torstai 20. maaliskuuta 2014

Sydney - Our new home

Lähtöpäivä koitti yllättävän nopeasti ja oli aika pakata viimeisetkin tavarat. Tällä kertaa sekä auto että peräkärry olivat ahdettu täyteen viimeistä koloa myöten. Hyvästelimme Tampereen ja suuntasimme kohti Keski-Suomea, jossa vietimme lähtöä edeltävän viikonlopun. Viikonloppu meni hujauksessa - vietimme laatuaikaa läheisten kanssa ja pähkäilimme mitä kaikkea pakkaisimme mukaan. Pakkaustehtävä osoittautui yllättävän haasteelliseksi. Purimme, karsimme ja pakkasimme yhä uudelleen. Miikan rinkan fyysiset rajat tulivat nopeammin vastaan, mutta minun isomman rinkan ongelmana oli paino. Tavaraa olisi mahtunut enemmänkin mutta sallittua 23 kiloa ei sopinut ylittää.

Vihdoin oli aika sanoa viimeiset hyvästit ja aloittaa kauan odotettu matka kohti uutta maata. Meille tulee varmasti ikävä Suomea ja siellä asuvia ystäviä ja sukulaisia. Uskon kuitenkin, että kotiudumme hyvin myös Australiaa sillä nykyisin yhteydenpito on helppoa, eikä välimatka Suomeen tunnu niin suurelle. Kaiken kaikkiaan tärkeintä on, että saamme olla yhdessä, sillä se tekee kodin!

Matkustimme junalla Helsinkiin, jossa kävimme ystäviemme luona maittavalla päivällisellä. Matkamme jatkui Helsinki-Vantaan lentokentälle. Hyvästelimme saattajamme ja lähdimme odottelemaan lentoamme. Minun rinkka painoi 22.8 kg ja Miikan kilon vähemmän, ei olisi paremmin voinut mennäkään. Käsimatkatavaroita tosin oli niin paljon, että painorajat saattoivat paukkua niiden osalta.

Coogee

Lento lähti ajallaan ja 11 tuntia myöhemmin olimme Hong Kongissa. Kentällä totesimme lentomme olevan pari tuntia myöhässä, joten jouduimme odottelemaan vaihtolentomme lähtöä yhteensä kuusi tuntia. Päästyämme vihdoin koneeseen Miika huomasi ilokseen, että olimme istuutuneet Airbus 380-800 koneeseen: maailman suurimpaan matkustajakoneeseen. Lisäksi huvittuneina huomasimme, että taustamusiikkina soi kappale, jossa ainoat sanat olivat: ”i think i´m falling”. Voi olla ettei musiikkivalinta rauhoittavasta musiikista huolimatta ollut lentopelkoisille se paras mahdollinen. Yhdeksän tuntia myöhemmin laskeuduimme Sydneyyn - paikallista aikaa klo 9.30 tiistaiaamuna.

Olemme katsoneet paljon Australian rajalla TV-ohjelmaa ja siitä ”viisastuneina” osasimme odottaa tiukkoja kysymyksiä tullissa. Kuitenkaan meille ei esitetty ainuttakaan kysymystä viisumeista tai matkalaukkujen sisällöstä. Huh. Miikan pomo oli sovitusti meitä tuloaulassa vastassa. Haimme yhteistuumin aikaisemmin varaamamme vuokra-auton ja suuntasimme Miikan uudelle työpaikalle, jossa tapasimme Miikan tulevat työkaverit. Miikan selvitellessä työkuvioita minä katselin Miikan pomon pomon kanssa vuokra-asuntoja ja Australian vaarallisimpia eläimiä. Ihmiset olivat todella mukavia ja uskon, että Miikalla tulee olemaan todella mukavaa uudessa työpaikassa.


Meille oli varattu Miikan työpaikan puolesta väliaikaismajoitus kahdeksi viikoksi, joten suuntasimme seuraavaksi sinne. Löysimme paikan melko helposti ja Miikakin näytti osaavan jo ajella ihan hyvin vääränpuoleisesta liikenteestä huolimatta. Asunto osoittautui kivaksi (iso olohuone keittiö yhdistelmä, oma parveke, makuuhuone sekä kylpyhuone), vaikkakin parvekkeen alla kulkeva vilkasliikenteinen tie, sen takana oleva junarata ja lentokenttä, pilasivat hieman tunnelmaa. Hiljaista täällä ei tosiaan tule olemaan, mutta meitä se ei luultavastikaan häiritse.

Maroubra Bay
Olimme hyvin väsyneitä aikaerosta johtuen (9h Suomen aikaa edellä), mutta nukkumaan ei auttanut mennä. Päätimme siis lähteä ulos syömään. Suuntasimme Coogeelle, jossa poikkesimme Subwayssa. Nautimme patongit rannalla ja ihailimme hetken aikaa kauniita maisemia ja totesimme että lämpöä oli melkein 30 astetta. Kuulemma täällä on ennätyslämmin syksy, joten lämpimiä kelejä on vielä luvassa. Coogeelta ajoimme lempialueellemme Brighton le sandsiin, jossa kävimme ruokakaupassa. Ostimme perusruokatarpeita ja totesimme, että ruoka täällä on kalliimpaa kuin muistimme. Takaisin asunnolle päästyämme, yritimme pysyä vielä hetken hereillä, mutta jouduimme pian luovuttamaan.

Miikan eka työpäivä
Seuraavana aamuna Miika heräsi virkeänä jo viiden aikaan. Pian sen jälkeen alkoi palohälytys soimaan ja minunkin täytyi nousta ylös. Miika meni tarkastamaan tilanteen ja soitti hetken päästä minutkin pihalle. Piha oli täynnä paloautoja ja unisia ihmisiä. Hälytys oli onneksi väärä. Paloharjoituksia ei voi kuitenkaan koskaan olla liikaa. Söimme ”harjoitusten” jälkeen aamupalan ja vähän myöhemmin suuntasimme läheiselle ostoskeskukselle kuntosalille. Saimme seitsemän vuorokauden ilmaiset tutustumispassit. Teimme kevyen salitreenin, jonka jälkeen kävimme syömässä ostoskeskuksen food courtilla. Ostoskeskukselta jatkoimme matkaa Maroubra Baylle rannalle. Päivä oli kuitenkin todella tuulinen, joten jo hetken makoilun jälkeen iholle vastalevitetty aurinkorasva oli täynnä hiekkaa. Kävimme myös ensimmäistä kertaa uimassa.

Tänään alkoi arki Miikalla ensimmäinen työpäivän merkeissä. Minä puolestaan keskityin voimien keräämiseen, asuntoilmoitusten selailuun sekä kotirouvan askareisiin. Tästä on hyvä jatkaa.

- Maiju

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Haaveena Australia - viisumi haussa


Ajatuksissamme on jo pitkään leijunut haave asua ja työskennellä ulkomailla. Vielä tuolloin emme kuitenkaan tienneet, että se voi oikeastikin toteutua ja vielä näinkin pian.

Emme muista tarkkasti koska aloimme kohdistaa ajatuksemme juuri Australiaan, mutta etenkin työllistymistä ajatellen tunne oli positiivinen. Suurinpiirtein vuosi sitten aloimme tosissamme pohtia lähtöä. Minulla tosin kerkesi jo moneen otteeseen mennä pupu pöksyy ja olin varma etten pärjäisi "surkean" kielitaitoni kanssa. Miika kuitenkin vakuutteli, että on sitä taitamattomatkin pärjänneet ja tästä rohkaistuneena aloimme selvittelemään mahdollisuuksia.

Miikalla oli ajatuksena hakea Australiasta kunnon töitä. Minun suunnitelmani olisi olla kotirouvana ja ehkä tehdä jotain pieniä hanttihommia kielen oppimisen rinnalla. Tulevaisuus näyttää mihin suuntaan oikeasti haluan lähteä. Sairaanhoitajan työt taitavat kuitenkin jäädä ainakin näin alkuun, sillä tie Australialaiseksi sairaaanhoitajaksi ei ole helppo. Lisäksi sairaanhoitajan työluvan saamisessa voisi mennä hyvinkin kauan ja sitä varten täytyisi käydä kallis koulutus. Emme myöskään ole varmoja kuinka kauan maassa viihtyisimme, joten päädyimme harkitsemaan työkuvioitani uudelleen kun olemme oikeasti kotiutuneet.

Ensimmäinen ja varmastikin suurin haaste Australiaan muuttamisessa olisi viisumin saaminen. Tarkoituksemme oli lähteä hakemaan pysyvämpää viisumia eli työviisumia, joka mahdollistaisi myös pidempiaikaisemmat työsuhteet. Work and holiday- viisumin saisi nopeasti ja helposti, mutta se ei mahdollista "oikeiden töiden" tekemistä, sillä työsuhde yhden työnantajan palveluksessa saisi kestää korkeintaan kolme kuukautta. Tiesimme kuitenkin ettei työviisumin saaminen olisi helppoa ja se vaatisi paljon aikaa ja vaivaa. Mitä sitten työviisumiin vaaditaan? Työviisumia varten täytyisi kerätä tietty määrä pisteitä, joita saa muun muassa iästä, koulutuksesta, työkokemuksesta sekä kielitaidosta. Lisää tietoja viisumin hakemisesta löytyy osoitteesta www.immi.gov.au.

Himos 19.1.14
Miikalle tuli kolme vuotta alan työkokemusta täyteen marraskuussa 2013. Tästä saadut pisteet olivat tärkeitä, joten tiesimme jo ennen prosessin alkua, että viisumin hakeminen venyisi ainakin sinne. Ajatukset kaukomailla Miika alkoi kuitenkin jo tutkimaan Australian työmarkkinoita ja löysi kiinnostavan työpaikan, joka vastasi aika paljon nykyisiä töitä. Miika lähetti työhakemuksen lokakuun alussa ja pian sen jälkeen saimme tiedon, että Miikalle olisi vakituinen työpaikka tarjolla Sydneyssä. Emme olisi koskaan uskoneet, että työpaikka löytyisi näin "helposti". Enää puuttuisi vain viisumi, tosin prosessi helpottui huomattavasti, sillä Miikan työpaikka lähti sponsoroimaan viisumihakemustamme.

Miika ilmoittautui jo loppukesällä 2013 kielikokeeseen, joka oli marraskuun alussa. Kielikokeen vastaukset tulivat kaksi viikkoa kokeen jälkeen - koe oli mennyt erinomaisesti. Sitten alkoikin papereiden haaliminen: koulu-/työtodistukset, virkatodistukset, matkavakuutuskopiot ym. Kun kaikki tarvittava oli saatu kerättyä postitimme paperit Australiaan ja jäimme odottelemaan. Saimme viisumikonsultilta arvion, että prosessissa menisi kaksi viikkoa. Pian huomasimme kuitenkin jo vuoden vaihtuneen, eikä viisumista ollut vieläkään kuulunut mitään. Muutto toiseen maahan tuntui vielä kaukaiselle, vaikka lähtö voisi olla minä päivänä hyvänsä.

Aloimme kuitenkin jo hiljalleen kuskaamaan tavaroita Miikan vanhempien varastoon ja samalla tutkimaan asuntovaihtoentoja mahdollisesta uudesta kotikaupungistamme. Tavaroiden pakkaamisen aloitimme kaikesta pienestä ja "turhasta", kuten ylimääräisistä astioista. Veimme monta autollista varastoon ja arjen edelleen rullatessa huomasimme, ettemme kaivanneet varastoon pakkaamiamme tavaroita. Tästä pikaisen johtopäätöksen tehneenä voisin olettaa tuon kaiken tavaran olevan täysin turhaa kaappien täytettä. Asuntoja puolestaan katselimme lähinnä vain mielenkiinnosta, sillä totisemman etsinnän aloittaisimme vasta Australiaan päästyämme. Tosin nyt meillä on hyvä kuva tarjonnasta ja tiedämme suurin piirtein mitä haemme.

Äänekoski 23.2.14

Odotus jatkui. Talviurheilustakaan ei tänä talvena ollut apua - koko talvi on ollut lähes lumeton, eikä pakkasiakaan ole juuri ollut. Miika täytti pyöreitä Helmikuun alussa ja syntymäpäivälahjaksi järjestimme ystävien kanssa lasketeluviikonlopun Himokselle. Onneksemme kelit muuttuivat hetkellisesti ja pakkanen nousi lähes 20 asteeseen. Tämän ansiosta rinteiden kunto oli lumetuksen ansiosta mitä mainioin. Luonnonlunta ei kuitenkaan edelleenkään juuri ollut, joten hiihtäminen ei onnistunut. Myöhemmin yritimme hiihtoa järven jäällä, mutta lumenpuute pilasi täysin ensimmäisen ja viimeisen hiihtokokemuksemme tältä talvelta. Ehkä näin jälkikäteen ajatellen luistimet olisivat voineet olla parempi varuste tuohon keliin?

Lopulta pitkältä tuntuva odotuksemme palkittiin, kun 1.2.2014 saimme vihdoin tiedon, että olemme saaneet työviisumit! Lähtöpäivä tuntui kuitenkin edelleen venyvän aina vain pidemmälle. Viikot kuluivat ja olimme jo äärimmäisen malttamattomia. Lopulta saimme Miikan työpaikalta varmistuksen mahdollisesta lähtöpäivästä ja varasimme lennon heti. Valikoimme päiväksi sunnuntain 16.3. Tällöin pystyisimme vielä viikonlopun aikana hyvästelemään ystävät ja sukulaiset ja suuntaamaan hyvillä mielin kohti uusia seikkailuja!

- Maiju