko omassa kodissa meni nopeasti. Minulla oli kädet täynnä töitä, sillä asunto oli kauttaaltaan ikilian peitossa ja niin kuin jo aikaisemmin mainitsin suoritin koko siivousurakan lähinnä hammasharjalla. Kylpyhuone ei ole mikään pieni, joten kaiketi kulutin eniten aikaa siellä mutta keittiökin sai jynssäyksen päätteeksi aivan uuden ilmeen. Kuvittelimme, että keittiön kaakeliseinä on todella kulunut, mutta sitä kiillottaessani totesin, että seinä olikin vain todella likainen. Nyt vain täytyisi keksiä keino, jolla saisin myös asunnon järkyttävän likaiset ikkunat pestyä. Olohuoneen ikkuna ei aukea ollenkaan ja makuuhuoneen ikkunoista nousee pelkkä alaosa. Täällä ei varmaankaan pestä ikkunoita ulkoapäin ollenkaan vai tilataanko kerrostaloihin joka kevät ulkopuolinen ikkunanpesijä?

Siivouksen ohella olen toki hoitanut myös muita kotirouvan velvollisuuksia kuten käynyt ruokakaupassa sekä kokkaillut ahkerasti. Ruokakauppa onkin ihan nurkan takana, joten kaupassa käynnistä on muodostunut minulle lähes päivittäinen ohjelmanumero.

Viikonloppuna saimme vihdoin keittiönpöydän, joten nyt meidän ei tarvitse enää syödä lattialla. Miikan työkaveri toi vanhan keittiönpöytänsä meille, josta maksoimme lähinnä vain muodon vuoksi. Kaupanpäälle saimme vielä kantoapuakin. Pöytä oli juuri sellainen kuin olimme toivoneetkin ja lisäksi huomasimme, että vastavaihdetut tuolinpäälliset sopivat täydellisesti yhteen asuntomme kokolattiamaton kanssa. Keittiönpöydän lisäksi saimme viikonlopun aikana hommattua myös tv-tason. Television olimme jo tilanneet aikaisemmin nettikaupasta ja odotimme sen tulevan seuraavalla viikolla.

Ensimmäinen viikkomme Brighton le Sandsissa oli pääsääntöisesti pilvinen ja sateinen. Pääsimme kuitenkin nauttimaan myös jonkin verran ulkoilusta. Ulkoilumahdollisuudet ovat täällä parhaasta päästä, sillä noin 10 kilometrin mittaisen rantakaistaleen viertä kulkee mahtava pyörä-/kävelytie, mikäli hiekalla juokseminen ei houkuta. Lisäksi rannalta löytyy useita nurmikkoalueita sekä yksinkertaisia kuntoilulaitteita, joissa voi harjoittaa lihasvoimaa.

Uusi kuntosalimme

Ainoastaan hyvää kuntosalia emme ole onnistuneet löytämään. Olemme hyödyntäneet muutamien isojen saliketjujen viikon tutustumisjaksoja ja treenanneet ilmaiseksi koko täällä olomme ajan. Salit ovat olleet meidän makuumme kuitenkin vähän liian fiinejä, muuten vain epämiellyttäviä tai liian kalliita. Tästä johtuen Miika alkoi puhua minulle Power Rackista ja miten sellaisen saisi helposti pystytettyä toiseen makuuhuoneeseemme. En alkuun pitänyt ajatuksesta sillä pelkäsin, ettei minun tulisi kuntoiltua ilman salijäsenyyttä. Lisäksi minua epäilytti miten vieraat tulevat meillä viihtymään kun joutuvat nukkumaan kirjaimellisesti salilla. Miika sai minut kuitenkin vakuutettua ja kävimme hakemassa tällä viikolla sellaisen. Nyt meillä on sitten oma kuntosali (m&mGym) toisessa makuuhuoneessa. 

Kuntosalin lisäksi meillä on nyt myös kodin viihdepuoli turvattu, sillä saimme sekä tv:n että laajakaistan alkuviikosta. Internet toimi kohtuullisen hyvin ja totuimme pian uuteen 42-tuumaiseen televisioomme, joka tuntui alkuun liian pienelle.

Loppuviikkoa kohden kelit paranivat ja pääsin päivisin nauttimaan myös auringosta. Miika ei viikolla pitkistä työpäivistä johtuen kerkeä juuri auringossa ollakaan, sillä aurinko laskee jo puoli kuudelta ja Miikan työpäivä päättyy viiden aikaan. Iltaisin pimeä tulee nopeasti ja aamuisin on todella valoisaa. Suomessa meillä oli makuuhuoneessa pimennysverhot, mutta täällä sellaisia ei tunneta. Itse asiassa asunnossamme ei ole verhoille edes paikkoja, eivätkä osin rikkinäiset sälekaihtimemme estä valoa juurikaan. Olemmekin luultavasti sen vuoksi heränneet tavallista aikaisemmin, myös viikonloppuisin, eikä unta meinaa riittää aamu kahdeksaa pidempään.

Meillä onkin nyt kaksi pitkää viikonloppua peräkkäin. Ensin on pääsiäisviikonloppu ja seuraavalla viikolla Anzac Day (Australian and New Zealand Army Corps) eli toisin sanoen kaatuneiden muistopäivä. Meinasimmekin tehdä päivän tai parin reissun jonnekin lähistölle, mutta koska muilla on varmasti samat aatokset, joudumme varautumaan tavallista isompiin ruuhkiin sekä väenpaljouteen.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

- Maiju

Sydney - muuttostressiä

Auton oston lisäksi viikonloppu oli ahdettu täyteen ohjelmaa. Ensimmäiseksi olimme sopineet menevämme Miikan pomon pomon eli "Mr. M":n luokse Kellyvilleen penkomaan hänen autotallia. Kiitokseksi tästä olimme leponeet maailman parhaan porkkanakakun (kiitos äiti reseptistä). Mr. M asui hulppeassa omakotitalossa naisystävän ja hänen lapsien kanssa. Heti perille päästyämme Mr. M ilmoitti, että lähtisimme porukalla kahville läheiselle ostoskeskukselle. Aamupalasta oli kulunut jo hetki, joten tilasimme Miikan kanssa kanatortillat. Lounaan jälkeen palasimme talolle ja aloimme autotallin penkomisen. Tavaraa riitti ja löysimme varaston kätköistä lähes kaikki keittiövälineet sekä paljon muuta käytännöllistä tavaraa. Tämä oli hyvä alku tulevaan asuntoomme.

Asunnon omistajien terveiset

Sunnuntaina suuntasimme patja ja petivaate ostoksille Ikeaan. Ikea oli ihan samanlainen kuin Suomessakin ja löysimme sieltä patjat, peitot, tyynyt sekä lakanat vaivatta.Ostosreissun päätteeksi kävimme tietysti herkuttelemassa Ikean lihapullilla ja muusilla. Huonekaluja emme vielä sen kummemmin katselleet sillä, ajattelimme ostaa ne käytettyinä. Ainoastaan sohva ja sänky olisivat sellaisia mitkä haluaisimme ostaa uusina.

Maanantaina saimme vihdoin muuttaa uuteen asuntoomme. Ensin oli kuitenkin iso pakkausurakka edessä. Miika pakkaili tavaransa jo sunnuntai-iltana, mutta minä jätin kaiken maanantaiaamulle. Kannoin tavarat autoon ja jäin odottamaan Miikaa ruokatunnille. Ajelimme peräkkäin uudelle asunnollemme, jossa meidän piti kirjoittaa vuokrasopimus. Välittäjää ei kuitenkaan kuulunut. Hetken ihmettelyn jälkeen meille selvisi, että tapaaminen olikin toimistolla. Onneksi toimistolle ei ollut pitkä matka ja myöhästyimme sovitusta ajasta vain hieman. Maksoimme takuuvuokran, allekirjoitimme kymmeniä eri papereita ja tarkistimme asunnon tämän hetkisen kunnon välittäjän aamulla ottamista valokuvista. Tämän lisäksi saimme mukaamme lapun johon täytyisi merkitä tarkasti asunnon jokainen naarmu ja kolhu.

Palasimme hyvillä mielin uuteen kotiimme, jossa söimme takeaway- kebabrullat ennen kuin Miikan täytyi palata takaisin työmaalle. Minun tehtäväksi jäi asunnon siivoaminen. Asunnonomistajat olivat vasta maalanneet asunnon kaikki seinät ja pesseet kokolattiamaton, joten päällisin puolin asunto näytti siistille. Paljon tuntui kuitenkin olevan tehtävää ja ainoita soveltuvia siivousvälineitä olivat hammasharja sekä rikkinäinen sukka.

Kotikatu

Pihatie kadulle päin, ulko-ovi näkyy oikealla

Miika ei ehtinyt kuitenkaan kauaa olla töissä kun hänen täytyi jo lähteä Mr. M:n kanssa hakemaan lauantaina valitsemiamme tavaroita Kellyvillestä. Minäkin jouduin pian lopettamaan siivoamisen sillä olin sopinut meneväni Sydneyn Suomi-koululle tutustumaan. Minulle oli edessä ensimmäinen pidempi ajomatka yksin. Varasin matkaan 1,5 tuntia, vaikka navigaattori yrittikin kertoa minulle, että matkaan menisi aikaa vain 20 minuuttia. Varaamani aika ei kuitenkaan ollut millään tapaa liioittelua. Totesimme nimittäin jo hetken täällä ajettuamme, ettemme ole Suomessa koskaan ruuhkaa nähneetkään. Kerran esimerkiksi ajelimme tunnin moottoritietä ja etenimme maksimissaan 6 km. Ruuhkahuippujen lisäksi täällä on paljon liikennettä ja useita liikennevaloja jotka hidastavat matkantekoa. Ajomatka Suomi-koululle sujui kuitenkin hyvin ja ilman sen suurempia ruuhkia aikaa kului tunti. Olin yllättynyt miten helposti löysin perille, hyvä minä!

Suomi-koululla vietettiin pääsiäistä ja ohjelmassa oli muun muassa pääsiäisaskartelua. Homma vaikutti mukavalle ja sovimme, että alan opettamaan ensi lukukaudesta lähtien 5-8-vuotiaiden lasten ryhmää. Suomi-koulu on aina maanantai-iltaisin muutaman tunnin ja tarkoitus olisi opettaa suomen kieltä ja kulttuuria. Työ vaikutti mielenkiintoiselle, enkä malttaisi millään odottaa seuraavan lukukauden alkua. Minun täytyy itse suunnitella jokainen opetuskerta ja ilman minkäänlaista opettajakoulutusta uskon sen olevan myös todella haasteellista. Pidän kuitenkin siitä, että saan vihdoin laittaa luovuuteni koetukselle.

Paluumatkalla sain Miikalta puhelun, ettei jääkaappia ollut vieläkään löytynyt. Täällä jääkaappi on henkilökohtainen kodinkone, ihan niin kuin Suomessa esimerkiksi pesukone, joten sellaista ei löytynyt myöskään asunnostamme. Takaisin kotiin päästyäni Miika oli kuitenkin löytänyt yhden vaihtoehdon ja lähdimmekin sitä heti hakemaan. Tässä vaiheessa täytyi todeta, että oli onni että päädyimme ostamaan farmariauton. Pienempään autoon jääkaappia olisi ollut turha edes yrittää sulloa, mutta nyt se mahtui kyytiimme ilman suurempia ponnisteluja. Saimme myös kannettua jääkaapin suhteellisen hyvin asuntoomme. Nyt voisimme hetken huokaista, sillä kaikki pakollinen oli hommattu. Kaiken muun arkea helpottavan irtaimiston voisimme hommata myöhemminkin. Olimme aivan puhki tapahtumarikkaan päivän jälkeen ja nukuimme ensimmäisen yön omassa kodissamme kuin tukit.

Lopuksi minun täytyy vielä palata Australialaisten ystävällisyyteen ja vieraanvarausuuteen. Täällä ihmiset pitävät toisistaan huolen ja ihmisillä on oikeasti halu auttaa. Se jos mikä on ihailtavaa. Ilman Miikan työkavereita alkumme täällä olisi luultavastikin ollut paljon hankalampi ja olemme saaneet materian lisäksi paljon hyviä neuvoja. Thanks to Miika's workmates and extra special thanks to Mr. M!

- Maiju

Sydney - driving upside down

Ennen tänne muuttoa kuvittelimme, että ainakin auton ostaminen olisi helppoa. Toisin kuitenkin kävi, oikeanlaisen auton löytäminen ei ollutkaan niin helppoa. Meillä oli tietyt vaatimukset auton suhteen ja kuvittelimme haluavamme samanlaisen auton kuin Suomessa. Kuitenkin täällä hetken ajettuamme, totesimme, ettei ”iso” auto todellakaan ole paras vaihtoehto. Täällä ajokaistat ovat kapeita ja parkkipaikkoja, etenkin isommalle autolle, on mahdoton löytää. Parkkipaikkoja on ylipäätään todella vähän, joka tuntuu kummalliselta kun kyse on kuitenkin tällainen polkupyöräilyä sorsiva automaa. Harkitsimme siis pienempään autoon sijoittamista, mutta ajatusta hetken pyöriteltyämme olimme varmoja että tarvitsemme farmariauton. Joudumme luultavastikin kuskaamaan lähiaikoina paljon huonekaluja ym. joten tilaa ei voi olla liikaa. Lisäksi totesimme, että pienet autot ovat täällä kalliimpia kuin esimerkiksi suuret katumaasturit. Sellaista emme kuitenkaan ekologisina ihmisinä halua.

Ei riemulla rajaa kun työpick-upilla ajaa

Päätöksen jälkeen oli aika lähteä koeajolle. Ensimmäisenä kävimme katsomassa halpaa Mitsubishi Magnaa. Auto oli parkkeerattu aivan taaimmaiseksi, joten ennen koeajoa myyjän täytyi tehdä hieman järjestelyitä. Kävimme sillä välin lounaalla läheisellä ostoskeskuksella. Syödessämme Miika pohti jo autoon vakuutuksen ostamista, mutta päätimme kuitenkin koeajaa auto ensin. Tämä osoittautui oikeaksi päätökseksi, sillä auto ei kerta kaikkiaan pysynyt käynnissä ilmastoinnin ollessa päällä. Myyjä vakuutteli, että autoon tarvitsisi vaihtaa vain 20 dollarin anturi ja vika olisi korjattu. Kuitenkaan hän ei suostunut vaihtamaan anturia ennen kuin sitoutuisimme ostamaan auton. Kauppoja ei tällä kertaa siis tullut.

Seuraavaksi kävimme katsomassa hieman kalliimpaa vaihtoehtoa Volkswagen Passatia. Tämä yksilö oli kuitenkin sisältä erittäin kulunut ja ensivaikutelma oli lähinnä käytetty taksi. Myyjän mukaan Australiassa muun muassa ratti ja ovenkahvat kuluvat väistämättä hikoilevien käsien vuoksi. Tarina ei meitä vakuuttanut, mutta päällisin puolin auto oli siisti ja olimme taas ostoaikeissa. Kuitenkin käynnistettyömme auton, huomasimme että moottori savutti pahasti. Olimme taas lähtöruudussa vaikka myyjä yrittikin parhaansa mukaan keksiä toinen toistaan parempia selityksiä. Jatkoimme siis eri vaihtoehtojen pyörittelyä ja päätimme käydä testaamassa yksityisen myyjän Mitsubishia; samanlaista josta jo aikaisemmin meinasimme tehdä kaupat. Auto oli siisti ja toimi hyvin. Koeajon jälkeen pohdimme pitkään otammeko auton vai emme. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että on aikalisän paikka.

Päätimme unohtaa halvemman luokan autot ja siirtyä hintaluokassa pykälän tai kaksi ylöspäin. Löysimmekin useita hyviä eri vaihtoehtoja. Miikan pomon pomo kutsui meidät viikonloppuna kotiinsa vierailulle ja yksi autovaihtoehto sattui olemaan matkan varrella. Ensimmäisenä koeajovuorossa oli siis vuoden 2008 Mazda 6. Auto vakuutti meidät heti ensisilmäyksellä ja viimeistään koeajon jälkeen olimme varmoja että kaupat tulisi. Hintaa autolle tuli enemmän kuin alun perin olimme suunnitelleet, mutta saimmepahan hyvän auton. Lisäksi olimme helpottuneita siitä, ettei meidän enää tarvitse kuluttaa vapaapäiviämme autokauppoja kierrellessä. Autoliike sijaitsi Sydneyn toisella puolella ja auto olisi saatava ehjänä "kotiin". Onneksi aivan ydinkeskustaan ei tarvitsisi ajaa, sillä toiselle puolelle pääsee kätevästi tunnelia pitkin.

Iloiset uuden auton omistajat lähdössä lenkille

Olimme liikkeellä Miikan työpaikan laina-autolla ja se tarkoitti sitä, että minä joutuisin ajamaan uutta autoamme. Päätimme, että Miika ajaisi edellä ja minä seuraisin perässä. Kuitenkin juuri ennen tunneliin johtavalle moottoritielle liittymistä Miikan navigaattori sekosi ja ajoimme harhaan. Päätimme vaihtaa osia ja nyt minä ajoin edellä toisen navigaattorin turvin. Ajoimme kuitenkin taas ohi, mutta en halunnut luovuttaa ja päätin yrittää uudelleen. Tällä kertaa navigaattori ei ollut taaskaan kartalla ja huomasin yhtäkkiä ajavani ”the sillalla”. Tässä vaiheessa minulle iski suunnaton paniikki eikä sitä helpottanut tieto siitä, että olin toistamiseen kääntynyt väärästä liittymästä ja olimme matkalla ydinkeskustaan. Isojen pilvenpiirtäjien ympäröimänä kurvasin tienvarteen puhaltelemaan. Tärisin kuin haavanlehti ja pääni kävi ylikierroksilla, sillä jouduin edelleenkin keskittämään suurimman osan aivokapasiteetistani siihen, että ajaisin tien vasemmalla puolella ja nyt huomioitavia asioita tuli tuplasti lisää. Teimme uuden sotasuunnitelman ja nyt vuorostaan Miika lähti johtamaan. Pyörimme hetken keskustassa kunnes huomasimme olevamme taas sillalla menossa takaisin toiselle puolelle. Olin kuitenkin helpottunut ydinkeskustan jäädessä taa. Miika ajoi takaisin Mazda-liikkeelle, josta lähdimme toiveikkaina kokeilemaan uutta reittiä. Toivoimme ettei meidän tarvitsisi enää yrittää löytää oikeaa kaistaa äärettömän epäselvästä liikennehässäkästä, josta olimme ajaneet jo kolme kertaa väärin. Epäonneksemme navigaattori petti kuitenkin myös kiertoreitillämme. Tässä vaiheessa nälkä alkoi jo haitata näköä, mutta luovuttaa ei voinut. Käännyimme siis takaisin ja yritimme vielä kerran liittyä tunneliin vievälle tielle. Tällä kertaa Miika löysi oikean kaistan ja pääsimme vihdoin takaisin asunnolle ja vielä ehjin nahoin ja pellein.

Vaikka ajokokemus oli äärettömän stressaava ja hermoja raastava, oli siinä kuitenkin positiivisiakin puolia. Nyt voin sanoa, että osaan oikeasti ajaa täällä, enkä säikähdä vaikka vastaisuudessa joutuisinkin ajamaan ihan ydinkeskustassa. Täällä on kuitenkin esimerkiksi merkitty kaistat yllättävän selkeästi, eikä matkalla tullut kertaakaan hätää siitä, etten tiennyt miten tai missä tulisi ajaa. Ainoastaan oikean kaistan ja suunnan löytäminen monikaistaisissa risteyksissä epäilyttää, mutta eiköhän siihenkin vielä saada selvyys.

Ajelemisiin,

- Maiju

Sydney - asuntoa etsimässä

Miikan työpaikkaruokala

Ensimmäinen viikonloppumme oli aurinkoinen ja lämmin. Lauantaina kävimme ensimmäisessä asuntoesittelyssämme Brighton le Sandsissa. Olemme vertailleet eri alueita ja tulleet siihen tulokseen että Brighton vastaa kaikkia tarpeitamme - ranta lähellä, asunnot halvempia, alueena suhteellisen rauhallinen ja lähellä Miikan työpaikkaa. Tämä asunto ei kuitenkaan ollut ihan sitä mitä haimme, joten päätimme tutustua rantaan. Brighton le Sands sijaitsee isossa lahdessa, joten siellä ei isoja aaltoja ole niin kuin Coogeella, Maroubralla tai Bondilla. Lisäksi huomasimme iloksemme että rannalla oli aidattu uintialue. Siellä lilluessa ei tarvinnut jännittää mihin veden alla törmää sillä ilmeisesti tähän aikaan ainakin pohjassa oleilevat rauskut ovat yleisiä.

Brighton le Sands

Sunnuntaina puolestaan suuntasimme salitreenin jälkeen kuuluisalle Bondi Beachille. Kaunis sunnuntaipäivä oli tuonut rannalle muitakin auringonpalvojia. Vaikka tiesimmekin mitä odottaa, ei näkemämme lisännyt paikan viehätystä. Lipuilla merkityt uintialueet olivat tupaten täynnä joten isoissa aalloissa yhteentörmäykset olivat väistämättömiä. Kalliin parkkeerauksen vuoksi päätimme lähteä lounaalle Maroubralle. Tosin sielläkin oli ihmisiä sen verran, ettei parkkipaikan löytäminen ollut helppoa. Söimme hampurilaisateriat ja istuskelimme hetken rannalla ennen ”kotiin” paluuta.

Meillä on edelleen hieman rytmit sekaisin ja unta tuntuu riittävän. Olemme menneet melkein joka ilta 9 aikaan nukkumaan ja heräämme viimeistään 8 aikaan, jopa vapaapäivinä.Vaikka ehkä olemme juuri nyt oikeassa rytmissä, vaikka se eroaakin paljon Suomessa tottumaamme.

Vuokra-auto

Maanantaina kävimme avaamassa paikallisen pankkitilin. Jostain syystä suomalaiset korttimme eivät ole täällä toimineet (paitsi automaatilla), joten paikalliset kortit tulevat tarpeeseen. Pankkitilin avaaminen sujui vaivatta lukuisista netissä kirjoitetuista pelotteluista huolimatta. Olimme tehneet hakemuksen netissä, joten pankissa meidän tarvitsi enää vain allekirjoittaa muutama paperi ja pankkitili oli avattu.

Takaisin tulomatkalla raju ukkoskuuro yllätti meidät ja loi todellisia lisähaastetta liikenteeseen. Ajaminen on muutenkin täällä haasteellista, sillä lähes kaikki aiemmin opittu on täytynyt unohtaa. Liikennesäännöt, liikennemerkit, liikenteen kulkusuunta, vilkun paikka ja monta muuta asiaa täytyi sisäistää uudelleen. Vettä tuli taivaantäydeltä ja näkyvyys oli huono. Paikka paikoin vettä oli tiellä ainakin puoli metriä ja liikenne oli täysin sekaisin. Myöhemmin kuulimme uutisista että vettä oli satanut kerralla kuukauden edestä ja vedenpaljous oli vaatinut ainakin yhden ihmishengen. Lisäksi salama oli iskenyt kahta paikallista miestä, joista toinen tapahtui ihan tässä lähellä. Haasteista huolimatta sain kuitenkin kuljetettua Miikan turvallisesti takaisin töihin ja itseni asunnolle. Voitteko uskoa, ajoin ensimmäistä kertaa yksin!

Pieni ukkoskuuro

Kuitenkin jouduin pian keskeyttämään ajoharjoitukseni sillä jo seuraavana päivänä palautimme vuokra-automme. Onneksi Miika sai lainaan firman ison pickupin, joten ainakin Miikan ajoharjoitukset jatkuvat.

Loppuviikko oli myös sateinen - winter is coming, niin kuin täällä kaikkialla kuulee. Keskiviikkona kävimme taas katsomassa paria asuntoa, mutta emme vielä uskaltaneet tehdä hakemusta. Asunnon täytyy olla sellainen missä oikeasti viihtyisimme, jotta uskaltaisimme tehdä hakemuksen. Asuntohakemus on sitova, joten voimme tehdä hakemuksen vain yhteen asuntoon kerralla. Alkuun meillä oli litania vaatimuksia, mitä halusimme tulevassa kodissamme olevan. Myöhemmin jouduimme kuitenkin joustamaan näistä vaatimuksista, sillä väliaikaismajoituksemme on kallis ja jonkinlainen asunto olisi löydettävä. Lisäksi kilpailu "hyvistä" asunnoista tuntui olevan suuri.

Seuraavana viikonloppuna suunnittelimme käyvämme useammassa asuntoesittelyssä. Kuitenkin olimme vakuuttuneita heti ensimmäisen asuntoesittelyn jälkeen, että tämä oli etsimämme. Päätimme siis tehdä hakemuksen. Tästä päätöksestä huojentuneina aioimme nauttia hieman rantaelämästä, nyt kun aurinkokin taas paistoi.

Lähetimme tekemämme asuntohakemuksen seuraavana maanantaina ja saimme heti vastauksen, että asunto on meidän. Olimme todella helpottuneita tästä iloisesta uutisesta. Tuntui kuin iso taakka olisi pudonnut harteilta. Asunnossa oli esittelyhetkellä juuri pintaremontti käynnissä ja asunto näytti suorastaan räjähtäneelle. Tämä saattoi olla suorastaan onnenpotku meille, sillä kilpailemaan meistä ei vuokraushistorian puutteen vuoksi olisi ollut. Täällä hakijan täytyy todistaa kykynsä maksaa erilaisin dokumentein, joista jokaisesta saa tietyn verran pisteitä. Pisteitä saisi muun muassa passista, paikallinen pankkitilistä ja ajokortista, medicare-korttista, vuokrahistoriakirjasta sekä sähkö-, puhelin- tai kaasulaskusta.

Seuraava vaihe olikin maksaa välittäjälle vakuusmaksu eli yhden viikon vuokra. Sovimme, että kirjoitamme vuokrasopimuksen viikonpäästä maanantaina, jolloin saamme myös avaimet ja luvan muuttaa uuteen asuntoomme. Vihdoin! Kuitenkin edessä on vielä paljon haasteita, sillä auton etsinnän lisäksi aloitamme jääkaapin ja muiden kodintarvikkeiden metsästyksen. Päällimmäisenä tunteen tällä hetkellä ovat kuitenkin ilo ja onni – ”Because I’m happy”. 

- Maiju