Islanti - Osa 1

Jökullsarlon

1. päivä

Tällä kertaa päätimme suunnata matkamme Islantiin ja saimme matkaseuraksemme Miikan vanhemmat Tuijan ja Riston. Tarkoituksemme olisi kiertää kymmenessä päivässä Islanti ympäri, lähinnä päätietä (1-tie) pitkin. Islannin jälkeen jatkamme Miikan kanssa matkaa Kiinaan, jossa ystävämme ovat vaihdossa. Jouduimme siis pakkaamaan lämpöisten vaatteiden lisäksi myös kesävaatteet. Onneksi pystyimme jättämään ylimääräiset vaatteet autoon lentokentälle ja voisimme Islannista palattuamme vaihtaa kassin sisällön seuraavaa kohdetta ajatellen järkevämmäksi.

Miika oli ahkera ja oli vielä aamulla muutaman tunnin töissä, meidän muiden valmistautuessa lähtöön. Lento lähti klo: 15.30 ajallaan Helsinki-Vantaalta ja saavuimme Islantiin klo: 15.55 paikallista aikaa (3h Suomen aikaa vähemmän). Ensimmäiseksi nostimme rahaa ja aloitimme jo aikaisemmin varaamamme vuokra-auton metsästyksen. Helpommin sanottu kuin tehty. Infotiskiltä meitä neuvottiin odottamaan, sillä yleensä vuokrayhtiöillä on ollut tapana olla kyltin kanssa asiakkaita vastassa, vuokrayhtiömme (geysir) toimipiste kun ei ollut terminaalissa. Reilun puolen tunnin odottelun jälkeen Miika kuitenkin soitti ja varmisti asian. Sieltä meitä neuvottiin kävelemään toimistolle lentokentän toiselle puolelle. Näimme kohteemme heti ulos astuessamme, mutta kävelyteitä ei ollut missään. Puikimme autotietä pitkin punakattoiseen rakennukseen, josta saimme automme; valkoisen Peugeot 508 dieselin (Miikan ja Riston lisäys: robottikytkin, 1,6 ja kattoikkuna, siinä lie kaikki tarpeellinen tieto).

Miika oli varannut ensimmäisen yön Hotelli Keflavikista Keflavikin keskustasta. Löysimme Lumian navigaattorin avustukselle helposti perille. Hotellihuone oli hieno (2 huonetta, eteinen ja wc), merinäköalalla tottakai. Emme kuitenkaan malttaneet kauaa tutkia huonetta kun lähdimme jo ensimmäistä kertaa tutustumaan Islannin ilmastoon ravintolan metsästyksen merkeissä. Keli oli pilvinen ja tuuli oli kylmä. Keflavikin keskustasta löysimme melko helposti viihtyisän näköisen ravintolan, josta Tuija ja Risto tilasivat kanaa ja me haudutettua lohta. Ruoka oli tosi hyvää. Jälkiruoaksi Skyrriä ja suklaakakkua. Myös skyr oli miellyttävä kokemus ja tarjoilija kertoi sen vielä olevan terveellistäkin. Takaisin hotellille mennessämme poikkesimme läheiseen pieneen kauppaan, josta ostimme illaksi skyrriä. Tosin tällä kertaa ei ihan niin makeaa ja rasvaista kuin ravintolan tarjoama. Hotellille päästyämme lähdimme vielä Miikan kanssa käymään hotellin kuntosalilla, joka ilmeisesti on myös yleinen kaupungin kuntosali. Sali oli iso ja laitteita oli jos jonkinlaisia, myös paini/jumppa/venyttelysali löytyi. Hikihän siellä tuli. Illalla skyr maistui, eikä untakaan tarvinnut kauaa houkutella. Minun ja Miikan sänky oli levitettävä sohva, jossa oli juuri takapuolen kohdalla kova rauta. Jouduimme nukkumaan hieman sivuttain, jotta saimme selkämme jokseenkin hyvään asentoon.

2. päivä

Þingvellir

Þingvellir

Aamulla heräsimme hyvissä ajoin aamupalalle, jossa oli tarjolla jos jonkinlaista leipää erilaisilla täytteillä, paljon erilaisia hedelmiä, skyrriä ja mikä parasta; kakkuja. Aamupalaa tuli syötyä ähkyyn asti, lähinnä viimeinen iso porkkanakakunpalan johdosta.

Strokkur-geysir

Suunnitelmissa oli tänään kiertää ”kultainen kolmio”. Pian lähdimmekin ajelemaan kohti Thingvelliria, jossa Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaatat erkanevat toisistaan. Näimme myös presidentin kesäasunnon ja Islannin suurimman järven. Paikka oli hieno vaikka sää olikin pilvinen ja sade kasteli meidät kertaalleen. Vähän ajan päästä sää kuitenkin kirkastui ja ilma tuntui yhtäkkiä yllättävän lämpöiselle. Matka jatkui kohti geotermistä kuumien lähteiden aluetta. Ensin kävimme syömässä alueen vieressä olevassa ravintolassa hampurilaiset, jotta jaksaisimme ihailla maisemia. Alue oli hieno ja rikin hajuista höyryä nousi joka puolelta. Strokkur-geysir purkautui noin joka kolmas minuutti ja olisin voinut katsella purkausta aina vain uudelleen ja uudelleen. Saimme purkauksen tallennettua useaan otteeseen myös kameralle.

Seuraavaksi näimme ihmeellisen ja uskomattoman upean Gullfossin. Pakka oli hienoin koskaan näkemäni ja lähemmäs päästyämme näköala sen kun parani. Olin mykistynyt, en usko, että voin enää nähdä mitään näin hienoa.

Gullfoss

Gullfossin maisemat mielessä oli hyvä jatkaa matkaa kohti rannikkoa (1 tielle). Päivä oli jo pitkällä ja aloimme tutkimaan vastaan tulevia majapaikkoja. Jossain kohtaa tulimme pieneen kaupunkiin/kylään, jossa näytti olevan jonkin verran tarjontaa. Miikalla oli jo kova nälkä ja ajokilometrejäkin oli kertynyt. Kävimme kysymässä yhdestä hotellista huoneita, mutta pitkän selvittelyn jälkeen huoneita ei valitettavasti ollut vapaana. Suuntasimme siis läheiseen pitseeriaan syömään ja miettimään mitä seuraavaksi. Päädyimme jatkamaan matkaa eteenpäin, siinä toivossa, että vastaan tulisi joku kiva paikka. Olin ottanut lentokentältä mukaan kartan, johon oli merkitty jonkin verran hotelleja ja majapaikkoja. Mielestäni Coyntry Hotel Anna kuullosti kivalle vaihtoehdolle ja ennen kuin huomasimmekaan navigaattori ilmoitti, että olemme perillä.

Paikka oli hieno. Hotelli oli tosi pieni, keskellä peltomaisemaa ja takana kohosi korkea vuoristo. Tuijan ja Riston huoneen ikkunasta oli myös hienot maisemat vuorille. Maiseman ihailun jälkeen kävimme "lillumassa" kuumassa altaassa ja miehet innostuivat sen lisäksi myös saunomaan. Vesi oli 38 asteista, joka tuntui aluksi liiankin kuumalle. Pian vesi muuttui kuitenkin rentouttavaksi ja aloimme väkisinkin haukottelemaan. Unta ei tänä yönäkään tarvinnut kauaa houkutella.

Gullfoss

3. päivä

Tuija ja Risto heräsivät aikaisin aamusta juomaan itse keittämäänsä kahvia huoneen kaunista maisemaa ihaillen. Pian mekin saimme itsemme ylös sängystä ja hipsimme vatsat kuristen yhdessä aamupalalle. Herkullisen tuoreen leivän ja skyrrin jälkeen jatkoimme taas matkaa. Yöllä oli satanut hieman lunta ja olimme ihmeissämme kun jouduimme raaputtamaan auton ikkunat.

Hetken ajettuamme tulimme Vikin kaupunkiin, jossa kävimme ihailemassa Reynisdrangar kiviä ja mustaa hiekkarantaa. Tuuli oli taas melkoinen. Islannissa ajellessamme olemme huomanneet, että maisema vaihtuvat jatkuvasti ja aina on jotain uutta ja ihmeellistä nähtävää. Tänään näimme aavikontyylisen hiekka-alueen, jossa puuskittainen tuuli löi hiekkaa rapisten auton kylkeen. Pian tulimme alueelle jonka täytti sammalpeittoiset pyöreät kivet, joita riitti silmänkantamattomiin.

Jökullsarlon

Hetken ajamisen jälkeen pysähdyimme taas jaloittelemaan. Tällä kertaa ihmettelemään mutavyöryn viemän sillan osaa, joka oli jätetty muistomerkiksi. Tuuli oli jo melkoinen. Taustalla näkyi jo Skaftafellsjökull jäätikkö. Meidän oli tarkoitus patikoida enemmänkin Skaftafellin luonnonpuistossa. Infopisteelle päästyämme huomasimme kuitenkin, että tuuli oli yltynyt hirmuiseksi. Puuskittain tullessaan tuuli olisi paiskannut varomattoman päin kovaa kivikkoa. Ehkä patikoinnista ei tulekaan mitään. Päätimme kuitenkin kävellä lähemmäs jäätikköä, sillä silmämääräisesti matka ei ole pitkä. Söimme eiliset pitsan jämät ja lähdimme puskemaan vasten tuulta. Tuuli voimistui voimistumistaan ja Miikalla meinasi loppua usko jo moneen otteeseen. Urhoollisesti silmät vuotaen pääsimme kuitenkin kahden vuoren välistä ”pursuavan” jäätikön edustalle. Jos vain mitenkään mahdollista niin tuuli yltyi tässä kohtaa vielä voimakkaammaksi. Tuuli oli jo niin voimakas, että siihen pystyi melkein nojaamaan. Olimme kuitenkin mielissämme kun olimme kävelleet sinne asti; näkymä oli hieno (kitukasvuiset koivut, jäätikkö, vuoret ja laavakivet) ja tuuli oli kokemuksena mieletön. Lisäksi löysin täysin sydämen muotoisen kiven maasta. Autolle takaisin meno oli helppoa; tuuli työnsi voimalla selkään ja esimerkiksi juokseminen ei ole koskaan ollut niin mukavaa.

Jäätiköltä jatkoimme matkaa kohti Jökullsarlonia. Ihailimme alati vaihtuvia maisemia auton ikkunasta ja pian huomasin hiekkapenkereen takaa vilahtavan jotain sinistä. ”Pysähdytään”. Kiipesimme hiekkapenkereen yli ja näimme silmiä hivelevän näyn, sinisiä jäävuoria kohosi jäätikön edustalla olevasta järvestä. Näkymä salpasi taas hengen. Mieletöntä, sinisiä jäälauttoja olisi voinut ihalla taas vaikka koko päivän. Ajoimme vähän matkaa eteenpäin ja tulimme kohtaa jossa oli paljon muitakin turisteja ihailemassa jäävuoria. Olimme varmoja, että näimme Riston kanssa norpan, mutta se hävisi nopeasti tummaan veteen, emmekä nähneet sitä enää.

Jökullsarlon

Matka jatkui. Matkalla näimme ensimmäisen poron (myöhemmin näimme niitä useita lisää). Päätimme yöpyä Höfn nimisessä kaupungissa. Etsimme majapaikkaa hetken aikaa ja puntaroimme vaihtoehtoja hotellin, hostellin ja guesthousen välillä. Päädyimme guesthouseen ja huoneita oli vapaana; itseasiassa paikassa ei ollut muita meidän lisäksi. Sijainti oli ihanteellinen aivan sataman vieressä. Taas upea paikka! Meillä oli taas kaksi huonetta, suihku ja vessat olivat yhteiset. Illalla kävimme syömässä hienossa hirsitalossa ihanaa rapupastaa. Sitä ennen kävimme katsomassa Viking nimistä ravintola-baaria, mutta tarjolla oli vain pitsaa ja hampurilaisia ja Riston mielestä paikassa haisi pahalle, joten päätimme etsiä jonkin muun vaihtoehdon. Mahat täysinä menimme tyytyväisinä majapaikkaamme. Suunnittelimme Miikan kanssa vielä ennen nukkumaan menoa hieman tulevaa ja surffailimme netissä.

4. päivä

Neljännen päivän aamu oli aurinkoinen. Lämpöasteita ei kuitenkaan ollut kovin paljoa. Tänään oli tiedossa ajopäivä, mitään kuuluista nähtävää matkanvarrella ei ole. Mutkittelimme vuoristossa, näimme upeita merimaisemia ja peltoaukeita. Edetessämme kohti pohjoista alkoi näkyä yhä lumisempia maisemia ja pian alkoi lunta sataakin hiljalleen. Päätimme ykköstien sijaan kiemurrella vähän syrjemmässä. Tämä kuitenkin saattoi osoittautua virheelliseksi vaihtoehdoksi, sillä vastaan alkoi tulla yhä usempia lumiauroja. Pian selvisi miksi aurat olivat edellämme kulkeneet. Tie kulki kahden lumisen vuoren välissä ja tuuli pölytti lunta jatkuvalla syötöllä tielle. Paikka paikoin tienvarsilla oli autoakin korkeampia lumipenkkoja ja lumituisku peitti välillä hetkellisesti näkyvyyden täysin. Touhu tuntui välillä vaaralliseltakin kun tieltä pudotusta oli jonkin verran ja näkyvyyttä ei ole tippaakaan. Myös mahdolliset vastaantulevat autot pelottivat.

Ajomatkaa oli kertynyt jo paljon ja päätimme jäädä seuraavaan vastaantulevaan kaupunkiin yöksi. Majapaikka oli hieman hukassa sillä kaikki hotellit ym. näyttivät elottomille; ilmeisesti ovat vain kesäaikaan auki. Löysimme taas viisaan karttani avulla kuitenkin kivan mökkimajoituksen muutaman kilometrin päässä keskustasta, josta saimme neljän hengen mökin keittomahdollisuudella. Kävimmekin ostamassa kaupasta lammasta, ravioleja, salaattia sekä aamupalatarpeita. Matkalta otimme mukaan myös pari patonkia subwaysta ja asetuimme kodiksi. Jutustelun ohelle söimme hyvin, pelasimme korttia ja kuuntelimme musiikkia ihaillen lumista metsämaisemaa mökin ikkunasta. Pakkasta näyttäisi olevan -3-7 astetta, mittarista riippuen.

5. päivä – vappuaatto

Yöllä pakkanen oli noussut varmasti yli 10 asteen. Lämmin mökki, mukavat tyynyt ja sänky takasivat kuitenkin makoisat unet. Aamulla heräsimme aikaisin, Miika nukkui tunnin muita pidempään. Söimme itse valmistamamme aamiaisen ja nautimme vielä hetken lumisesta mökkimaisemasta. Kymmenen aikaan olimme taas tienpäällä matkalla kohti Myvatnaa.



Matka oli luminen ja mutkittelevaa tietä reunustivat lumiset pellot ja vuoret. Paikka paikoin tienvieressä oli toista metriä korkeita lumivalleja, jotka piti tietysti myös ikuistaa kameralle. Tie oli välillä sula ja osin kostea tie höyrysi, tämä tuntui hieman ihmeelliselle sillä pakkasmittari näytti -11. Keli luultavastikin aiheutti sen, että lumi ja jää pakkautui renkaiden ja lokasuojan väliin ja jouduimme toistuvasti pysähtymään hakkaamaan jäätä pois. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty.

Hverir

Pääsimme kuitenkin turvallisesti ja sen enempää hermoja menettämättä Myavatnaan, jossa heti ensimmäisenä näimme kuumienlähteiden alueen – Hveririn. Näimme jo kaukaa kohoavia savupatsaita ja haistoimme pilaantuneen kananmunan. Paikalle saavuttuamme huomasimme, että maa oli todella mutainen. Kiinnostus voitti kuitenkin nirsouden ja kävelimme jonkin matkaa ihaillen maasta kohoavia rikinkatkuisia höyryjä ja erivärisiä vesilammikoita.

Seuraavaksi jatkoimme matkaa Reykjahliöön syömään. Me muut söimme kalaa, mutta Risto halusi syödä jo ennestään hyväksi havaittua islantilaista lihakeittoa. Jälkiruoaksi söimme suklaamoussea. Lounaan jälkeen etsimme Miikan jo ennestään valitseman majapaikan – lehmien ympäröimän Vogafjos Guesthousen. Tilaa oli ja saimme mukavan huoneen jossa oli sängyt neljälle + wc. Ravintolasta, jossa myös respa sijaitsi, oli suora näkymä ikkunan kautta navettaan. Aluksi sisälle mennessä ihmettelin, että kylläpä täällä haisee navetalle ja pian huomasinkin mistä haju tuli. Myös lypsypaikka oli ympäröity lasilla, jotta aamiasta syövät vieraat voisivat reaaliajassa seurata maidon kulkua aamiaispöytään.

Hverir

Hverir

Dimmuborgir Kirkjan

Kun olimme saaneet tavarat huoneisiimme, lähdimme tutustumaan ympäristöön. Ensin kävelimme noin 3 km (Miikan määritelmä) Dimmuborgirin laavamuodostelmien keskellä. Vastaan tuli aina uudenlaiset kasvot tai hahmo kivessä. Vastaan tuli myös sattumalta luola, Kirkjan, jonka olimme nähneet aikaisemminkin lukuisista Islannin esitteistä.

Laavamuodostelmien jälkeen päätimme kavuta Hverfjall-vuoren huipulle katsomaan isoa kraateria. Emme päässeet kuitenkaan kovin lähelle vuoren rinnettä, sillä sille johtava tie oli niin huonossa kunnossa, että jäinen pohjamme raapi alati maata. Päätimme jättää auton tien varteen ja jatkaa matkaa jalkaisin. Matkaa vuoren juurelle oli ainakin 2 km ja kiipeämistä vajaa 500 m. Sovimme Miikan kanssa juurella, että kilpailemme kuka on ensimmäisenä huipulla. Kävelin reippaasti etummaisena sillä tiesin, että Miika ottaa kuitenkin juuri ennen huippua spurtin. 20 metriä ennen huippua Miika kuitenkin vakuuteli, ettei jaksaisi kilpailla, mutta vilahtikin samalla hetkellä ohitseni.

Pinkaisin perään niin kovaa kuin suinkin kameran suojelemiselta pääsin. Sainkin Miikan hyvin kiinni, mutta ohitus meni pieleen, sillä jouduin juoksemaan lumella Miikan pinkoessa hiekalla. Miika pääsi niukin naukin ennen minua vuoren huipulle ja sai havittelemansa voiton.

Autolle takaisin kävellessämme nälkä alkoi jo kurnia. Kävimme syömässä Guesthousen Ravintolassa. Söimme paikan special annokset, salaattia, raakaa savustettua lammasta ja kalaa, talon leipää ja juustoa. Risto söi taas porukasta poiketen lihapullia. Päivällisen jälkeen kävimme lillumassa Jardbodin-nimisessä uimalassa. Oli ihanaa loikoilla n. 38 asteisessa vedessä kylmän tuulen viilentäessä päätä. Tuija ja Risto lähtivätkin aikaisemmin uima-altaalta siinä pelossa, että viima ottaisi niskaan. Me urheina nuorina kylvimme koko rahan edestä. Rentouttavan kylvyn jälkeen olikin ihana vetäytyä lämpimän peiton alle nukkumaan.

Hverfjall

- Maiju